Sipulitilausta viritellessä: Kaikki kevään 2026 tulppaanit

Tulppaanikevät 2026 oli Villa Palasessa erityislaatuinen ja sattumanvarainenkin. Vastoin vakiintuneita tapojani en ollut tehnyt kesällä 2025 ollenkaan sipulien ennakkotilausta, vaan harkitsin pitkään ja vakavasti täydellistä luopumista tulppaani-istutuksista. Syynä oli tulppaanipolte, joka tuhosi kevään 2025 kukinnan kaikilla etupihan istutusalueillani.

Käyn nyt kaikki kauden lajikkeet läpi samalla kun pohdin, mitä tilaan ensi kevääksi. 

1. Uudelleen kukkijat: Akebono ja Orange Van Eijk

Jätin viime kesänä maahan ne muutamat tontin takaosassa kukkineet sipulit, joissa ei ollut vioituksia. Halusin nähdä, kukkisivatko ne uudelleen.




Isokukkainen ja pitkävartinen puolikerrannainen tulppaani Akebono oli kauden 2025 yllättäjä ja suursuosikki. Se osoittautui myös kestäväksi ja jopa leviäväksi lajikkeeksi, sillä edellisvuoden 10 sipulia tuotti tänä keväänä 13 kukkaa. Ne eivät olleet aivan yhtä isoja kuin ensimmäisenä vuonna ja niiden punainen reunus oli kapeampi, mutta näky oli silti vaikuttava. Annan ehdottomasti niiden jäädä paikalleen ja suosittelen jokaiselle, joka etsii kestävää ja kaunista keltaista tulppaania.



Orange van Eijk ei ole Palasessa ollut nimestään huolimatta oranssi - ja hyvä niin. Sen kukat ovat päivänvalossa lämpimän peruspunaiset, mutta viileässä iltavalossa ne näyttävät vaaleanpunaisilta. En ole nyhtämässä näitä penkistä pois, vaikka pidän enemmän Salmon van Eijkistä ja Mystic van Eijkistä, joiden värit ovat vaaleammat. Hyvä, pitkään kukkiva perustulppaani ja kukki Palasessa nyt kolmatta kertaa.

Jätin viime vuonna paikoilleen myös ihanat kerrannaiset Yellow Pomponettet, jotka sopivat mainiosti yhteen kerrannaisten narsissien kanssa. Ne eivät kuitenkaan tuottaneet tänä vuonna yhtään kukkaa. Hyvin kaunis keltainen lajike, mutta kertakäyttöinen.

2. Halpakaupan aarteet: Mystic van Eijk, Fancy Frills, Quebec ja Brisbane

Kun edulliset sipulipakkaukset tulivat syksyllä myyntiin saksalaiseen halpakauppaan, olin jo tokeentunut kevään järkytyksestä sen verran, että lähdin penkomaan laareja. Ostin melkein sitä, mitä käteen sattui osumaan ja perustin ostosteni varaan täysin uuden tulppaanipenkin. Yksi lajike meni lisäksi kaarevaan perennapenkkiin, jossa oli samaa tulppaania ennestään. Tai piti olla.

Esittelen ensin ne lajikkeet, joissa kukinta vastasi pakkauksen sisältöä edes osapuilleen.

Lue lisää: Villa Palasen kukkapenkit, osa 9: Uusi tulppaani- ja akileijapenkki



Istutin penkkiin kuuden sipulin pussillisen Mystic van Eijk -tulppaaneja ja uskon, että kuvassa on Mystic. Näitä ilmestyi uuteen tulppaanipenkkiin kuitenkin paljon enemmän, kaikkiaan toistakymmentä. Oletan, että joku muiden pakkausten päällä mainituista tulppaaneista oli vaihtunut lennossa Mysticiin. Ihan varma en voi olla, koska melkein samannäköisiä lajikkeita on monta.  Esimerkiksi Mystic van Eijk, Salmon van Eijk, Pink Impression, Salmon Impression ja Apricot Pride muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Mutta oli mikä oli, hyvältä se näytti kukkapenkissä enkä pahastu, jos lajike osoittautuu monivuotiseksi. Jos ei, voisin ostaa niitä lisääkin. Kukat ovat isoja ja varret melko korkeita.

Tämä ripsureunatulppaani tuli mukana usean lajikkeen yhteispakkauksessa ja kantaa nimeä Fancy Frills. Sen sanotaan olevan yksi suosituimmista ripsureunoista, ja sillä on oikeus käyttää Ison-Britannian kuninkaallisen puutarhaseuran RHS:n Award of Garden Merit -laatuleimaa (AGM). Tästä päätellen se saattaa olla monivuotinen. Onhan Fancy mukavaa vaihtelua kukkapenkissä, mutta korvaan sen todennäköisesti jollakin sykähdyttävämmällä ennen pitkää. Ripsut nyt vain eivät ole minun juttuni.



Quebec on aikainen ja melko matala, kuten raitalehtitulppaanit aina. Se on myös monivuotinen ja yksi suosikeistani kautta aikojen. Pieni ja suloinen. Istutin Quebecit uuden tulppaanipenkin etureunaan, mutta minulla on niitä muutamia myös muualla pihassa.





Brisbane on vuoden yllättäjä, ihanin kaikista uuden penkin tulppaaneista. Sipulit olivat tosi kookkaat ja niin ovat kukatkin, vaikka lajike on matala. Tässä kukassa ripsut eivät haittaa yhtään, päinvastoin. Kukka on hätkähdyttävän kaunis nupusta ylikukkineeseen asti. Lisäksi se sopii väritykseltään hienosti yhteen sinisten helmihyasinttien kanssa. 

Kerrottukukkaiset tulppaanit ovat harvoin monivuotisia, joten varaudun tilaamaan näitä ensi kevääksi lisää.

3. Tunnistamattomat: Salmon Prince, Pieter de Leur ja Pink Ardour -oletetut

Olen vuosien mittaan istuttanut kaarevaan kukkapenkkiin koko joukon tulppaanisatseja, jotka eivät ole mahtuneet pitkään tulppaanipenkkiin. Viime syksynä kätkin sinne kahdeksan tulppaani Virichiciä, joita siellä oli saman verran jo ennestään. Yllätyksekseni penkissä ei näkynyt tänä keväänä yhtään Virichiciä vaan niiden sijasta kahta uppo-outoa lajiketta.


Kuvahaun mukaan tämä vaaleanpunainen, yksinkertainen tulppaani voi olla esimerkiksi Salmon van Eijk, Apricot Impression, Pink Pride tai Sweet Rosy. Koska lajike kuitenkin on varhainen ja matala ja kukka pienehkö ja kapea, luulen, että kyseessä on Salmon Prince. Istutin niitä sinne tänne pihaan kaksi vuotta sitten, mutta en muista nähneeni näitä koskaan kukassa ainakaan tässä penkissä. Ehkä ne ovat kokeneet ihmeylösnousemuksen. Ihan nätti tulppaani, mutta tuskin viitsin nähdä vaivaa saadaksen lisää täsmälleen samanlaisia.

Mitään tämännäköistä en tiedä koskaan istuttaneeni. Kuvahaun mukaan se voi olla nimeltään esimerkiksi Pieter de Leur, Pretty Woman tai Red Street. Matalahko liljatulppaani on nätti ja varmasti ihan paikallaan sopivassa ympäristössä, mutta olisin mieluummin ottanut sen korkean, pinkki-vihreän ja liljamaisesti kaartuvan Virichicin, josta maksoin kassalla.

Eikä siinä vielä kaikki. Uuteen tulppaanipenkkiin nousi tämä uppo-outo lajike luvatun Groenlandin sijasta. Groenland on upea, myöhäinen, korkea viridiflora-tulppaani, jonka kukassa yhdistyvät vihreä ja pinkki. Sen sijasta sain siis tämän myöhäisen lajikkeen, joka lienee Darwin-hybridi Pink Ardour. Ei se pahalta näyttänyt vaaleanpunaisten joukossa, mutta omaksi ryhmäkseen en sitä istuttaisi.

4. Ikisuosikit: La Belle Epoque ja Estelle Rijnveld

Tulppaanien sijasta tilasin viime kesänä Farmer Gracyltä narsisseja. Tilaukseen livahti kuitenkin myös viisi kappaletta kaikkien aikojen suosikkiani, La Belle Epoqueta, sekä kymmenen sipulin pussi ihanaa Estelle Rijnveldiä. Ajattelin, että löydän niille jonkin taudittoman kolon takapihalta. Ja niin tietysti löysinkin.



En voi sille mitään, mutta sydänalassani läikähtää joka kerta, kun näen La Belle Epoquen. Se on mielestäni maailman kaunein tulppaani. Saatan silti nimetä jonkin muun lajikkeen vuoden parhaaksi tai kauneimmaksi, ja nimeänkin. Silti La Belle on the best.

La Belle on pionitulppaani, mutta suotuisissa olosuhteissa se saattaa tehdä niin ison uuden sipulin, että se kukkii myös seuraavana vuonna. Minulle on käynyt niin useita kertoja. Seuraavan vuoden versio on kuitenkin selvästi vaatimattomampi kuin alkuperäinen, joten kannattaa ostaa uudet sipulit joka syksy. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että kaikki sipulit eivät välttämättä tuota kukkaa. Tämä on kokemukseni mukaan yleistä pionitulppaaneilla.

Ainutlaatuista tulppaanissa on sen värien ja muotojen kirjo matkalla nupusta siemenkodaksi. La Belle on kaunis kautta koko matkan, vielä täysin lakastuneenakin.




Melkein yhtä ihana on papukaijatulppaani Estelle Rijnveld. Valkoisen, punaisen ja vihreän yhdistelmä on joka tulppaanissa omanlaisensa, ja väritys myös vaihtuu jonkin verran nupun auetessa ja kukan kypsyessä. Tulppaani on kaikista Palasen tulppaaneista myöhäisin.

Ikisuosikeissani on paljon samaa, mutta ne ovat väreiltään eri maailmasta. Siksi istutan ne niin, ettei niitä voi nähdä yhtä aikaa. La Bellet kukoistivat tänä keväänä kaarevassa kukkapenkissä, Estelle takapihan ison omenapuun alla. Molempia lajikkeita suosittelen lämpimästi.

Myös Estelle kukkii ensi vuonna uudestaan, mutta pienemmin kukin. Neljässä vuodessa se on minulla kadonnut kokonaan.

5. Yllätyspaketti:  Carnaval de Nice ja Blue Diamond

Viime marraskuussa sain ilmaisia tulppaanin sipuleita korvauksena homehtuneista talvivalkosipulin istukkaista. En tietenkään päässyt valitsemaan sipuleja itse ja lajikkeet olivatkin kaikki minulle uusia. Istutin nämä sipulit koreissa kasvimaalle ja nostin keväällä ruukkuistutuksiin. 


Mukana piti olla kaksi pussillista sekalaisia viridiflora-tulppaaneja, mutta en tiedä, mitä ne olisivat olleet, koska ne eivät kukkineet. Sipulit olivat kyllä juurtuneet, mutta valtaosa oli kevääseen mennessä homeessa. En ihmettele, kun muistan, miten sateinen viime loppusyksy oli. Kasvimaalla oli niin märkää, etten pystynyt tekemään kaikkia syystöitä niin kuin olisin halunnut.

Kaksi pionitulppaanilajiketta selviytyi talvesta kasvimaalla niin hyvin, että kukki myöhemmin ruukussa. Carnaval de Nice on nuppuna pidättyväisen näköinen, mutta myöhemmin isokukkainen ja näyttävä tulppaani. Voin kuvitella, että istuttaisin sitä esimerkiksi vuorovuosina Estelle Rijnveldin kanssa paikkaan, jossa sen ei tarvitsisi kilpailla muiden lajikkeiden kanssa.

En onnistunut ottamaan Blue Diamondista kuvaa, jossa se olisi täysin oma, majesteetillinen itsensä, mutta suosittelen lajiketta pienenä, tiiviinä ryhmänä tai kontrastiksi vaaleampien tulppaanien joukkoon. Sirot varret ja isot, kaunismuotoiset kukat, joiden väri elää tummasta pinkistä liilan kautta melkein mustaan. Sinistä siinä en nähnyt. Palasen tulppaaneista Blue Diamondin kukinta oli kestävin, siis pisin.

En olisi missään tapauksessa tilannut tätä lajiketta itse, mutta olen iloinen, että sain sen. Jos vielä teen istutuksen pionitulppaaneista, tämä voi hyvinkin olla tilauslistalla.

Johtopäätökset: Mitä tilaan, mitä en

Istutin Palasen pitkään tulppaanipenkkiin  viime syksynä tulppaanien sijasta 120 narsissin sipulia, mutta niistä kukki vain kymmenkunta. Lajikkeet olivat Mount Hood ja Obdam. Vaikuttaa siltä, että sipulikukat eivät ylipäätään menesty siinä penkissä, joten miksipä istuttaisin niitä siihen. 

Narsisseja en enää tilaa. Kun en ole saanut niitä menestymään kuudessa vuodessa, tuskin ne virittyisivät kukkaan ensi keväänäkään. En kestä sitä, että narsissien sanotaan olevan monivuotisia, mutta Palasessa ne kukkivat kerran, jos ollenkaan. Useimmat eivät ollenkaan.

Sen sijaan aion täydentää uutta tulppaanipenkkiäni muutamalla ripsureunaisella Brisbanella ja parilla pussillisella jotakin yksinkertaista vaaleanpunaista, kuten Salmon Impression tai Pink Pride. En aio sotkea penkkiin pionitulppaaneja, vaikka pidänkin niistä. 

Ostoslistalla on myös erä La Belle Epoqueta sekä  jokin näyttävä yksittäislajike paikkaan, josta Yellow Pomponettet katosivat. Carnaval de Nice voisi näyttää hyvältä valkoisten kirsikkaluumun kukkien alla. Uusia kukkapenkkejä en aio raivata ainakaan sipulikukkia varten, mutta saatan istuttaa jotakin luonnonlajiketulppaania nurmikolle esimerkiksi etuaidan viereen. Persian Pearl on yksi suosikeistani.

Katsotaan sitten viimeistään ensi keväänä, pitävätkö suunnitelmat kutinsa.


Lue lisää: 2025 oli kaikkien aikojen tulppaanikevät, mutta se voi jäädä viimeiseksi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amaryllikset ja kuinka kukitan ne uudelleen

Löysin puutarhani punaisen langan

Takana viisi kesää siirtolapuutarhurina ja tästä tiedän, että olen päässyt pihanhoidosta jyvälle