Löysin puutarhani punaisen langan

Kun viisi vuotta sitten siirryin parvekepuutarhurista siirtolapuutarhuriksi, ainoa tavoitteeni oli täyttää tontti kukilla. Se on riittänyt ohjenuoraksi tähän saakka, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata jotakin enemmän. Olen miettinyt, kuka oikein olen harrastajapuutarhurina ja mikä on pikku puutarhani punainen lanka.

Koska olen täysinpalvellut lehdentekijä, olen kysynyt itseltäni, millainen lehtijuttu puutarhastani syntyisi. Mikä olisi sen otsikko? Miksi ylipäätään juttu tehtäisiin?

Entä, jos ilmoittautuisin Avoimiin puutarhoihin, millaisena käyntikohteena Villa Palanen esiteltäisiin? Mitä erityistä nähtävää se tarjoaisi kävijöille? Mikä sen teema olisi?

Ei pitkään aikaan tullut mieleen mitään.

Palasessa ei ole mitään erityistä enkä ole erikoistunut puutarhurina mihinkään. Minulla ei ole mehikasvien tai eksoottisten lajien kokoelmaa, en keräile ruusuja enkä kasvata neljääkymmentä lajiketta tomaatteja. Minulla on vain yhtä ja toista sieltä ja täältä. Sekava paraatipenkki ja yksittäisiä komeita perennoja, siinä kaikki.

Palanen on juuri sellainen puutarha, josta kerrotaan puutarhasuunnittelun kursseilla varoittavana esimerkkinä. Kutakin lajia vain yksi, ei jatkuvuutta eikä erillisiä puutarhahuoneita. Ehkä yksi kuvattavaksi kelpaava näkymä, mutta vain yksi. Ja tietysti työläs hoitaa.

Helppohoitoinen puutarha voi olla monen haave, mutta ei minun

Lopulta ymmärsin, että punainen lanka oli koko ajan lojunut edessäni. En vain ollut nähnyt sitä, koska kuvat muiden ihmisten puutarhoista täyttivät mieleni. Halusin olla kympin tyttö ja tehdä niin kuin kirjoissa, lehdissä, puutarhaohjelmissa ja kursseilla sanotaan. Pohjimmiltani en halunnut sellaista puutarhaa.

Opastus, jonka eri tahoilta sain, keskittyi varsin vahvasti helppohoitoisen puutarhan perustamiseen. Minulla on teoria, joka selittää tämän.

Onhan selvää, että jos ihmisen elämään kuuluu työ, kotona asuvia lapsia, koira, harrastuksia, lomamatkoja, omakotitalo ja puutarha, puutarhanhoidolle ei ole paljon aikaa eikä energiaa. Kun pihan halutaan silti näyttävän siistiltä, kutsutaan puutarha-alan ammattilainen apuun ratkaisemaan ongelmaa. Ammattilainen vastaa kysyntään ja ajautuu uskomaan, että useimmat suomalaiset haluavat sitä samaa: helppohoitoista. 

Ja minä kuuntelin näiden hyväätarkoittavien ammatti-ihmisten neuvoja, vaikka ne on suunnattu eri kohderyhmälle. Tuntui, että olen vääränlainen, kun neuvot eivät tuntuneet oikeilta.

Minä olen eläkeläinen, jolla on aikaa ja halua hoitaa kasveja. Helppohoitoisuus ei ole minulle arvo. En tavoittele kukkapenkkiä, joka tulee yhdellä istutuksella kuntoon ja näyttää harmoniselta kautta vuoden lähes ilman hoitoa. Helpolla pääsemisen sijasta minua ja kaltaisiani kiinnostaa enemmänkin yritys ja erehdys – ja niin, kukkien kasvattaminen siemenistä. 

Ajattelin alun perin, että vähennän pikkuhiljaa yksivuotisten kukkien osuutta Villa Palasen istutuksissa ja korvaan ne perennoilla. Mielsin, että niin kuuluu tehdä. Mylläsin hiljattain etupihan ison kukkapenkinkin tämä ajatus mielessäni. Kun siitä tuli sekava ja susiruma, palautin asian mietintämyssyyn. Ymmärsin, että olin tehnyt virheen. Ja siitä tämä ajatusketju lähti kehkeytymään.

Palasessa yksivuotiset kukat eivät ole kimppuainesta vaan istutusten ydin.

Monille yksivuotiset kukat ovat ensi sijassa leikkokukkia. Niitä kasvatetaan kimppuja ja juhlakoristeita varten kuten vihanneksia ruokapöytään. Leikkotarha ei tietenkään tällöin ole pihan parhaalla paikalla vaan jossakin syrjemmällä.

Minulle ja kaltaisilleni taas pallomaisen pörheät kiinanasterit, komeat leijonankidat ja tuulessa huojuvat punakosmokset ovat piste puutarhan iin päällä. Ei, vaan vielä enemmän: ne ovat puutarhan olemassaolon syy ja sen istutusten ydin. Ilman niitä Villa Palanen ei näyttäisi itseltään.

Olen vasta tänä talvena ymmärtänyt, että yksivuotiset ovat kuin ovatkin puutarhani punainen lanka. Seuraavaksi aion seurata sitä lankaa entistä johdonmukaisemmin. En enää yritä korvata kesäkukkia perennoilla vaan käytän siemenestä kasvatettuja ihanuuksia entistä rohkeammin.

Olen ollut kyllä melkoinen puusilmä, kun en ole tätä kaikkea tajunnut aikaisemmin. Jokainen, joka kulkee Palasen ohi, näkee omin silmin, että piha on (lähes) täynnä kesäkukkia. En osaa selittää, miksi olen mieltänyt, että ne ovat VAIN kesäkukkia ja että perennojen pitäisi olla etusijalla. 

Olen kesäkukkapuutarhuri ja onnellisimmillani, kun seison tuntitolkulla kukkien keskellä vesiletkun tai saksien kanssa.

Kasvatan mielelläni kukkani siemenestä saakka itse, eikä minua haittaa, että teen saman ensi keväänä uudestaan. Olen esikasvatuspuuhissa mukavuusalueellani, koska olen muutenkin suunnitelmallinen, kärsivällinen ja melko tarkka. Ja minähän olen harjoitellut sitä jo pitkään. Kasvatin taimia parvekkeelleni kauan ennen kuin minulla oli omaa pihaa. Hankin siirtolapuutarhapalstan saadakseni siemenkasvatuksilleni ja daalioilleni lisää tilaa.

Olen kesäkukkapuutarhuri. Palasessa on erityistä istutusten rakentaminen yksivuotisten varaan. Kun tavallisesti kukkapenkin perustan muodostavat perennat ja kesäkukilla täytetään mahdollisia aukkoja, Palasessa säännöt kääntyvät päälaelleen. Kesäkukat voivat olla pääasia ja perennat säestäjiä.

Totta puhuen useimmissa Palasen kukkapenkeissä on enemmmän perennoja kuin yksivuotisia. Jatkossa en kuitenkaan enää etsi itsestäänselvästi sopivinta reunusperennaa iirispenkkiin vaan otan huomioon, että kurjenmiekkojen kumppani voi olla myös yksivuotinen. Ehkä kesäleimu kävisi?

Kesäkukat pitää kasvattaa ja istuttaa joka kesäksi erikseen, niitä täytyy kastella ja monista on hyvä poistaa kuihtuneet kukat. Työlästähän se on, mutta se on ainoa työni enkä tekisi mitään  mieluummin. Olen onnellisimmillani, kun seison tuntitolkulla kukkien keskellä kasteluletkun varressa tai sakset kädessä. 

Siirtolapuutarhapalstassa on sekin hyvä puoli, että sitten, kun en enää jaksa hoitaa työläitä yksivuotisiani tai unohdan kylvää petuniat ja kosmokset ajallaan, exit on helppo. Mökki ja vuokraoikeus menevät todennäköisesti nopeasti kaupaksi. Palaan parvekepuutarhuriksi ja ostan taimet tarvittaessa torilta.

Siihen asti annan palaa!

- - -

Tämän postauksen kuvat ovat vuodelta 2022, jolloin Palasen etupihan Kukkapelto oli täynnä kesäkukkia. Tämän tunnelman haluan takaisin.