Kevättä, kukkia, kompostia ja kasvavia taimia

 

Olipa ihana päivä! Sain kevään ensimmäiset iltavalokuvat Villa Palasesta, kun lämmin sää houkutteli jäämään paikalle tavallista myöhempään. Päivän töitä kuvaa parhaiten sanonta "Paska homma, mutta tulipa tehtyä!". Tyhjensin tynnyrin, jossa oli biojätettä ja pakastavan vessan antimia sisältävä lämpökompostorin tuotos jälkikypsymässä. Tiukkaa tavaraa.

Kakkakompostia oli kolme pientä kottikärryllistä, ja levittelin kaiken kukkapenkkeihin. Kitkin penkit ensin, sitten ripottelin kompostin ja sekoittelin sen kevyesti pintamultaan. Viimeinen kärryllinen meni kuitenkin Kuha hänes on -menetelmällä. Halusin vain päästä kompostista eroon, joten heittelin sen kuupalla pensaiden juurille.

Etupihan Kukkapeltoa kitkiessäni poistin Palasen vanhaa kantaa olevat tarha-alpin ja keltaisen päivänliljan juurakot. Nostin ne vain penkin reunalle. Todennäköisesti työnnän ne jätesäkkiin muhimaan ja siitä myöhemmin kompostoriin tai syväpenkin pohjalle, koska en usko, että siirtolapuutarhalla on kukaan näitä perusperennoja vailla. Niitä on jokaisen pihalla, joka ei ole niitä jo poistanut. 

Tämä poisto toteuttaa uutta puutarhastrategiaani. Olen nimittäin viimein keksinyt, mikä on Villa Palasen pikku pihan punainen lanka. Jatkossa Palanen on ainoastaan tahallisen sekava, ei enää tahattoman sekava! Maltan tuskin odottaa.

Tein toki muutakin. Kastelin ja lannoitin Palasessa olevat taimet ja tarkistin niiden voinnin. Daaliat olivat kasvaneet komeiksi samoin kuin kelloköynnöksetkin. Molemmat olivat latvomista vailla.

En ole aikaisemmin latvonut daalioita, mutta eipä minulla ole aikaisemmin ollutkaan siemenestä kasvatettuja daalioita. Nipsaisin niiden latvat veitsellä poikki, poistin isoimmat lehdet ja laitoin vesilaseihin juurtumaan. Olisi varmaan voinut työntää suoraan taimimultaankin, mutta en viitsinyt. Sillä on rajansa, minkä verran yhtenä päivänä jaksaa puuhata. Jätin kelloköynnökset vielä koskematta.

Tuoksuherneiden taimet ovat viettäneet viime päivät Palasen lasikuistilla pakastepussien muodostamissa pikku kasvihuoneissaan. Kurkistin joka pussiin ja huomasin, että Charles Unwinit näyttivät huonovointisilta. Ruukku tuntui rutikuivalta ja näytti kuin taimet olisivat lurpahtaneet veden puutteessa. Lorautin äkkiä niille reilun annoksen vettä.

Sitten poistin pussin ja katsoin tarkemmin. Neljä taimea viidestä oli omituisesti ohentunut tyvestä ja taittunut kyljelleen. En tiedä, oliko syynä liika vai liian vähäinen kastelu, tukalat olosuhteet auringossa kuistilla vai kenties jokin muu. Varmistin, että muiden ruukkujen kosteus oli sopiva ja annoin asian olla. Jätin koko taimitarjottimen ulos tiskipöydälle. Nythän ei pitäisi olla hallaöitä näköpiirissä. Ja vaikka olisikin, tuoksuherneiden pitäisi pärjätä.

Istutin orvokin ja keijunmekon taimet lopullisille paikoilleen amppeleihin jo muutama päivä sitten. Kävin myös kasvimaalla kaivamassa ylös tulppaanikorit, jotka istutin sinne syksyllä. Minullahan oli viime keväänä tulppaanipoltetta kaikissa pihan kukkapenkeissä, joten en uskaltanut istuttaa syksyllä tulppaaneja muualle kuin uusiin penkkeihin ja kasvimaalle.

Tulppaanien versot näyttivät vähän kummallisilta, omituisen vänkkyräisiltä, kun istutin ne uudelleen. Istutin kaksi koria sellaisenaan ja kahdesta korista poimin sipulit ja istutin jokaisen erikseen. Pari sipulia oli mädäntynyt ja muutamassa oli hometta, mutta silti verso. Saa nähdä, mitä niistä tulee.

Palasen kasvimaalle kuuluu hyvää. Pelkäsin, että talvivalkosipulit olisivat mädäntyneet syksyn sateissa, mutta niin ei näytä käyneen. Sipulirivistö on varsin vaikuttava näky. Kuten vanha monsteriraparperikin. Siinä on suuri määrä alkuja.

Rohkenin istuttaa muutaman siemenperunan viime viikolla, vaikka maa oli vielä melko kylmää. Jussi-lajikkeesta sanotaan, että sen voi istuttaa myös kylmään maahan, ja siihen uskon, kunnes toisin todistetaan. Levitin perunavaon päälle kaksinkertaisen hallaharson.

Tarkkaan ottaen kyseessä ei ollut vako, sillä käytin sipulirautaa. Työnsin raudan niin syvään kuin se meni, nostin ylös ja ripottelin kaivannon pohjalle herkkuperunalannoitetta. Sijoitin perunan huolellisesti itu ylöspäin. Ja sitten vain multa takaisin päälle. Multaan perunarivin sitten myöhemmin.

Alkavalla viikolla on luvassa niin lämmintä, että eivätköhän potut saa ihan hyvän alun. Tein viime vuonna muuten samoin paitsi että silloin kylvin vakoon. Juhannuksena syötiin omaa uutta perunaa.

Kaupungissa taimikasvatus etenee mukavasti. Tomaatit ovat toipuneet koulimisen rasituksesta ja ottaneet kasvuspurtin. Ikkunakurkkujen kasvu on ollut niin nopeaa, että niille pitää lähipäivinä laittaa tukinarut ja verkko. 

Maaliskuun kylvöistä kaikki muu on itänyt odotetusti ja voi hyvin paitsi koristetupakka Avalon Lime/Purple Bicolor. Siitä on vain yksi kunnollinen ja kaksi kärsivän näköistä tainta, vaikka kylvin koko pussillisen. Olen itsepäinen ja hankin uudet siemenet. Kunhan sopiva kylvöaika kuun vaiheen mukaan taas koittaa, yritän uudelleen.

Lopuksi huonot uutiset. Kävin äsken läpi kaikki viikko sitten esikasvatukseen laittamani daalian juurakot. Yksikään omista vanhoista juurakoistani ei kasvata muuta kuin hometta. Ostojuurakoista muutamassa näkyy juuren alkuja ja yhdessä verson alku. Palasen pitkä daaliapenkki on nyt täysin uusien hankintojen varassa. 

Tai ei nyt sentään. Tarvittaessa voin täydentää penkkiä vaikka kosmoksilla ja/tai koristetupakka Lime Greenillä. Niitä on tulossa yli sen, mitä muualle tarvitaan. Missä pulma, siinä ratkaisu.