Villa Palanen

  Mitä teille tulee mieleen sanasta ”kevätniitty”? Minun korvissani alkaa soida Anttilan keväthuumaus. Anttilahan ampaisi ylös vuoteestaan tanssimaan kevätniityllä, jossa kukkivat orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Tapio Rautavaara levytti valssin 1955 ja vielä uudestaan 1971. Jälkimmäistä versiota soitettiin radiossa, kun olin 11-vuotias. Evert Tauben vuonna 1941 kirjoittama kappale on alkukielellä ruotsiksi nimeltään Sjösala vals, ja siinä kukkivat gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol. Nyt, 66-vuotiaana , tiedän, missä nuo kevätniityt kukkivat. Näin ne omin silmin Ahvenanmaalla kevätretkellä, jonka järjesti Mäntsälässä vuonna 2014 perustettu puutarhaihmisten yhdistys Tarhurit pihalla ry. Näin ilmoituksen heidän retkestään Puutarhamatkilu Suomi -ryhmässä Facebookissa, ja se oli sitten menoa. Sjösala muuten sijaitsee Tukholman saaristossa ja siellä oli Tauben kesäpaikka. Joten eiköhän kevätniittyjä löydy sieltäkin. Nåtön luontopolku näyttää, mikä on lehdesniitty ...

Loppusuoralla! Niin voi sanoa tämän kauden taimikasvatuksesta. Urakka on pian valmis. Ihan kohta. Ja juuri nyt onkin koko kevään hermojaraastavin hetki. Nimittäin monet taimet ovat jo istutusvalmiita. Mutta onko tänään oikea hetki istuttaa? Ovatko yöt vielä liian kylmiä ja entä kuun vaihe, onko se oikea? Tutkin joka päivä sääennustetta ja heitän noppaa. Vielä ei ole osunut kohdalle se kuutonen, joka tarkoittaisi istutustöiden alkua kukkapenkeissä. Mutta pian, ihan kohta! Viileässä viihtyvät taimet viettävät yöt ulkona Orvokit olen istuttanut amppeleihinsa jo kauan sitten ja ne ovat olleet myös yöt ulkona jo pitkään. Niissä on nuppuja. Keijunmekot ja petuniat kukkivat. Ne ovat niin ikään amppeleissa, mutta niitä olen yhä kuljettanut ulos ja sisään päivittäin. Tänään jätin toisen keijunmekkoruukun ensi kertaa yöksi ulos. Palasen terassilta. Kuukausimansikan taimet ovat isoja, vankkoja ja täysin karaistuja. Ne odottavat sitä hetkeä, kun peurojen ja jänisten syömät keijunkukat voi nost...

  Aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli tänään ulkotöihin. Kun kuukin oli kierähtänyt sopivaan vaiheeseen perunan lisäkylvöä varten, sonnustauduin isoihin Nato-saappaisiini ja lampsin punainen kuokka olalla ja pärekori kyynärtaipeessa kasvimaalle. Istutin loput Annabelle-siemenperunat, joita oli noin 25, ja sen verran Acousticia kuin vakoon vielä mahtui. Siinä samalla tein tärkeän havainnon, josta oli vedettävissä yllättävä johtopäätös. Edessä tänään käännetty kasvimaan lohko, keskellä tänään istutetut perunarivit ja taaempana pari viikkoa sitten istutetut varhaisperunat kasvutunneleissa. Takareunalla talvivalkosipulit. Kasvimaan lohkolla , jolla viljelin viime kesänä perunaa ja sen jälkeen maata restauroivaa sinappia, oli näkyvissä varsin paljon vuohenputken vihreitä alkuja. Viime keväänä tehdyssä syväpenkissä puolestaan pilkisteli mullasta runsaasti hevonhierakkaa. Voikukkaa, peltokortetta ja muita rikkaruohoja oli nähtävissä huolestuttavan paljon kaikkialla kasvimaalla. Viime k...

Missäs sitä ollaan oltu kaksi viime viikkoa, kysyn vaan. No, vähintään joka toinen päivä siirtolapuutarhalla multaa kynsien alla ja loppu aika kaupungissa kylvämässä ja koulimassa. Vaikka Peltolan siirtolapuutarhan kausi 2026 alkoi vasta tänään isoilla yhteistalkoilla, Palasessa valmistautuminen kesään on ollut meneillään jo pidempään. Siirtolapuutarhan kesä tehdään juuri nyt ja lähiviikkoina. Mielikuvat värikkäistä, aaltoilevista kukkameristä ovat mahtava motivaattori. Omatekemää multaa riitti ensi kertaa nurmikollekin. Kun kakkakomposti oli levitelty kukkapenkkeihin (siitähän puhuin viime postauksessa), tuli puutarhakompostin vuoro. Sitä oli niin runsaasti, että kukkapenkkien lisäksi jaettavaa riitti marjapensaille ja ensi kertaa jopa nurmikolle. Kaksi vuotta vanha komposti oli käytännössä mehevää mustaa multaa.  Multaisuus liittynee siihen(kin), etten perusta uusia kukkapenkkejä no dig -menetelmällä vaan kaivan ruohopaakut ylös ja kannan kompostiin. Myös penkkejä kantate...