Villa Palanen

  Villa Palanen on tänä kesänä ollut ensi kertaa avoinna yleisölle, ja kokemus on ollut käänteentekevä. Onni on ikioma puutarha, mutta sen jakaminen toisten samanmielisten kanssa – sen täytyy olla sukua paratiisille. Ensin osallistuin oman siirtolapuutarhan avoimien ovien päivään niin, että porttini ei pelkästään ollut auki vaan olin myös itse paikalla. Olin mukana alueellisissa Avoimissa puutarhoissa eli Lounais-Suomen puutarhapäivässä. Ja lisäksi otin vastaan ensimmäisen ryhmävierailun, noin 20 puutarhaharrastajaa Uudeltamaalta. En pitänyt kävijöistä kirjaa, mutta uskoisin, että heitä kertyi kaikkiaan yli sata, mutta alle 150. Aikaisemmin olen järjestänyt Palasessa ainoastaan sukukokoontumisen, johon osallistui noin 25 henkeä, sekä pieniä ystävien ja työkavereiden tapaamisia. Minulle on ollut yllätys, miten erilaisia nämä tilanteet ovat olleet minulle itselleni. On eri asia emännöidä vieraita kuin tuttuja, ja ryhmän vierailu on toisentyyppinen kuin avoimien ovien päivä. R...

  Ei siitä sitten mitään tullut. Siis siitä ajatuksesta, että ehtisin laatia blogiin nopeita katsauksia puutarhan tapahtumiin pitkin kesää. Puutarhanhoito on nykyään niin vahva hyperfokuksen kohde, että kirjoittaminenkin jää sille toiseksi. Valokuvia sentään ehdin ottaa melkein joka päivä, kun olen mökillä. Tässä siis muutama kuvaherkku tämän illan puutarhakierrokselta. Oli aivan järjettömän kaunista. Aloitetaan takapihan varjopenkistä. Siellä jaloangervot Hennie Graafland sekä suuri tuntematon ovat jäämässä pahasti kotkansiipisaniaisten ja kuunlilja Summer Musicien jalkoihin. Täyteen kasvaneelle penkille täytyy syksymmällä tehdä jotakin. Tämä kuva todennäköisesti vaikuttaa siten, etten poista angervoja vaan jotakin muuta. Matka jatkuu hyötykasvien ohi. Molemmat nuoret kirsikkaluumut tuottavat tänä syksynä satoa. Kometalta olen jo maistanutkin mehukasta luumua, Podarok on hieman myöhäisempi. Herukat ovat valmiita poimittaviksi - ehkä jo huomenna! Kaarevan kukkapenkin reunassa on...

  Punakosmokset, kelloköynnökset, lobeliat, petuniat, tuoksuherneet ja kaikki muut esikasvattamani yksivuotiset kukat ovat aloittaneet kukintansa. Nyt onkin hyvä hetki arvioida, miten meni omasta mielestä, missä onnistuin ja mitä teen ensi vuonna toisin. Onnistumiset: omien kukkien siemenet itivät ja kosmokset kukkivat jo kesäkuussa Minulla oli ensi kertaa omia kelloköynnöksen siemeniä. Niiden itämisprosentti jäi 30:een, mutta se ei haitannut, koska tarvitsin vain ne neljä tainta, jotka sain. Halusin kokeilla kylvämistä kuun vaiheen mukaan enkä uskaltanut jättää kylvöjä helmikuun lopulle, joten kylvin kaikki pitkää esikasvatusta tarvitsevat kukat jo 21. tammikuuta. Ensi vuonna olen viisaampi ja tiedän, että helmikuu riittää aivan hyvin. Kelloköynnös Cathedral Bells, omasta siemenestä. Pidin kelloköynnökset pienehköissä ruukuissa istuttamiseen saakka, koska Palasen taimipöydällä ei ollut tilaa isoille ruukuille enkä uskaltanut viedä taimia vielä lasiterassille, kun yöt olivat kyl...

  Ei mikään kello kilissyt päässäni, kun tutkin syksyllä saksalaisen halpakaupan sipulipussia. Iris 'Carmen', siinä luki. En tajunnut, että se on hollanninkurjenmiekka, jonka ei pitäisi välttämättä edes selviytyä Suomen talvesta. Esimerkiksi ruotsalainen alan yritys myy sitä keväällä istutettavaksi, jolloin se kukkisi heinä-elokuussa. Istutusta suunnitellessani huomasin, että kasvin korkeudeksi ilmoitettiin 50 cm. Olin epäuskoinen, mutta en istuttanut sipuleita muiden kevätkurjenmiekkojen seuraan etupihalle vaan valikoin sille varmuuden vuoksi oman paikan takapihalta. Kairasin sipulit nuoren kirsikkaluumu Kometan alle ja jäin odottamaan kevättä. Kevätkurjenmiekat eivät  ole läheskään aina selviytyneet talvesta Palasessa, joten pidin täysin mahdollisena, että istutuspaikka jäisi tyhjäksi. Yllätyin, kun 20 sipulia tuotti yhtä monta versoa. Ne kasvoivat korkeutta päivä päivältä. Niistä tuli korkeampia ja vielä korkeampia, mutta nuppuja ei näkynyt pitkään aikaan.  Kevätkurj...

Tulppaanikevät 2026 oli Villa Palasessa erityislaatuinen ja sattumanvarainenkin. Vastoin vakiintuneita tapojani en ollut tehnyt kesällä 2025 ollenkaan sipulien ennakkotilausta, vaan harkitsin pitkään ja vakavasti täydellistä luopumista tulppaani-istutuksista. Syynä oli tulppaanipolte, joka tuhosi kevään 2025 kukinnan kaikilla etupihan istutusalueillani. Käyn nyt  kaikki kauden lajikkeet läpi samalla kun pohdin, mitä tilaan ensi kevääksi.  1. Uudelleen kukkijat: Akebono ja Orange Van Eijk Jätin viime  kesänä maahan ne muutamat tontin takaosassa kukkineet sipulit, joissa ei ollut vioituksia. Halusin nähdä, kukkisivatko ne uudelleen. Isokukkainen ja pitkävartinen  puolikerrannainen tulppaani Akebono oli kauden 2025 yllättäjä ja suursuosikki. Se osoittautui myös kestäväksi ja jopa leviäväksi lajikkeeksi, sillä edellisvuoden 10 sipulia tuotti tänä keväänä 13 kukkaa. Ne eivät olleet aivan yhtä isoja kuin ensimmäisenä vuonna ja niiden punainen reunus oli kapeampi, mutta näk...