Villa Palanen

  Taisin ottaa  monet kesäkauden 2026 kauneimmista puutarha- ja kukkakuvista syyskuun toisen päivän aamuna kello seitsemän ja kahdeksan välissä. Oli kylmä. Palasen portin ulkopuolella leijaili sumua, ja kukkien terälehdillä viipyili kastekuorrutus kuin ohut huntu. Gladiolus Rusty Chestnut ja taustalla Itoh-pioni Hillary. Köynnöskrassi Out of Africa ja taustalla loistotsinnia Zahara Raspberry. Keijunkukat Silver Scrolls ja Marmalade sekä punaluppio Tanna. Punakosmokset Double Click Rose Bonbon ja Versailles Flush. Koristetupakka Lime Green ja taustalla oikealla syyshortensia Wim's Red. Punakosmos Cupcake Blush ja tuoksuherne King's Ransom. Tarhakurtturuusu Sävel ja kaulusdaalia Fashion Monger. Kaulusdaalia Liquid Desire ja taustalla koristetupakka Lime Green. Palasin sisälle noutamaan villapaidan, koska hytisin kylmissäni. Sillä välin valaistus vaihtui. Aurinko pyyhkäisi läpi pihan sytyttäen jokaisen kukkaryhmän vuorollaan hehkumaan. Vastavalo korosti yksityiskohtia ja piirsi ...

Pääsin kertaamaan puun ja pensaan istutusta, kun jouduin korvaamaan kolme vuotta sitten istuttamani kirsikkaluumu Kometan ja viisi vuotta vanhan pihajasmikkeen uusilla taimilla. Työn raskain vaihe ei ollut kuopan kaivaminen tai edes tukikepin junttaaminen maahan, vaan astiataimen juurien suoristaminen. Siinä lensi hiki. Ensimmäinen taimi , jonka istutin Palasen kaarevaan penkkiin syksyllä 2021, oli pihajasmike. Sijoitin sen strategisesti naapurin ikkunan eteen. Siirtolapuutarhathan on suunniteltu siten, että mökeissä ei ole ikkunaa, josta näkisi suoraan naapurin pihaan. Paitsi että minun naapurillani sellainen on, ja siksi ikkunan eteen tarvittiin näkösuojaa. Siinä se on, naapurin ikkuna. Naapurini pitää hienotunteisesti sälekaihtimia kiinni ja itse käytän tarvittaessa pimennysverhoa, mutta asia vaivaa minua silti. Kun katson mökkiä kohti pihalta naapurin ikkunan edestä myöhään illalla, kun on pimeää ja sisällä on valot, erotan mainiosti tyynyliinani kuosin. Naapurista on siis suor...

  Jos olisin tiennyt viisi vuotta sitten, miten nopeasti monet perennat kasvavat ja miten helppoa jakaminen on, olisin säästänyt pitkän pennin. Olisi ollut järkevää ostaa esimerkiksi vain yksi taimi kutakin ihanaa keijunkukan lajiketta, antaa niiden kasvaa ja jakaa ne. Yhdestä keijunkukasta saa helposti kymmenkunta uutta taimea ilmaiseksi. Mutta enhän minä tiennyt. En myöskään tunnistanut keväisin kasveja, jotka oli syöty. Olisin voinut nostaa juurakot ylös ja jakaa ne versoihin, jotka kasvattavat nopeasti itselleen juuret. Sen sijasta menin kauppaan ja ostin uudet taimet. Tyhmää! Tajusin virheeni vasta, kun sain riistakameran ja näin kauriit ja rusakot kasvieni kimpussa. Näin hienosti Mai Tai -kellukat kukkivat vielä viime vuonna, jolloin taimien istutuksesta oli kulunut kolme vuotta. Monet perennat suorastaan pitää jakaa, jotta ne pysyvät elinvoimaisina. Vanhimmat istuttamani perennat ovat nyt nelivuotiaita ja tulleet siihen ikään – osa jo viime vuonna. Kaaripenkin kevään a...