Kaksi puuta sai paikan

Pääsin kertaamaan puun ja pensaan istutusta, kun jouduin korvaamaan kolme vuotta sitten istuttamani kirsikkaluumu Kometan ja viisi vuotta vanhan pihajasmikkeen uusilla taimilla. Työn raskain vaihe ei ollut kuopan kaivaminen tai edes tukikepin junttaaminen maahan, vaan astiataimen juurien suoristaminen. Siinä lensi hiki.

Ensimmäinen taimi, jonka istutin Palasen kaarevaan penkkiin syksyllä 2021, oli pihajasmike. Sijoitin sen strategisesti naapurin ikkunan eteen. Siirtolapuutarhathan on suunniteltu siten, että mökeissä ei ole ikkunaa, josta näkisi suoraan naapurin pihaan. Paitsi että minun naapurillani sellainen on, ja siksi ikkunan eteen tarvittiin näkösuojaa.

Siinä se on, naapurin ikkuna.

Naapurini pitää hienotunteisesti sälekaihtimia kiinni ja itse käytän tarvittaessa pimennysverhoa, mutta asia vaivaa minua silti. Kun katson mökkiä kohti pihalta naapurin ikkunan edestä myöhään illalla, kun on pimeää ja sisällä on valot, erotan mainiosti tyynyliinani kuosin. Naapurista on siis suora näkymä vuoteeseeni, kun kaihtimet ja verhot ovat auki.

Vuonna 2024 otetussa kuvassa näkyvät pihajasmikkeen versot korkeimpina.

Ensimmäisenä talvena peurat tai jänikset lyhensivät taimen versoja, mutta kesään 2024 mennessä se oli jo kasvanut naapurin ikkunan tasalle. Ajattelin, että ensi vuonna tuuhea pensas peittää näkymän kokonaan.

Niin ei käynyt. Mustat papukirvat saapuivat oikein porukalla kesällä 2025 ja söivät pensaan nopeasti henkihieveriin. Kaikki korkeimmat versot kuivuivat, joten leikkasin ne pois.

Pihajasmike kesäkuussa 2025. Osa versoista on täysin kuvunut, parissa parhaassa on kukkanuppuja.

Pihajasmike elokuussa 2025. Osa uusista versoista on varsin korkeitakin.

Pensas teki kuitenkin jo samana vuonna paljon uusia, reippaita versoja, joten uskoin sen toipuvan. Tänä keväänä kirvat hyökkäsivät kuitenkin apajalle uudelleen, eikä jasmikkeesta jäänyt paljonkaan jäljelle. Se oli rujo näky.

Päättelin, että vika oli pohjimmiltaan kasvupaikassa, joka oli aurinkoinen ja kuivahko. Lumipalloheisi porskutti kyllä mainiosti vain muutaman metrin päässä, mutta sitä varjosti iso omenapuu. En voinut vaihtaa paikkaa, joten piti vaihtaa kasvia. Mutta mikä uusi näkösuojakasvi olisi?

Marjatuomipihlaja Obelisk peittänee juuri sen näkymän, jonka haluan piiloon

Kysyin neuvoa melkein kaikilta, jotka kävivät kesän aikana pihaani katsomassa. Sain monenlaisia ehdotuksia. Melkein kaikki puut ja pensaat tuntuivat kuitenkin liian kookkailta kukkapenkkiin, jossa jo kasvoi joka puolella jotakin. Köynnöstukia tai muita rakennelmia en halunnut juuri tuohon pihan kohtaan.

Viimeisenä oljenkortena kysyin neuvoa Pihailo-puutarhuri Lea Raudan puutarhalivessä. Häneltä tulikin voittava ehdotus. Lea ehdotti marjatuomipihlaja Obeliskia. Kapeutensa takia se mahtuu tilaan hyvin. Tarkasti sijoitettuna se todennäköisesti peittää juuri sen näkymän, jonka haluan piiloon. Lisäksi Obeliskit myydään melko kookkaina, parimetrisinä, joten näkösuojaa ei tarvitsisi odotella kauan.

Uudet taimet saapuivat Matkahuollon kautta hyvin pakattuina. Vasemmalla Obelisk.

Lähimmissä puutarhamyymälöissä ei nettitietojen perusteella ollut Obeliskia, joten päädyin tilaamaan sen puutarhakeskus Jaakkolasta Forssasta. Jos ymmärrän taimipassin tiedot oikein, pensas on vartettu Tammelassa Vikstenin taimistolla saksalaiseen runkoon. Oletan, että kapea, pikkupuumainen muoto saadaan aikaan juuri varttamalla.

Kirsikkaluumu (tai herkkuluumu, kuten kasvipassissa lukee) Kometan ostin keväällä 2023 pariksi kirsikkaluumu Podarokille, jota siihen aikaan hehkutettiin kovasti puutarhasomessa. Sain paikallisen puutarhamyymälän viimeisen taimen, joka näytti suoraan sanoen aika surkealta. Se oli vino, matala ja vänkkyräinen. Istutin sen silti.

Istutuspaikka oli hiukan tuulisempi kuin Podarokin. En suojannut pikkupuun runkoa pakkaselta, ja niinpä sille kävi viime talvena juuri niin kuin silloin ennustettiin monelle nuorelle luumu- ja kirsikkapuulle käyvän. Se kukki toukokuussa ja teki jopa muutaman hedelmän, mutta niiden kypsymisen aikaan heinäkuun lopulla kuivui nopeasti pystyyn.

Kometa kukki vielä tänä keväänä ja teki mehukkaita hedelmiä.

En jäänyt liikoja odottelemaan. Villa Palasen hoviarboristi, Puuveljien Ilkka, kaivoi Kometan ylös elokuussa samalla, kun leikkasi palstan isot hedelmäpuut. Hänen mukaansa taimi oli juurtunut ihan mukavasti eli kyse ei ollut siitä, että esimerkiksi juuret olisivat jääneet kierteelle ja puu olisi sen takia kuollut.

Kometan hedelmät ovat verrattoman maukkaita, isoja ja meheviä. Siksi halusin menehtyneen tilalle saman lajikkeen puun, mutta mieluusti paremman taimen. Tilasin myös sen Jaakkolasta, jotta sain molemmat samaan kuljetukseen. Ilokseni sainkin pitkän, tosi nätin ja suoravartisen taimen. Se saattaa olla jopa pilaripuuksi tähdätty, mikä ei Palasen tontilla olisi vika vaan etu. Täytyy nyt pitää siitä hyvää huolta, ettei käy kuten edeltäjälle.

Sekä uusi Kometa että Obelisk olivat korkeita taimia. Iloitsin asiasta, kunnes näin niiden juuristot.

Puun istuttamisen 25 vaihetta

Sitä voisi luulla, että pikkupuun istuttaminen on yksinkertaista. Tarvitaan vain lapio, jolla kaivetaan kuoppa. Taimi isketään kuoppaan ja siinä se. Tosiasiassa laskin Kometan ja Obeliskin istuttamisessa 25 vaihetta, ja välineitä tai tarvikkeitakin käytin jos jonkinlaisia. 

Kaivoin molemmille taimille laakeat kuopat rautavartisella lapiolla jo edellisenä päivänä. Matkahuollon tuotua taimet Palasen pihaan tarvitsin puukkoa, jolla avasin pahvipakkaukset. Nostin taimet Pikkumökin eteen. 

Seuraavana päivänä upotin taimiruukut veteen siksi aikaa, kun kertasin istutusohjeet tietokoneella Leena Luodon puunistutuswebinaarista, joka löytyi puutarha.com-sivustolta. 

Videon ohjeiden mukaisesti tartuin rullamittaan, jolla mittasin ruukun korkeuden ja kuopan korkeuden. Kuoppia ei tarvinnut syventää, mutta kuopsuttelin niiden reunoja vielä hiukan istutuslapiolla, jotta sivuille leviävien juurten olisi helpompi tunkeutua muokatun mullan ulkopuolelle.

Kun kuopat olivat valmiit, kaadoin molempiin kastelukannullisen sadevettä. Ripautin kuoppien pohjalle hieman mykorritsarouhetta sekä syyslannoitetta. 

Seuraavaksi siirsin taimet sopivaan kohtaan nurmikolle juurten oikomista varten. Kometan ruukku oli niin täynnä pitkiä ja paksuja juuria, että tarvitsin ruukun poistamiseen sakset. Obeliskin kanssa oli helpompaa. 

Kometan juurakko. Juuret kiersivät ruukun pintaa ja pohjaa.

Kometan juurenniska oli pari senttiä mullan pinnan alapuolella. Puut kuuluu istuttaa niin, että mullan pinta on juurenniskan kohdalla.

Kaivoin juurenniskat esiin, jotta osaisin istuttaa taimet juurenniskan tasalle. Kometan juurenniska oli vain pari senttiä ruukun mullan pinnan alapuolella. Obeliskin varrennuskohta oli näkyvissä ja juurenniskakin ruukkumullan tasalla. Puutarhakäsineeni olivat jo niin märät, että vaihdoin ne.

Revin ja suoristin juuria parhaani mukaan. Kometalla oli yli metrin pituinen pääjuuri, joka oli kiertynyt moneen kertaan ruukun ympäri ja nousi lopulta ruukun pinnalle. Ruukun pohjalla oli tiukka kerros yhteen punoutuneita pienempiä juuria. Hiki virtasi niitä irrotellessa, sillä päivä oli lämmin. Oli pakko pitää tauko ja vaihtaa jälleen hanskat.

Kometan juuret.

Kometa ennen kuopan täyttämistä.

Istutin Kometan ensin. Tiivistin kuopan pohjan polkemalla sitä kumisaappaat jalassa. Hain rautakangen, jolla tein kuopan puista tukikeppiä varten. Hakkasin keppiä moukarilla, mutta en uskaltanut kokeilla, miten tiukasti sain kepin kiinni.

Sovitin taimea kuoppaan. Taimen juurenniska jäi liian matalalle, joten nostin taimen pois ja lisäsin multaa kuopan keskelle. Tiivistin mullan ja sovitin uudestaan. Taimi oli edelleen liian matalalla, joten nostin sen taas pois ja lisäsin toisen kerran multaa. Sovitin jälleen ja lisäsin jälleen multaa. Tämän jälkeen olin tyytyväinen ja pääsin levittämään juuret mahdollisimman laajalalle kuopan reunoja kohti.

Täytin kuopan samalla mullalla, jonka olin edellisenä päivänä kaivanut pois. Koska halusin taimen pienelle kummulle, multa ei riittänyt. Minulla oli kuitenkin jemmassa iso säkillinen oman kompostin multaa, jonka jaoin kahden taimen kesken. En käyttänyt ollenkaan ostomultaa, vaikka eräissä lukemissani istutusohjeissa neuvottiin käyttämään 1-3 säkillistä uutta multaa.

Tiivistin mullan ja säädin taimen suoraan polkemalla kevyesti mullan pintaa. Huomasin, että tukikeppi on vinossa. Suoristin sitä. Se onnistui, mutta samalla kuului kräks. Katkesiko keppi mullan alta? Hätäännyin hieman. En halunnut kiskoa puukeppiä ylös vaan noudin toiseksi tukikepiksi metallisen aitatolpan. Työnsin sen maahan koko vartaloni painolla.

Kometa istutettuna. Aitaverkko puuttuu ja myyräverkkokin pitää kiinnittää paremmin.

Lopuksi kiinnitin taimen tukiin tervanauhalla ja suojasin sen jäniksiltä ja kauriilta 120 cm korkealla aitaverkolla. Tarvitsin myös nippusiteitä ja sivuleikkurin, jolla katkaisin verkosta sopivan palan.

Obelisk istutettuna.

Istutin Obeliskin muuten samoin, mutta käytin vain yhtä, metallista tukikeppiä. Pensaita ei tavallisesti tarvitse tukea, mutta Obeliskin tuin, koska se on oikeastaan vartettu pikkupuu.

Aikaa kului melkein koko päivä. Katsoin kätteni työn tulosta ja olin tyytyväinen. Kuten pohojalaaset sen sanovat: Aina oon itteeni kehunu enkä oo koskaan kehumata jäänyt.  Kellahdin sängylle varmistamaan, että Obelisk on täsmälleen oikealla kohdalla. On se.