Amaryllikset ja kuinka kukitan ne uudelleen

Kun joulukukat kuihtuvat, moni miettii, miten saisi amarylliksensä, hippeastruminsa eli jaloritarinkukkansa kukitetuksi ensi kaudella uudestaan. Kerron nyt, miten minä sen teen.

Olen noin 15 vuoden aikana kukittanut kymmeniä jo aiemmin kukkineita amarylliksiä ja kokeillut monia kukittamiseen liittyviä tapoja ja käytäntöjä.

En onnistu jokaisen sipulin kanssa. Riippuu lajikkeesta ja olosuhteista, miten helppoa amaryllistä on kukittaa. Useimmiten saan sipulit kuitenkin kukkimaan uudestaan vähintään kerran, ja muutama sipuli on tuottanut kukkia vuodesta toiseen.

 

Amaryllis White Gardenin toinen kukinta on parhaillaan meneillään.

Kukinnan jälkeen: Pidä hengissä kesään saakka

Kun amarylliksen yksittäinen kukka kuihtuu, poistan sen niin, että muut saman kukkavarren kukat jäävät kukkimaan. Lopulta jäljellä on lehtien lisäksi kukkavarsi tai kaksi. En leikkaa kukkavarsia ollenkaan. Tuskin on iso virhe tehdä niin, mutta annan mieluummin sipulin ottaa talteen kukkavarren sisältämät ravinteet. Kukkavarsi kuihtuu vähitellen, ja lopulta se lähtee helposti nyppäisemällä irti sipulista.

Tässä vaiheessa riittää, että sipuli pysyy hengissä. Hengissä pysyäkseen se tarvitsee valoa, vettä ja ravinteita, kuten kaikki muutkin kasvit.

Kastelen kaikkia amarylliksiä säännöllisesti, mutta annan mullan kuivahtaa kunnolla ennen seuraavaa kastelua. Sipulin voisi myös vaihtaa heti isompaan ruukkuun, jotta sen juurilla olisi enemmän tilaa kasvaa. En ole kuitenkaan tehnyt niin paitsi jos olen alun perin istuttanut sipulin liian naftiin ruukkuun.

Jos amaryllis pukkaa isoa lehtipehkoa tai kevät on jo pitkällä, alan antaa ravinteita kasteluveden mukana heti kukkimisen jälkeen. Jos kuitenkin on keskitalvi eikä sipuli näytä innokkaalta tuottamaan lehtiä, odotan muutaman viikon. Lannoitan tavallisella ruukkukasvien kastelulannoitteella tai lannoitepuikoilla.

Kukkineet amaryllikseni ovat tällä hetkellä työhuoneessani itäikkunalla kasvilampun alla. Parhaillaan kukassa olevat ovat olohuoneessa eteläikkunalla, jossa myös on kasvilamppu. Kun otan itäikkunan taimikasvatuskäyttöön, amaryllikset muuttavat länsi-ikkunalle, jossa monet niistä viettävät koko kesän. Siellä ne saavat pärjätä ilman lamppua.

Kesällä: Tavoitteena kukka-aiheiden muodostuminen

Kesällä monet vievät amarylliksensä ulos. Olen itsekin tehnyt niin, mutta vain kerran. Sipulit, jotka istutin kukkapenkkiin, pehmenivät ja mätänivät sateiden armoilla. Osan amaryllisruukuista vein omenapuun alle, mutta se ei ollut yhtään parempi vaihtoehto. Keltaiset maamuurahaiset huomasivat ruukut ja ottivat ne pesäpaikoikseen. En ole koskaan epäonnistunut uudelleenkukituksessa yhtä pahasti kuin sinä vuonna.

Amaryllisten kesähoidon tavoite on sipulien kasvaminen mahdollisimman isoiksi. Siihen tarvitaan kunnolliset juuret ja riittävästi ravinteita. Kookkaimmat sipulit sain sinä vuonna, kun istutin osan niistä lasitetulle parvekkeelle isoon, puiseen, korotettuun kasvatuslaatikkoon. Sipuleilla oli mahtavat juurakot, kun nostin ne lepokaudelle syksyllä.

Amaryllis muodostaa kukka-aiheensa jo kesän aikana, ei esimerkiksi lepokaudella. Mitä isompi sipuli, sitä todennäköisemmin siinä on yksi tai useampia kukka-aiheita. Kaksi kukkavartta on ollut maksimi uudelleenkukittamissani amarylliksissä.

Päähuomioni on keväisin ja kesäisin nykyään Villa Palasessa, joten yritän päästä amaryllisten kanssa helpolla. Siirrän osan ruukuissaan lasitetulle parvekkeelle ja osa saa pysyä länsi-ikkunalla. Kastelen ja lannoitan säännöllisesti. Tämä hoito on ollut täysin riittävää uudelleenkukittamisen kannalta.

Sipulit lähdössä lepäämään syyskuussa.

Syksyllä: Siirrä sipulit lepokaudelle

Amaryllis tarvitsee vähintään kahden kuukauden pituisen lepokauden, jonka aikana kukka-aiheet virittyvät kukintaan. Tämä on uudelleenkukittamisen vaikein vaihe, koska tästä on liikkeellä monenlaisia, ristiriitaisiakin ohjeita ja lisäksi vaikuttaa siltä, että lajikkeiden tarpeet lepokauden pituuden suhteen vaihtelevat. Olen kokeillut tätä monella tavoin.

Ohjeissa neuvotaan usein lopettamaan amaryllisten kastelu elo-syyskuussa, jolloin lehdet kuihtuvat ja sipuli siirtyy lepoon. Voimakaskasvuinen amaryllis ei kuitenkaan hevillä luovu lehdistään. Kerran lopetin kastelun syyskuun alussa ja vein sipulit sellaisenaan ruukuissaan pimeään autotalliin lokakuussa, kun niiden lehdet olivat vielä pääosin vihreät. Niiltä kului pari kuukautta pelkästään lehtien kuihduttamiseen. Autotalliin tuli paljon roskaa ja sipulit tekivät kukkia vasta pääsiäisen tienoilla. En ole toistanut koetta.

Nykyään leikkaan amaryllisten lehdet raa’asti noin kuukausi kastelun lopettamisen jälkeen. Otan ruukut pois ja siirrän sipulit multapaakkuineen säilytyslaatikkoon. Koko amarylliskokoelmani mahtuu näin siistittynä ja merkittynä yhteen muoviseen sängynaluslaatikkoon, jonka pohjan vuoraan sanomalehdillä.

Osa lajikkeista tekee kasvukaudella sivusipuleita. Paikoilleen jätettyinä ne kuivuvat ja kuolevat helposti säilytyksessä. Siksi irrotan ne ja joko istutan talveksi omiin ruukkuihinsa ikkunalle tai heitän pois. Poikkeus säännöstä on White Garden -lajike, jossa on jo kaupasta ostettaessa tyypillisesti monta pientä sipulia. Sen olen saattanut lepokaudelle sellaisenaan ja onnistunut uudelleenkukittamisessa.

Joskus sipuli ei kasva juurikaan kokoa kesän aikana. On makuasia, kannattaako tällaista sipulia yrittää kukittaa uudestaan. Se saattaa kyllä kukkia, mutta vain yhdellä kukkavarrella ja yksittäisiä kukkia voi olla tavallista vähemmän. Kaikki eivät kuki ollenkaan.

Olen lukenut, että mitä lämpimämpi säilytyspaikka on, sitä pidempi lepokauden pitää olla. Autotallimme on vain vähän viileämpi kuin asuintilat, ja olenkin usein joutunut odottamaan amaryllisten kukintaa helmi-maaliskuuhun saakka. Jääkaapissa riittäisi kuulemma kahdeksan viikkoa, mutta sitä en ole vielä kokeillut.

Tänä syksynä lopetin kastelun jo elokuun alussa ja leikkasin lehdet syyskuun alussa. Vein sipulilaatikon sängyn alle Villa Palaseen, jossa on ylläpitolämpönä 11–12 astetta. Toin ensimmäiset sipulit kaupunkiin marraskuun puolivälissä eli reilut kaksi kuukautta levänneinä. Se näyttää riittäneen, sillä kaikissa tähän mennessä kaupunkiin tuomissani sipuleissa on nuppuja ja yksi on jo kukkinut. Sipulit ovat kuitenkin heränneet hitaasti ja luulinkin ensin, että jään täysin ilman kukkia.

 

Moni amaryllis tekee ensin nipun lehtiä ja alkaa vasta sitten työntää kukkavartta.

Talvella: Istuta sipuli uudelleen ja anna sen kukkia

On vaikeaa tietää, milloin lepokausi on ollut riittävä ja sipulin voi istuttaa uudelleen. Varma merkki on lehtien ja/tai nupun pilkistäminen sipulin yläosasta. Aloitankin uuden kukintakauden aina sipuleilla, joissa näkyy jokin elonmerkki.  Olen kuitenkin usein istuttanut sipuleita, jotka näyttävät yhä nukkuvan. Melkein kaikki ovat lopulta kukkineet.

Kun tuon sipulin lämpimään, rapsuttelen ensin juurakosta ylimääräiset mullat pois. Typistän tarvittaessa juuria saksilla sen verran, että saan sipulin mahtumaan pieneen kulhoon. Kaadan kulhoon vettä ja annan juurten liota yön yli.

Valitsen ruukun, joka on vain pari senttiä isompi kuin sipuli. Laitan ruukun pohjalle muutamia saviruukun paloja ja täytän ruukun puolilleen kaktus- ja kylvömullalla. Kostutan mullan ennen käyttöä. Istutan sipulin niin, että vähintään puolet siitä jää mullan pinnan yläpuolelle. Yritän varmistaa, ettei juurten ja mullan väliin jää ilmataskuja.

Kastelen sen verran, että näen veden valuvan ruukun alla olevalle lautaselle. Seuraavan kerran kastelen vasta, kun multa on kuivunut. Siihen menee usein viikkoja. Jatkossa kastelen aina, kun ruukku on kevyt ja multa kuivaa. En pelkää kukkavarsien venymistä – minusta amarylliksellä kuuluu olla korkeat kukkavarret. Minulle on tärkeintä, että juuret pysyvät elossa eivätkä kuivu, jotta ne jaksavat myöhemmin kerätä ravinteita sipuliin uutta kukintaa varten. En ole edes varma, vaikuttaako kastelu oikeasti kukkavanan korkeuteen.

On vaikeaa ellei mahdotonta ennustaa, milloin nuppu ilmestyy, kauanko varsi kasvaa ja milloin nuput aukeavat.  Lajikkeiden väliset erot ovat isoja ja vaikuttavia asioita on useita. Viikkoja se joka tapauksessa vie. Lämpimässä se tapahtuu nopeammin kuin viileässä. Kun kukkanuput ovat näkyvissä, amarylliksen kukintaa voi halutessaan viivästyttää viikkoja pitämällä sitä lasitetulla parvekkeella tai muualla viileässä. Kokeilin tätä viime keväänä menestyksekkäästi, kun halusin säästää viimeistä amarylliksen kukkaa tärkeää tilaisuutta varten.

Amarylliksen kukkavana kannattaa lähes aina tukea sitomalla se nauhalla kukkakeppiin, joka on suunnilleen yhtä korkea kuin kukkavana. Joskus kasvin lehdet kasvavat liian nopeasti ja vahvasti, kaatuilevat ja katkeilevat tyvestä. Tämäkin kertoo tuen tarpeesta. Olen sitonut lehdet nippuun ja poistanut nauhan keväämmällä, kun lehdet ovat tukevoituneet.

Ja nyt ollaankin siinä, mistä aloitettiin. Amarylliksen kukat avautuvat ja kuihtuvat yleensä yksi kerrallaan ja ne voi poistaa heti kukkimisen jälkeen.

Onnea uudelleenkukitukseen!