Vuoden ensimmäinen käynti Palasessa ja pari sanaa blogista

 

Olen hiljalleen heräämässä ajatukseen, että minulla nyt todellakin on yhden aiheen puutarhablogi, jossa voin tarinoida Villa Palasesta, sen pihasta ja kasvimaasta ihan niin usein kuin huvittaa. Ei tarvitse ajatella, että puutarhapuhe häiritsisi niitä blogin lukijoita, jotka ovat kiinnostuneempia terveyteen, ikääntymiseen tai vaikkapa vaatteisiin liittyvistä aiheista. 

Tietyssä iässä -bloginihan alkoi hyvinvointiblogina, jossa raportoin siitä, miten menetin terveyteni ja suuren osan liikuntakyvystäni. Jaoin siellä myös jonkin verran asukuvia, koska jouduin kokoamaan täysin uuden garderobin, kun lihoin 15-20 kiloa liikuntaharrastusten lopettamisen jälkeen. 

Suhtaudun puutarhanhoitoon nykyään vähintään yhtä intohimoisesti kuin aikaisemmin liikuntaan. Olen muutenkin projekti-ihminen ja hurahtaja: kun innostun jostakin, paneudun siihen täysillä. Saatan kuitenkin vaihtaa suuntaa täysin, kun projekti on valmis. 

En minä liikuntaakaan harrastanut edes kymmentä vuotta. Se projekti ei tullut valmiiksi enkä lopettanut sitä vapaaehtoisesti, mikä teki siirtymästä uuteen aiheeseen pitkän ja vaikean. Nyt siirtymä on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa onnellisesti ohi ja nautin elämästäni siirtolapuutarhurina enemmän kuin oikeastaan koskaan ennen mistään.

Olen tähän asti blogannut Palasesta pääasiassa talvella, koska kesällä en ole mielestäni ehtinyt enkä  ole halunnut kuormittaa blogia liialla puutarha-aineistolla. Olen tehnyt isoja ja perusteellisia koosteita edellisen kesäkauden kukkakuvista ja esitellyt sitä, miten Palasen kukkapenkit ovat muuttuneet vuodesta toiseen. 

Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla, onnistuisiko ajantasaisempi blogin päivittäminen. Jatkan kyllä kukkapenkkisarjaa ja aion esitellä esimerkiksi viime kauden kaikki daaliat, mutta luvassa on näiden lisäksi lyhyempiä ja ajankohtaisempia kirjoituksia ja tuoreempia kuvia.

Joten aloitetaanpa:

Eilen satoi lunta melkein koko päivän, tuuli navakasti ja pakkastakin oli muutama aste eli enemmän kuin koko talvena näillä seuduin. Olisin tavallisesti linnoittautunut kotiin, mutta nyt oli tärkeämpää tekemistä muualla. Luvassa oli muun muassa kävelyä hautausmaalla ja seisomista avoimen haudan äärellä, joten kerrospukeuduin siisteimpiin villaneuleisiini ja vedin jalkaani lämpimät nilkkurit.

Lumisade lakkasi juuri, kun muistotilaisuus päättyi. Olin vain reilun kilometrin päässä Palasesta eikä ollut vielä aivan pimeää. Päätäni särki ja kaipasin jotakin ihan muuta. Miksen menisi Palaseen? Saisin raitista ilmaa, tekisin lumityöt ja katsoisin, miten talvehtivat kasvit voivat.

Tuumasta toimeen. Sain kyydin siirtolapuutarhan kulmalle, josta jatkoin jalkapatikassa. Joku oli jo ehtinyt ajaa autolla siirtolapuutarhan portista, mutta oliko kukaan ehtinyt Morellitielle ennen minua? Kyllä oli! Mökin numero 2 puutarhurit olivat jo lapioineet polun auki omalle palstalleen, mutta mökissä ei ollut valoja enkä nähnyt ketään. Siitä eteenpäin tarvoin tuoreessa, koskemattomassa lumessa.

Palanen näytti suloiselta.

Omenapuuhun kiedotut kausivalot olivat päällä. Myös tuvan ikkunasta kajasti valoa, koska olen virittänyt tupaan pienen kasvilampun talvehtivia muratteja ja pistokkaita varten. En kuitenkaan mennyt heti kuistia pidemmälle, koska halusin tehdä lumityöt ensin. 

Vaihdon nahkasormikkaat paksuihin työkäsineisiin, laitoin ulkovalot päälle ja tartuin lumilapioon ensimmäisen kerran tänä talvena. Lumi oli kuivaa ja kevyttä. Lapioin tieni portille ja portin edustan. Sitten palasin siistimään terassin ja Pikkumökin edustan. Harjasin tiskipöydän kaiteineen puhtaaksi lumesta. Kävin harjan kanssa myös portin luona ja huiskauttelin käytävää.

Huomasin, että osa omenapuuhun ripustamistani joulukoristeista oli kadonnut. Ne olivat varmaan pudonneet myrskytuulessa ja jääneet lumen alle. Otin jäljelle jääneet koristeet pois ja vein ne kuistille.

Nyt oli aika kurkistaa sisälle. Olen peittänyt mökin kulkureitit räsymatoilla sen takia, että voisin halutessani piipahtaa talvella sisällä riisumatta kenkiä, ja nyt tein juuri niin. Kengistäni jäi lumisia jälkiä matoille, mutta uskon, että ne sulavat ja kuivuvat hiljalleen. Ilmalämpöpumppu oli päällä ja lämpötila oli 10,9 astetta. 

Pienet pistokkaat kuluttavat vain vähän vettä, joten niiden kastelu on tasapainottelua homehtumisen ja kuivumisen välillä. Nyt oltiin näköjään kuivumisen puolella. Onneksi vesiämpärissä oli vielä tilkka vettä, jolla sain pistokkaat ja neljä murattiruukkua kastelluiksi. Ensi kerralla pitäisi ehkä noutaa lisää vettä vesipostista.

Kuistilla piti kylläkin olla täysinäinen vesiämpäri. Niin olikin, mutta vesi oli umpijäässä. Nostin ämpärin keittiön lattialle ja tuumailin, uskaltaisinko jättää sen siihen sulamaan. Mitä löytäisin lattian suojaksi siltä varalta, että jää on rikkonut ämpärin pohjan? 

Katselin ympärilleni kuistilla ja käväisin vajassakin, mutta en löytänyt sopivaa vatia. Lopulta keksin, että pakastavan vessan ämpäri on reilusti vesiämpäriä isompi. Nostin vesiämpärin tyhjään vessaämpäriin. Nyt sulamisvedet eivät uhkaa puulattiaa.

Mökissä oli valoisaa ja kodikasta, vaikka viileää. Kylmältä ei tuntunut, koska olin lumitöiden tekemisen jäljiltä hikinen. Jääkaappi ei ollut käynnissä, mutta jääkaapissa ollut Pepsimax oli ihan juotavaa. Nappasin myös palan hätäsuklaata hyllyn päältä samalla, kun tutkin bussiaikataulua. Lähipysäkiltä lähtisi bussi ihan sopivasti, ei tarvinnut kiirehtiä.

Poistuessani otin vielä muutamia valokuvia. Ilta oli pimentynyt ja näin, miten kasvilampun valo kajasti Palasen keittiön ikkunasta.  Ohi kulkiessani ihailin mökin numero 2 kausivaloja, joita en tullessani ollut huomannut. Nähtävästi ne oli ajastettu pimeän tuloon.

Päivä oli ollut pitkä, mutta mieleni oli kevyt, kun nousin bussiin. Palasen taika toimi taas.