Ensimmäinen postaus Villa Palasen omaan blogiin: Kauden näppärimmät ideat puutarhassa ja kasvimaalla

Toisin kuin tuohon vasemmalle avautuvasta sisällysluettelosta voisi luulla, tämä on ensimmäinen kirjoitukseni uuteen Villa Palanen -blogiin. Varhaisemmat kirjoitukset ovat ilmestyneet ET-lehden blogialustalla Tietyssä iässä -blogissani.

Vanha blogi siirtyy syyskuussa bittiavaruuteen, kun alusta lopetetaan. Tuumin, että tämä on oikea hetki perustaa oma blogi siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaselle, jolla on myös oma Instagram-tili. Hienoa, että löysit tänne. Tervetuloa lukijaksi!

Ja sitten asiaan. Olen vielä melko tuore siirtolapuutarhuri, ja kasvimaan hoitajana olen täysi noviisi. Siksi kohtaan edelleen joka kesä uusia ongelmia, jotka pyrin ratkaisemaan parhaan kykyni mukaan. Kaikki ideani eivät ole yhtä briljantteja, mutta välillä löydän jotakin, josta saattaisi olla hyötyä muillekin. Tässä tämän kauden neljä kätevintä:

Palasen tulppaanit saivat ensi kertaa olla rauhassa valkohäntäkauriilta.

 1. Kompostikehikot pitävät kauriit poissa kukkien kimpusta

Kun ostaa rautakaupasta kompostikehikon, saa neljä samankokoista aitaverkkolevyä. Niistä on helppoa koota suojuksia kasveille sitomalla kaksi levyä yhdestä reunastaan yhteen kahdella tai kolmella nippusiteellä. Yhdestä kompostikehikosta tulee näppärästi kaksi harjakattoista suojusta, joita on myös helppo siirtää.

Verkkokatot suojasivat tänä keväänä Villa Palasen tulppaanit täydellisesti kauriilta, jotka kulkivat riistakameran ohi lähes joka yö. Valitettavasti katoksia ei riittänyt koko pihaan, vaan osa keijunkukista tuli syödyiksi.

Kasvimaalla kehikot toimivat samoin. Rusakoilta ne eivät kuitenkaan suojaa. Jäljistä saattoi päätellä, että ristiturpa ryömi katoksen alle toisesta päästä, söi matkalla masunsa täyteen punajuuren naatteja ja poistui tyytyväisenä toisesta uloskäynnistä.

Tarkkaa touhua. Taustalla näkyy yksi edelliskesän ideoista: yritän suojata tomaattiruukkujen multaa kuumenemiselta käärimällä ne vanhan lakanan riekaleisiin.

Valmiina lähtöön. Jaksan nipin napin työntää kärryä, kun kyydissä on painava vesisäkki.

2. 80 litraa vettä kerralla kasvimaalle

Kasvatin tänä kesänä entistä enemmän vihanneksia pelkän perunan sijasta. Vihannesviljelmiä pitäisi ohjeistuksen mukaan kastella pari kertaa viikossa ainakin, jos on kuivaa. Vein jo edellisenä kesänä kasvimaan reunalle saavin, jonka täytin pari kertaa kantamalla vettä ämpäreissä oman palstan vesipostilta. Se oli kuitenkin turhan raskasta.

Mietin, etten millään voi olla Suomen ainoa ihminen, jolla on tämä ongelma. Käytin tuntikausia googlettaen eri sanoilla ja lauseilla, kunnes ratkaisu löytyi. Se on hevostarvike, joka on kehitetty juomaveden viemiseksi kottikärryillä laitumella oleville hevosille. Tilasin vesisäkin Hankkijalta.

Kottikärrythän joka puutarhurilla toki on. Kottikärryn pohjalle asetellaan pala vesisäkin mukana tulevaa tahmeaa verkkoa, joka pitää pussia paikallaan, kun kärryä myöhemmin kallistetaan. Verkon päälle asetellaan vesisäkki eli iso, vahva muovipussi, jossa on täyttöaukko ja muovikorkki, kuten pullossa. Säkki täytetään vesiletkusta.

Itse olen lorotellut veden säkkiin puutarhaletkusta vesipistoolin kautta. Veden virtausta on siten helppo säädellä ja veden tulon pystyy lopettamaan hallitusti kytkimellä, mutta pelkkä letku on varmasti lähes yhtä kätevä ja ehkä nopeampikin tapa täyttää säkki.

Tyhjennän vesisäkin kasvimaan reunalla kallistamalla kottikärryjä. Kaadan 10 litraa vettä kerralla ämpäriin ja heilautan veden ämpärillä saaviin. Tämä vaihe on helpointa tehdä kahdestaan, mutta yksinkin onnistuu hyvin. Tavallinen muoviämpäri pysyy yllättävän hyvin pystyssä, kiinni pitelemättä, vaikka vesi tulee säkistä varsin reippaasti.

Käytin lantuilla ensin matalimpia perennatukia, mutta jouduin nopeasti vaihtamaan ne korkeampiin. Vaihdoin samalla hallaharson hyönteisverkkoon. Kasvustoa näversivät tällä kertaa kuitenkin pahimmin lehtokotilot, eivät kaaliperhosen toukat.

Käytin perennatukia myös papumaalla hallaharson kanssa suojaamassa taimia ja satoa rusakoilta ja kauriilta.

3. Perennatukia voi käyttää myös kasvimaalla harsojen tukina

Minulla oli viime kesänä kasvimaalla kolme kasvutunnelia kylvösten ja taimien suojana säätä ja kasvissyöjäeläimiä vastaan. Ne tulivat kuitenkin nopeasti liian pieniksi pensaspavuille ja varsinkin varsiparsakaaleille. En tajunnut, miten hyönteisverkon saisi siististi kaalien ylle ilman metallimiehen taitoja ja työkaluja.

Mietin tätä talven aikana usein, mutten löytänyt hyvää ratkaisua. Päätin tilata Willab Gardenista ison, muoviputkista kyhättävän kehikon, jonka päälle voi kiinnittää hallaharsoa tai hyönteisverkkoa iglumaiseksi rakennelmaksi. Istutinkin sellerit, parsakaalit ja osan lantuista iglun sisään ja sain kuin sainkin sen pysymään koossa, mutta vain jeesusteipin avulla.

Olin tositilanteen edessä, kun kaikki lantun taimet eivät mahtuneet igluun, vaikka kuinka ahdoin. Nyt piti panna toimeksi jotakin ja ihan heti, ennen kuin kaalikoit hyökkäävät rakkaiden taimieni kimppuun. Marssin vajan ovelle ja katsoin sisään. Olisiko täällä mitään?

Olihan siellä, kaaren muotoisia perennatukia. Heureka! Perennatukia on kolmea eri kokoa, joten verkkosuojausta on mahdollista korottaa taimien kasvaessa. Kävin puutarhaliikkeessä ostamassa nipun kaikkia kokoja, ja kaikki tulivat kesän aikana käyttöön. Kiinnitin verkot metallisilla koukuilla, joita kutsun määlyiksi. Määlyt löytyvät googlaamalla ”harsokankaan kiinnityskoukku”.

Lantut tosin kasvoivat niin isoiksi, ettei niille lopulta riittänyt mikään tuki. Siinä vaiheessa niiden lehdet olivat kuitenkin jo niin vankat, että ne kestivät hyönteisten ja nilviäisten paineen mainiosti. Poistin perennatuet noin heinäkuun puolivälissä ja siirryin verkkoihin perustuviin suojauksiin.

 4. Organzapussit suojaavat luumuja linnuilta

Minulla on kaksi nuorta kirsikkaluumua, keltainen Podarok ja punainen Kometa. Podarok ei tuottanut vielä viime vuonna yhtään hedelmää, mutta Kometa kypsytteli isoa, mehevän näköistä herkkuluumua. Odottelin sen kypsymistä vesi kielellä ja olin jo päättänyt, että tänään syön sen. Joku ehti kuitenkin ensin. Kun ehdin paikalle, luumu makasi maassa nokittuna.

Päätin, että tämä ei saa toistua. Harkitsin, että heitän puun päälle Ikean halvan valoverhon, kuten olen tehnyt pensaskirsikalle ja valkoisille viinimarjoille. Molemmat kirsikkaluumut kuitenkin kurottelevat oksillaan yllättävänkin laajalle alueelle, joten yksi verho ei riittäisi.

En usko, että keksin tätä itse. Näin varmaan jossakin kuvan, jossa yksittäisen hedelmän ympärille oli kiinnitetty organzapussi. Näpertelijät käyttävät niitä itse tehtyjen korujen pakkauksina, joten niitä voi ostaa kirjakauppojen askarteluosastoilta. Kävin ostamassa kaksi pakkausta organzapusseja ja tuumasta toimeen: ympäröin lupaavimmat raakileet omalla suojuksella.

Pussukat toimivat loistavasti. Ainoa ongelma oli Kometan hedelmien iso koko: niitä oli vaikea saada pussista pois, kun syömisen aika koitti. Podarokin luumut eivät ole ihan vielä kypsiä, mutta ne ovat niin pieniä, että tätä ongelmaa ei tule. Myös kirsikoiden kanssa konsti on toimiva, mutta tietenkin sillä on rajansa, miten monta hedelmää on järkevää pussittaa.

 

Mitä uusia ideoita sinä olet kokeillut tänä kesänä?