Amarylliskauden tilinpäätös

 

Tavoitteeni on, että ikkunallani olisi kukkiva amaryllis/hippeastrum/ritarinkukka itsenäisyyspäivästä pääsiäiseen saakka. Se on jo monta kertaa onnistunut melkein, muttei koskaan täysin. Ei nytkään, sillä viimeiset Bogotan kukat kuihtuivat jo viime viikolla. Lisäksi ennen joulua oli muutama päivä, kun yksikään nuppu ei ollut auki.

Varmistan kauden alkamisen yleensä tilaamalla syksyksi kaksi uutta amarylliksen sipulia. Istutan ensimmäisen lokakuun lopulla ja toisen pari viikkoa myöhemmin, ja yleensä vähintään toinen niistä on kukassa itsenäisyyspäivän aikaan.

Ostosipuli tekee lähes aina ensin yhden ja sitten toisen kukkavanan. Hyvällä onnella kaksi sipulia tuottaa kukkia koko kuukaudeksi uuteen vuoteen asti, mikä antaa uudelleenkukitettaville lisää lepo- ja heräämisaikaa.

Kauden uutuudet olivat kelpo kukkijoita

Kauden 2025-2026 aloittivat Dragonfly ja Dance Valley, jotka tilasin suoraan Hollannista Amarylariasta. Dragonfly aloitti kukintansa 26. marraskuuta ja Dance Valley 8. joulukuuta.

Dragonfly on pienikokoinen ja siro kuin sudenkorento ja mahdottoman suloinen. Sen vaaleat terälehdet ovat kuin hienoisilla vekeillä ja niillä on hieman aaltoilevat, viininpunaiset reunukset. Se oli heittämällä tämän kauden kaunein näky. 

Dance Valley taas on korkea ja raamikas amaryllis, jolla on isot, yksinkertaiset kukat. Väritykseltään ja kukinnon muodon suhteen se on kuin kauhtunut versio vanhasta suosikistani Bogotasta. Se muistuttaa väriltään myös parin vuoden takaista suosikkiamaryllis Moccaa, vaikkakin Mocca on vielä vähän beigempi. 

Miss Lilian oli menestys, Red Pearlista tuli menetys 

Vein vanhat sipulit lepokaudelle Villa Palasen sängyn alle 16. syyskuuta ja toin ensimmäiset niistä kaupunkiin 20. marraskuuta. Valitsin ensimmäisiksi lajikkeiksi Miss Lilianin, joka on aikaisempinakin vuosina herännyt aikaisin, sekä Terracotta Starin.

Miss Lilian on pieni, mutta luotettava lajike, joka kukki nyt kolmatta kertaa. Sen kukissa on vaaleanpunaista ja valkoista, mikä ei ehkä ole kaikkein jouluisin yhdistelmä. Se sattui kuitenkin nyt olemaan ainoana amarylliksenä kukassa jouluna.

Terracotta Starin sipuli oli kookas, joten odotin siltä hyvää kukintaa. Se tuottikin kaksi lupaavan näköistä nuppua, mutta ikävä kyllä molemmat kuihtuivat, kun kukkavarret olivat vain sentin parin mittaiset. Sipuli osoittautui pehmeäksi ja osittain mädäntyneeksi. Näin käy melkein joka vuosi jollekin sipulille.

Kaikki sipulit eivät ylipäätään selviydy lepokaudesta. Ison sipulin tyypillinen ongelma on pehmeneminen, jota seuraa mädäntyminen, kun taas pieni sipuli voi kuivua niin pahasti, ettei se enää herää. Tänä talvena menetin Terracotta Starin lisäksi amaryllis Moccan, yhden nimettömäksi jääneen pienen, punaisen lajikkeen sekä yhden Bogotan sivusipulin, jonka odotin kukkivan tänä vuonna.

Uudenvuodenkukat olivat siro White Garden ja dramaattinen Exotic Star

Kun sain amaryllis White Gardenin syksyllä 2024, pussissa oli kolme sipulia. Istutin ne kaikki samaan soikeaan ruukkuun, mutta vain yksi sipuleista kukki. Kesän aikana kasvi teki yhden sipulin lisää. Nyt White Gardenista tuli uudenvuodenkukka, joka kukki koko tammikuun. Kaksi sipuleista kukki, ja kukkavanoja oli yhteensä kolme.

White Gardenin valkoiset kukat ovat pienehköt, mutta niitä on paljon ja kasvin kasvutapa on koristeellinen. En aio jatkossakaan erottaa sipuleita toisistaan vaan koetan löytää ruukun, johon kaikki mahtuvat.

Exotic Star aloitti kukintansa vain vähän myöhemmin kuin White Garden. Se muistuttaa raidallisine lehtineen paljon hippeastrum Papiliota, joka minulla on ollut aikaisemmin.

Perhosamaryllikset on jalostettu luonnonlajeista täysin eri suuntaan kuin pallomaiset, kerrannaiskukkaiset amaryllikset. Tykkään paljon pörhistelijöistäkin, mutta makuni on vuosien mittaan kehittynyt (vai taantunut?) suosimaan toisaalta trumpettimaisia muotoja ja toisaalta näitä perhosmaisia kukkia. Trumpettikukat on White Gardenin lisäksi esimerkiksi Mistyllä, joka on todella kaunis lajike – ja yksi niistä, joita en ole saanut kukkimaan uudelleen.

Helpoimmat kasvatettavat: Apple Blossom ja Bogota

Helposti kasvatettavan amarylliksen tuntee siitä, että sen sipuli kerää kesällä itseensä runsaasti uutta kasvuvoimaa ilman kasvattajan fakiiritemppuja ja herää talvella nopeasti kukkimaan. Kasvi luo helposti kukka-aihioita ja kukkii lähes aina kahdella kukkavanalla. Lisäksi se monistaa itsensä tekemällä kookkaita sivusipuleita, jotka on helppo irrottaa ja istuttaa erikseen kasvamaan. Emosipuli mätänee vasta tehtyään sivusipulit.

Kokoelmassani on kaksi tällaista supersuorittajaa: amaryllikset Apple Blossom ja Bogota. Minulla on kaksi sivusipuleista kasvatettua Bogotaa. Apple Blossomista minulla on joko emo ja tytär tai kaksi sisarusta – niin olen päätellyt, vaikka kukkien värityksessä on eroa. Toisen pohjaväri on valkoinen, toisen vaaleanpunainen.

Apple Blossom on hempeän värinen. Sen yleisilme on pehmeä ja romanttinen, ja sen terälehdillä on hohtava helmiäispinta. Bogota taas on korkea, komea ja uljas. Jos pitäisi mainita yksi jaloritarinkukka yli muiden, minulle se olisi Bogota. Hankin nykyisten Bogotojeni emon vuonna 2019, ja lajike sykähdyttää aina uudelleen.

Bogota on amarylliksistäni kaikkein korkein, mutta silti sopusuhtainen. En ole huomannut, että kastelun määrä vaikuttaisi sen kukkavarsien korkeuteen mitenkään. Kun se on geneettisesti ohjelmoitu korkeaksi, se kasvaa korkeaksi vaikka täysin ilman kastelua. Nykyään tosin kastelen kaikkia amarylliksiäni myös nuppujen kehityksen aikana, vaikka vanhoissa kasvatusohjeissa sanottiin, että kastelu pitäisi aloittaa vasta kukkien aukeamisen myötä.

Amaryllikseni eivät myöskään kaatuile, vaikka kastelun niukkuutta perustellaan juuri kaatumisriskillä.  Kääntelen ruukkua, jotta kukkavarret eivät alkaisi kasvaa vinoon, ja jos niin silti käy, tuen ne. Melkein aina tuen. 

Pystyssä pysymiseen auttaa myös painava ruukku - ja kastelu. Kun multa on märkää, ruukku on painava eikä keikahda yhtä helposti kuin kuivana pidetty ruukku.

Punainen altavastaaja järjesti yllätyksen

Kukkapöydälläni on aina pari kolme amaryllisruukkua, joilta en odota kovin paljon. Kauden yllättäjä oli tällä kertaa Ikeasta nelisen vuotta sitten ostoskärryyn poimittu pieni, nimetön lajike. Se on tehnyt ensikukintansa jälkeen yleensä vain yhden tai kaksi kukkaa, mutta nyt se riehaantui täysin. Yksi kukkavana, mutta kuusi kaunista kukkaa!

Red Pearl puolestaan on ensimmäisen kukintansa jälkeen alisuorittanut jo pari kertaa. Sen kukkavana jää matalaksi ja kukkia tulee tavallisten neljän lisäksi usein vain kaksi, kuten tänä talvena. Kukat ovat kuitenkin isoja ja kauniin samettipintaisia.

Nämä kaksi aloittivat kukintansa maaliskuun alussa.

Sokeri pohjalla: Lemon Star 

Kaikista amarylliksistäni Lemon Star sopisi parhaiten pääsiäiseen, sillä sen värit ovat kerma, vaaleankeltainen ja vihreä. Toin Lemon Starin viimeisten sipuleiden joukossa kaupunkiin ja pidin sitä vielä hetken jääkaapissa ennen istuttamista. Se oli viime viikolla uskomattoman upeassa kukassa: kaksi kukkavanaa kukki yhtä aikaa, ja yksittäisiä kukkia on kaikkiaan kymmenen. Enemmän kuin millään hippeastrumilla ikkunallani koskaan.

Viime vuonna Lemon Star oli kukassa helmikuussa, kun kuulin äitini menehtyneen yllättäen. Vein ruukun lasitetulle parvekkeelle siinä toivossa, että pystyisin pitkittämään kukintaa hautajaisiin saakka. Tuuma onnistuikin, ja sidoin kukasta pienen suruvihkon tuijan oksien kanssa.

Äidillänikin oli tapana kasvattaa amarylliksiä. En sano, että tämä Lemon Starin ennätyskukinta oli äitini tervehdys minulle. Mutta jos oli, ei hänellä ainakaan mitään pahaa sanottavaa ollut.

Kukinta ei kestänyt pääsiäiseen saakka, koska en tällä kertaa vienyt ruukkua parvekkeelle. Nyt pääsen vaihtamaan olohuoneen kukkaikkunalle pääsiäiseksi varsinaiset kevätkukat. Hyvä niinkin. 

Kauden aikana kukki 12 amaryllistä (10 lajiketta) ja lisäksi kahdessa ruukussa on irrotettuja sivusipuleita kasvamassa kukintakokooon. En laskenut sipuleita viime syksynä, kun vein ne lepokaudelle, mutta luullakseni menetyksiä oli neljä. Sanoisin, että kausi oli kaikkiaan onnistunut, vaikka kukintojen ajoitus ei aina mennyt täysin nappiin.

Siirrän amaryllikset kukinnan jälkeen länsi-ikkunalle, kastelen ne perusteellisesti ja annan lannoitepuikon. Koko kokoelmani ei mahdu samalle ikkunalle, joten osa saa tyytyä itäikkunaan, kunnes pääsee parvekkeelle. Nyt jo näkee, että yksi amaryllis on tehnyt sivusipulin, mutta niitä saattaa ilmestyä kesän aikana vielä lisää.

Julistan täten talvikauden päättyneeksi kukkaikkunallani. Taimipöydällä onkin jo monenmoista tulossa kesäkautta varten. Kosmokset ja tsinniat nousivat taimelle tällä viikolla, ja tuoksuherneistäkin näkyy koukkuja. Petuniat, keijunmekot, kelloköynnökset ja osa lobelioista ovat jo isoja. 

Lue lisää: Amaryllikset ja kuinka kukitan ne uudelleen