Hollanninkurjenmiekka Carmen kukkii

 


Ei mikään kello kilissyt päässäni, kun tutkin syksyllä saksalaisen halpakaupan sipulipussia. Iris 'Carmen', siinä luki. En tajunnut, että se on hollanninkurjenmiekka, jonka ei pitäisi välttämättä edes selviytyä Suomen talvesta. Esimerkiksi ruotsalainen alan yritys myy sitä keväällä istutettavaksi, jolloin se kukkisi heinä-elokuussa.


Istutusta suunnitellessani huomasin, että kasvin korkeudeksi ilmoitettiin 50 cm. Olin epäuskoinen, mutta en istuttanut sipuleita muiden kevätkurjenmiekkojen seuraan etupihalle vaan valikoin sille varmuuden vuoksi oman paikan takapihalta. Kairasin sipulit nuoren kirsikkaluumu Kometan alle ja jäin odottamaan kevättä.


Kevätkurjenmiekat eivät ole läheskään aina selviytyneet talvesta Palasessa, joten pidin täysin mahdollisena, että istutuspaikka jäisi tyhjäksi. Yllätyin, kun 20 sipulia tuotti yhtä monta versoa. Ne kasvoivat korkeutta päivä päivältä. Niistä tuli korkeampia ja vielä korkeampia, mutta nuppuja ei näkynyt pitkään aikaan. 

Kevätkurjenmiekat olivat kauan sitten kuihtuneet ja kadonneet jäljettömiin, kun nuput viimein tulivat esiin. Ensimmäiset kukat avautuivat juhannuksena.


Hankin tietoa lajikkeesta vasta nyt, kukkien avauduttua. Minun Carmenini ovat lähes puhtaanvalkoisia, mutta ne voisivat vivahtaa myös vaaleaan lilaan. Tunnusomaista on tuo kirkkaan kanariankeltainen terälehden keskipiste. Joidenkin tietojen mukaan tämä iiris kasvaa jopa 60 cm korkeaksi.

Isoin yllätys oli juuri tuo heikko talvenkestävyys. Millaisia kokemuksia teillä muilla on hollanninkurjenmiekoista? Oletteko ottaneet sipulit ylös syksyllä ja istuttaneet uudelleen vasta keväällä, kuten eräissä ohjeissa neuvotaan?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amaryllikset ja kuinka kukitan ne uudelleen

Kuva
Kun joulukukat kuihtuvat, moni miettii, miten saisi amarylliksensä, hippeastruminsa eli jaloritarinkukkansa kukitetuksi ensi kaudella uudestaan. Kerron nyt, miten minä sen teen. Olen noin 15 vuoden aikana kukittanut kymmeniä jo aiemmin kukkineita amarylliksiä ja kokeillut monia kukittamiseen liittyviä tapoja ja käytäntöjä. En onnistu jokaisen sipulin kanssa. Riippuu lajikkeesta ja olosuhteista, miten helppoa amaryllistä on kukittaa. Useimmiten saan sipulit kuitenkin kukkimaan uudestaan vähintään kerran, ja muutama sipuli on tuottanut kukkia vuodesta toiseen.   Amaryllis White Gardenin toinen kukinta on parhaillaan meneillään. Kukinnan jälkeen: Pidä hengissä kesään saakka Kun amarylliksen yksittäinen kukka kuihtuu, poistan sen niin, että muut saman kukkavarren kukat jäävät kukkimaan. Lopulta jäljellä on lehtien lisäksi kukkavarsi tai kaksi. En leikkaa kukkavarsia ollenkaan. Tuskin on iso virhe tehdä niin, mutta annan mieluummin sipulin ottaa talteen kukkavarren sisältämä...
Lue lisää »

Löysin puutarhani punaisen langan

Kuva
Kun viisi vuotta sitten siirryin parvekepuutarhurista siirtolapuutarhuriksi, ainoa tavoitteeni oli täyttää tontti kukilla. Se on riittänyt ohjenuoraksi tähän saakka, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata jotakin enemmän. Olen miettinyt, kuka oikein olen harrastajapuutarhurina ja mikä on pikku puutarhani punainen lanka. Koska olen  täysinpalvellut lehdentekijä, olen kysynyt itseltäni, millainen lehtijuttu puutarhastani syntyisi. Mikä olisi sen otsikko? Miksi ylipäätään juttu tehtäisiin? Entä, jos ilmoittautuisin Avoimiin puutarhoihin, millaisena käyntikohteena Villa Palanen esiteltäisiin? Mitä erityistä nähtävää se tarjoaisi kävijöille? Mikä sen teema olisi? Ei pitkään aikaan tullut mieleen mitään. Palasessa ei ole mitään erityistä enkä ole erikoistunut puutarhurina mihinkään. Minulla ei ole mehikasvien tai eksoottisten lajien kokoelmaa, en keräile ruusuja enkä kasvata neljääkymmentä lajiketta tomaatteja. Minulla on vain yhtä ja toista sieltä ja täältä. Sekava paraati...
Lue lisää »

Takana viisi kesää siirtolapuutarhurina ja tästä tiedän, että olen päässyt pihanhoidosta jyvälle

Kuva
  Takanani on nyt viisi kesää siirtolapuutarhurina ja neljä talvea tiedonhankintaa puutarhanhoidosta.  Aloitin nollasta, ja nyt alkaa vähitellen tuntua, että olen pääsemässä asioista jyvälle. Kokeneisiin harrastajiin verrattuna olen tietysti vielä lähtökuopissa, ja ammattilaisista en nyt puhu mitään. Mutta jotakin jo osaan minäkin. Tästä olen sen huomannut: 1.   En tarvitse ketään kertomaan, mitä tässä kuussa pitää tehdä Aiempina vuosina katselin silmät tapilla Pihailo-puutarhuri Lea Raudan kuukausittaisia Puutarhavuosi-verkkoliveistuntoja, joissa hän näytti omalla pihallaan, mitä kulloinkin kannattaa tehdä ja miksi. Ohjeistus oli aina ajankohtaista ja tosi hyödyllistä. Mutta arvatkaas mitä. Tänä kesänä en ehtinyt paikalle yhteenkään striimaukseen enkä edes katsonut tallenteita jälkeenpäin. En ehtinyt, koska oli kiire puutarhan ja kasvimaan töihin. Tiesin jo itse, mitä pihallani kannattaa tehdä. Olen myös tehnyt monet työt niin monta kertaa, etten tarvitse ohjeita...
Lue lisää »