Vieraana Saran ihanassa puutarhassa Ahvenanmaalla

Nyt palataan helluntaiviikonloppuun ja Tarhurit Pihalla ry:n järjestämään Ahvenanmaan-retkeen, jolle osallistuin. Ryhmämme vieraili nimittäin Sara Tobiassonin luona Lemlandin Norrbyssä niin ihanassa puutarhassa, että olisi synti pitää piilossa siellä ottamani kuvat. 

Lähestyimme taloa ja puutarhaa lammaslaitumen puolelta. Eläimet oli juuri viety kesälaitumelle, joten bussi mahtui parkkiin lammashakaan.

Oppaamme oli kuulemma soittanut muutamille muillekin tuntemilleen kotipuutarhureille, mutta moni oli kieltäytynyt ryhmän vierailusta vedoten siihen, ettei heillä olisi mitään nähtävää niin aikaisin keväällä. Saran puutarhassa todellakin oli. En silti kutsuisi sitä kevätpuutarhaksi, koska se on varsin varmasti myös kesä- ja syyspuutarha, ehkä talvipuutarhakin.

Vaikutti siltä, että saapuessamme Saralla oli sipulien istutus kesken. Taaemmissa riveissä kasvoi talvivalkosipulia.

Kasvihuone on lampolan yhteydessä. Tomaattien lisäksi siellä kasvoi muun muassa persikoita.

Vasta istutettuja taimia näkyi kaikkialla, ja kymmenet, ellei sadat taimet odottivat istuttamistaan. En ole juurikaan vieraillut yksityiskotien puutarhoissa, joten en tiedä, mikä on paljon ja mikä vähän, mutta olen  tähän asti pitänyt omaa taimikasvatustani maanisena. Saralla taimien määrä ja laatu oli kuitekin täysin eri tasolla. En edes tunnistanut ihan kaikkia hänen taimiaan. 

Oliko siellä tosiaan pitkä, kaareva rivi latva-artisokkaa? Kyllä taisi olla, sillä Google Lens on kanssani samaa mieltä. Minäkin sain Impectan joulukalenterista latva-artisokan siemeniä, mutten ole uskaltanut kylvää. Minne ne edes mahtuisivat kasvamaan, jos sattuisin onnistumaan esikasvatuksessa? Saralla on käytettävissään maalaistalon pihapiiri, jonne hän on laatinut muhkeita kohopenkkejä.

Sara rakentaa viljelypenkkinsä mieluusti harjuviljely- eli hügelkultur-tyyliin. Penkin sisällä on puutavaraa, joka hajotessaan tuottaa lämpöä ja ravinteita. Harjupenkin rinteet ovat aluksi varsin jyrkät, mutta madaltuvat vähitellen.

Puutarhassa käytetään paksuja olkikerroksia katteena ja polkujen päällysteenä.

Olkipehkussa on ankan hyvä olla. Ankat tekevät selvää pihan etanoista ja kotiloista.

Talon takapihaa.

Sara kertoi, että alun perin hänellä oli mielessä monipuolinen hyötypuutarha ja vain se. Kukkia hän ei aikonut kasvattaa ollenkaan. Kukat ovat kuitenkin vallanneet salakavalasti lisää tilaa vuosi vuodelta, ja nyt niitä näytti olevan suunnilleen yhtä paljon kuin hyötykasveja. 

Koristekasvien istutusalueet sijaitsevat lähempänä taloa ja vaihtuvat saumattomasti hyötypenkkeihin, kun lähestytään lampolaa. Kukkapenkeistäkin valtaosa on kohopenkkejä. Sara on hyödyntänyt niiden reunuksissa kekseliäästi kierrätystavaraa, kuten vanhoja kattotiiliä. 

La Belle Epoque -tulppaanit olivat parhaassa kukassaan etupihan kohopenkeissä. Istutusten runkona on upeita perennoja, kuten pioneja. Tässä taitaa olla liljamagnolia Susan. En kuullut puoliakaan Saran selostuksista. Hääräsin kameran kanssa yleensä aivan eri puolella pihaa, koska halusin välttää ihmisten näkymistä kuvissa. Niinpä en pysty nimeämään varmuudella lajeja ja lajikkeita, joita en tunnistanut suoralta kädeltä. En myöskään tunne istutusten ja kasvivalintojen taustoja enkä Saran puutarhafilosofiaa. Jotakin voi toki aavistaa katsomalla. Puutarha oli minusta ihanan runsas, rento, luova ja kekseliäs, enkä ihmettelisi, jos se näyttäisi ensi keväänä taas hiukan erilaiselta. Kuljin kuin Liisa ihmemaassa tuttuja ja outoja ilmiöitä tarkastellen. Ilo itse tekemisestä ja omien ratkaisujen löytämisestä näkyi. Tässä kohtaa julkaisujärjestelmä lakkasi toimimasta oikein. Kun yritin lisätä kuville kuvatekstejä, se kadotti kuvat kokonaan. Joten jatkan toteamalla, että osa takapihan kohopenkeistä on reunustettu kivillä, ja kuvan tulppaani on todennäköisesti Blushing Lady tai Elegant Lady. Saran kasvi- ja väriyhdistelmät ovat  hienoja ja varmalla kädellä sommiteltuja. Tekisi mieli sanoa, että puutarhassaan hän maalaa kukilla.   Jouluruusut lopettelivat kukintaansa samalla, kun tiarellat aloittelivat. Ensimmäiset pionit olivat jo kukassa. Tässä kaukasianpionin seurana on lähes musta pionitulppaani, ehkä Black Hero. Pihassa oli myös aivan samannäköinen kartanopioni kuin minun perintöpionini Villa Palasessa.  Mutta mitä tuo keltainen, kumpuileva kasvimatto keskimmäisessä kuvassa on? Ehkä keltatyräkkiä, ehkä ei. Kertokaa, jos tiedätte. Kevätpäivän valo oli niin häikäisevän kirkasta ja kovaa, että kun halusin saada tulppaanien värit näkyviin, piti melkein kaikki muu jättää mustaksi.  Luontevan luova ote puutarhanhoitoon selittynee osittain Saran taustalla. Hän työskentelee kuvaamataidonopettajana Maarianhaminassa. Lisäksi hakukone löysi taidenäyttelyn, lastenkirjan sekä blogin ja podcastin, joista hän on jo siirtynyt eteenpäin. Vierailuhetkellä Saran puutarhan kunigatar oli pienehkö pensas, jota luulin joksikin magnolian lajikkeeksi. Sitä se ei ole, vaan rosettipensas eli kalukkipensas, calycanthus. Näin sellaisen nyt ensi kertaa, ja se oli ihastuttava näky. Kiitos, Sara, kun saimme tutustua ihanaan puutarhaasi!