Kolme kohennus- ja kunnostuskohdetta kaudella 2026

Villa Palanen ei ole vielä valmis – jos se koskaan on. Joka kesä pyrin kohentamaan palstaa, mökkiä ja kasvimaata tavalla tai toisella. Esimerkiksi viime kauden projekti oli katon kunnostus ja maalaaminen. Myös tänä kesänä on pientä puuhaa tulossa ja osin jo valmiinakin:

1. Portin kunnostus

Palasen kaksivärinen rautaportti on Peltolan monien upeiden porttien seurassakin hieno. Ikävä kyllä portti ja etenkin tolpat olivat pahasti ruostuneet, ja niiden maali hilseili. Puusta veistetyistä portinnupeista toinen oli täysin lahonnut jo silloin, kun otin Palasen haltuuni, ja toinenkin lahosi kappaleiksi viime talven aikana.

Palasen portti kesäkuussa 2025.

Minun piti kunnostaa portti jo viime kaudella, mutta hanke lykkääntyi muiden kiireiden takia. Sain kuitenkin syksyllä sovituksi Palasen ja puolen Peltolan luottopuusepän, Katja Ihalaisen, kanssa portin ja tolppien kunnostuksesta. Katja nouti portin työhuoneelleen hiottavaksi ja maalattavaksi jo talvella.

Uusi nuppi.

Katja valmisti ja kaiversi myös uudet tolpannupit. Niiden koristeelliset urat viittaavat portin auringonsäteisiin, mutta ovat myös käytännölliset: ne johtavat sadeveden hallitusti maahan. Nupit maalattiin mökin sävyllä, joka on Tikkurilan värikartan X 398 sulphur eli rikinkeltainen.

Palasen portti toukokuun lopussa 2026. Postilaatikko puuttuu vielä.

Tolppien vuoro tuli keväällä, kun sään lämpeneminen mahdollisti maalin kuivumisen. Ja nyt kunnostettu portti on valmis. Tuli hieno, vaikka itse sanonkin!

Vasen tolppa näyttää jostakin syystä monissa valokuvissa korkeammalta kuin oikea. Tuskin se kuitenkaan on korkeampi  - täytyypä mitata. Vinossa se joka tapauksessa on.

2. Pikkumökin maalaus ja kalustaminen varastotilaksi

Lähellä palstan takarajaa sijaitsee piharakennus, Pikkumökki, joka saattaa olla edellisen siirtolapuutarhurin rakentama. Heillä se oli perheen poikien oma tila, mutta minulla se on varastona.

Olen säilyttänyt Pikkumökissä muun muassa nokkakärryä, tikkaita, työpenkkiä, multasäkkejä, ruukkuja ja muita siirtolapuutarhuroinnissa välttämättömiä tarvikkeita sekä muutamia edellisten puutarhureiden jäljiltä mökille jääneitä huonekaluja, joita en ole raaskinut heittää pois. Niille ei ole löytynyt käyttöä viiden viime vuoden aikana.

Mökki oli huoltomaalauksen tarpeessa. Alun perin ajattelin maalata sen itse, mutta kun kuulin, että Katja on maalannut siirtolapuutarhalla useita mökkejä, pyysin häntä apuun.

Puuseppänä Katja pystyy auttamaan myös tilan sisustamisessa järkeväksi varastotilaksi. Suunnitelmani ei ole vielä kristallisoitunut, mutta luulen, että teetän hänellä ainakin muutamia kiinteitä hyllyjä ja laitatan koukkuja tarvikkeiden säilytystä varten.

Ensin tila pitää kuitenkin tyhjentää ja siivota, ja vanhoille kalusteille pitää löytää uudet omistajat tai järjestää niiden kuljetus kaatopaikalle. Ekotori ei huoli niitä, koska ne on maalattu itse.

Tiedän, mitä teen lähipäivinä.

3. Itärajan viheraidan kunnostus

Siirtolapuutarhamme sääntöjen mukaan naapureiden välisillä sivurajoilla tulee olla vadelma-aidat tai muut viheraidat. Palasen pakollisen viheraidan paikka on itärajalla.

Kun otin Palasen haltuuni, noin kolmasosa aidan mitasta oli vadelmalla ja suunnilleen sama matka kasvoi taikinamarjaa. Tontin takaosassa kohosi yksinäinen tuija ja sen takana karviaispensas sekä kolme pystyyn kuollutta pensasmustikkaa. Lisäksi etupihan puolella rehotti erittäin piikikäs karhunvatukkapuska, jonka keskellä tönötti vuorenkilpi.

Tässä mallailen jo hunajamarjan taimia ongelma-alueelle. Kuten näette, niiden ja etuaidan välissä ei kasva paljon mitään. Sivulla sen sijaan kasvaa hyvinkin paljon.

Naapurin puolella oli rajalla tai sen välittömässä tuntumassa vahvaa kasvustoa: iso juhannusruusu, syreenipöheikkö, luumu ja omenapuu, jotka kurottuivat reippaasti Palasen puolelle sekä juuristolla että oksilla. Jäljelle jääneen tilan täyttivät korkeaan ristikkoon istutetut köynnöskasvit. Alun perin olin pelkästään iloinen naapurin kauniista istutuksista. Sitten minulle selvisi, että ne veivät ison osan Palasen viheraidan valo- ja ravinneresursseista. No, tällaista siirtolapuutarhaelämä on.

Ensi töikseni kankesin pensasmustikoiden juurakot pois ja istutin niiden tilalle kaksi valkoista viinimarjaa: Lepaan valkean ja Piikkiön helmen. Tilaa jäi myös kolmelle vadelman taimelle, mutta ne eivät viihtyneet. Korvasin ne tänä keväänä viherherukalla, jonka toivon lintujen jättävän rauhaan.

Piikkiön helmi kukassa. Nyt sillä on jo raakileet.

Etupihan puolella ja talon takana kasvavat vadelmat taantuivat vuosi vuodelta pahemmin, vaikka yritin hoitaa niitä ja ostin muutamia uusia taimiakin. Viime kesänä ne eivät enää tuottaneet kuin pari marjaa. Talon taakse jäävä varjoisa osuus kasvoi pelkkää sammalta ja vuohenputkea.

Kun poistin sammalet ja kitukasvuiset vadelmat, uudistettavana oli kuusi-seitsemän metriä viheraitaa.

Ensin kävin varjoisimman paikan kimppuun. Siinä oli luultavasti ollut alun perin kohopenkki, sillä viereinen polku oli selvästi istutusaluetta alempana. Poistin kasvillisuuden ja möyhin maan. Sitten siirryin etupihan osuudelle, mutta ehdin vasta poistaa vanhat vadelmat ja ison villiruusun juurakon, kun kesäkukkien istutus vei huomioni. Tämän osuuden kääntäminen on edelleen kesken.

Mitä uudessa viheraidan osuudessa kasvaisi? Asia muhi mietintämyssyssäni koko talven. Harkitsin muun muassa marja-aroniaa, mutta sen kasvutapa ei ole mielestäni kovin kaunis. Pajuja mietin, jotta saisin tukikeppejä ja punonta-ainesta, mutta ne ovat ehkä liian leveitä. Taikinamarja viihtyy viheraidassani hyvin, mutta kun haluan kasvien joko tuottavan jotakin tai olevan kauniita, ei lisätaimien hankkiminen tule kysymykseen.

Päädyin istuttamaan varjoisimpaan kohtaan neljä hunajamarjaa. Ne eivät ehkä tuota marjoja niin varjoisassa, mutta pensaat ovat kaunismuotoisia. Tilasin talvilevossa olleet taimet hedelmäpuihin ja marjakasveihin erikoistuneelta Blomqvistin taimistolta Jepualta. Heillä on myynnissä useita eri lajikkeiden valikoimia. Aitakasveinani ovat nyt Blue Banana, Honeybee, Boreal Beauty ja Boreal Blizzard. Lisäksi minulla on vanhastaan etupihalla Onni ja Ilo (Vostorg).

Työmaa-aluetta.

Lähemmäs hiekkatietä mielittelen pensasmaisia vadelmalajikkeita, joita ei tarvitse tukea. Pyrin vaihtamaan niiden kasvualustan lähes kokonaan, koska pidän mahdollisena, että maassa on jotakin vadelman virustautia. Tämän osuuden kunnostus saattaa jäädä syksyyn.

Toki myöhemmäksikin jää yhtä ja toista. Esimerkiksi sisääntulon pitkän penkin lautalaita on romahtamaisillaan ja terassin pääty rakoilee. Mutta ei makeaa mahan täydeltä eikä remonttia koko kesää!