Villa Palasen kukkapenkit, osa 9: Uusi tulppaani- ja akileijapenkki

En viime syksynä uskaltanut istuttaa tulppaanin sipuleja mihinkään vanhaan paikkaan, koska tulppaanipolte (tulip fire) riehui keväällä kaikissa vakiintuneissa penkeissä valtoimenaan. Kun kuitenkin halusin nauttia tulppaanien kukinnasta myös tänä keväänä, perustin niitä varten uuden penkin. Tai ainakin melkein uuden. Pääosin uuden.

Siitä tuli ehkä onnistunein ja kaunein kevätkukkapenkkini ikinä, jos ei ajatella valokuvia vaan sitä, miltä penkki näyttää oikeasti, ihmissilmällä katsoen. Mutta palataanpa alkuun.

Ensimmäinen kesä, 2021: Poljettua maata keinun alla

Omenapuun oksaan ripustettu keinu näkyy tammikuussa otetussa kuvassa pensasaidan takana.

Kun otin Villa Palasen haltuuni, nykyisen tulppaanipenkin paikalla oli pääosin nurmikkoa. Omenapuun oksaan oli kuitenkin ripustettu keinu. Vauhtia ottaessaan siirtolapuutarhuriperheen toimeliaat viikarit olivat luonnollisesti aina potkaisseet maata. Sillä kohtaa oli nurmikossa kovaksi tallautunut kuoppa, jossa ei kasvanut mikään.

Syksyllä tyhjensin kuoppaan säkillisen ostomultaa ja istutin siihen pussillisen helmililjan sipuleita.

Toinen kesä, 2022: Jos jotakin oli, jänikset söivät sen

Nurmikolla omenapuun ympärillä on aina kukkinut muutama raidallinen krookus. Myöhemmin kesällä omenapuulla on peurankellokaulus.

Toisena vuonna kuopassa oli vähän enemmän multaa kuin ensimmäisenä vuonna, mutta muuten tilanne ei ollut muuttunut. Arkistoissani ei ole yhtään kuvaa helmililjoista. Jos jokin vihreä kohosi mullasta, rusakot tai metsäkauriit söivät sen. Kesällä paikkaa kohdeltiin kuten nurmikkoa eli ajettiin lyhyeksi.

Syksyllä lisäsin pikku penkkiin multaa ja istutin lisää helmililjan sipuleita.

 Kolmas kesä, 2023: Helmililjat kukkivat ensi kertaa

Kyllä ne helmililjat siellä ovat, kun tarkkaan katsoo. Kurki- tai haikarakoriste on aiempien siirtolapuutarhurisukupolvien perua. Viime talvena sillä murtauduttiin sisään naapurin ikkunasta.

Kolmantena keväänä vauhdinottopaikassa todistettavasti kukki joukko helmililjoja.

Kesällä pikku penkki näytti epäsiistiltä. Ripustin sen yläpuolelle omenapuun oksaan kesäkukka-amppelin, jotta ohikulkijat eivät huomaisi katsoa alemmas.

Syksyllä lisäsin taas hiukan multaa ja istutin sekä uusia helmililjoja että muutaman tulppaanin sipulin, jotka olivat peräisin Lidlin sipulikukkalajitelmasta.

Neljäs kesä, 2024: Valkoiset tulppaanit kukkivat

Neljäntenä keväänä pikku penkki näytti jo melkein oikealta kukkapenkiltä, kun syksyllä istutetut tulppaanit puhkesivat kukkaan. Samalla kävi ilmi, että uusimmat helmililjat olivat eri lajiketta ja selvästi vaaleampia kuin vanhat.

Kesällä helmililjapenkki näytti yhtä epäsiistiltä kuin aina ennenkin. Syksyllä en koskenut penkkiin, koska näytti siltä, että helmililjat olivat alkaneet levitä itsekseen.

Viides kesä, 2025: Helmililjapenkistä tulppaani- ja akileijapenkiksi

Viidentenä keväänä sekä helmililjat että tulppaanit palasivat ja kukkivat yhtä aikaa. Pikku penkki oli jonkin aikaa ilo silmälle, kunnes jälleen muuttui epäsiistiksi.

Viime vuoden syyskuussa päätin laajentaa penkkiä siten, että siitä tulisi yhtenäinen, pullean L:n muotoinen kokonaisuus yhdessä pensasruusupenkin kanssa. Poistin pikku penkin ja ruusupenkin välisen nurmikon ja otin pikku penkistä sipulit talteen. Sitten kärräsin paikalle yhteensä kymmenkunta kottikärryllistä maa-aineksia: edellisvuonna laatoitetulta alueelta yli jäänyttä puutarhamultaa, puutarhakompostia ja kakkakompostia. Pussimultaa en käyttänyt olenkaan.

Multa maastoutui omenapuun alle ällistyttävän hyvin. Uusi istutusalue ei näytä kohopenkiltä, vaikka sen pinta on selvästi korkeammalla kuin nurmikko aikanaan.

Tarvitsin uuden tulppaanipenkin, mutta se ei ollut ainoa syy myllätä nurmikkoa. Tarvitsin myös akileijapenkin, koska akileijat eivät enää mahtuneet kunnolla vuosi vuodelta rehevämpien pionien kanssa samaan penkkiin. Siirsin ne penkin takaosaan. Akileijojen ympärille istutin pussillisen rusolaukan sipuleita.

Poistin iirispenkistä joukon komeapoimulehtiä, jotka olivat kasvaneet niin isoiksi, että ne häiritsivät kurjenmiekkojen kasvua. Paloittelin ne sahalla ja istutin palasia uuden penkin reunaan. Poimulehtien ympärille istutin vanhat helmililjan sipulit. Vanhat tulppaanin sipulit näyttivät aika pieniltä, mutta sijoitin silti ne ja krookuksen sipulit lähelle omenapuun runkoa.

Penkin kaikki uudet tulppaanit olivat Lidlistä. Etureunaan istutin suosimiani aikaisia, matalia raitalehtitulppaani Quebecejä. Myös ripsureunatulppaani Brisbane on matala, joten laitoin niitä sinne tänne Quebecien seuraan. Brisbanejen sipulit olivat erityisen muhkeita, joten jäin odottamaan upeaa kukintaa.

Penkin keskiosaan meni kaksi samanlaista tulppaanilajitelmaa. Pahvipakkausten mukaan niissä oli yhteensä 10 ripsureunaista Fancy Frillsiä, 10 laventelin väristä Synaeda Amoria, 10 viherraitatulppaani Groenlandia ja 10 matalahkoa vaaleanpunaista liljatulppaani Miss Elegancea. Yhdistin sipulit niin, että lajikkeet menivät sekaisin.

Huomasin jo istuttaessani, että Miss Elegancet oli korvattu lajitelmassa Mystic van Ejk -tulppaaneilla, joiden nimi oli muovipussissa. Keväällä selvisi, että myös kaksi muuta lajiketta oli vaihtunut toisiin.

Pensasruusut kukkivat yhä, kun istutin sipulit lokakuussa. Söpö punarinta hyppeli seuranani istutustöissä.

Kuudes kesä, 2026: Lajikkeet mitä sattuu, mutta upea tulppaanipenkki!

Olin kieritellyt sipulit syksyllä laimentamattomassa Trico Garden -mönjässä ennen istutusta, jotta hiiret ja myyrät eivät haistaisi niitä. Peuroilta ja rusakoilta suojasin penkin virittämällä sen ylle ison kanaverkkopalan. Pidin verkon paikallaan siihen asti, että valtaosa kukista oli auki.

Varotoimet onnistuivat lähes täydellisesti. Kun kevät koitti ja tulppaanien versot alkoivat pilkistää maasta, istutukseen jäi hyvin vähän aukkopaikkoja. Yksi sipuli oli nyhdetty maasta, mutta jätetty virumaan mullan pinnalle. Sen lisäksi korkeintaan neljä-viisi sipulia oli tuhoutunut tavalla tai toisella. Se on vähän, koska usein vähintään kolmasosa Palasen tulppaaninsipuleista on jäänyt suutareiksi.

Myös kukkien värit ja muodot sopivat loistavasti yhteen siitä huolimatta, että lajikkeet olivat osin muuta kuin pakkauksessa luki. Fancy Frillsit kyllä tunnistin, mutta sekä Miss Elegancet että Synaeda Amorit oli luullakseni korvattu Mystic van Ejkeillä – ellei lajike sitten ole Pink Impression tai Big Love. Myöhäisen Groenlandin sijasta penkissä avautui tumman pinkki myöhäinen Triumph-tulppaani, joka saattoi olla esimerkiksi The Cure tai Pink Ardour.

Penkin katseenvangitsijoita olivat kuitenkin etureunan ripsureunatulppaani Brisbanet. Ne olivat ihania! Isoissa kukissa riitti värejä ja vivahteita vihreistä vaalean ja tumman pinkin kautta tummanpunaiseen.

Penkki oli kaunis, katsoipa sitä mistä suunnasta tahansa. Koska mukana oli sekä varhaisia että myöhäisiä tulppaaneja, sen kukinta kesti pitkään. Ehdottomasti paras tulppaanipenkkini ikinä. Paitsi ehkä valokuvissa.

Istutin sipulit tavallista harvempaan, koska arvelin niiden olevan monivuotisia ja halusin jättää tilaa uusille sipuleille. Valokuvissa tiheä istutus näyttää paremmalta kuin tällainen harva. Ihmissilmä korjaa kuitenkin tilanteen siten, että istutus näytti runsaalta. En koskaan sitä katsoessani ajatellut aukkopaikkoja tai harvaa istutusta.

Ensimmäinen akileija avasi nuppunsa, kun viimeiset tulppaanit vielä kukkivat. Tätä kirjoittaessani kolmessa akileijassa on nuppuja tai kukkia. Rusolaukoissa on nuppuja.

Loppukesää ajatellen olen istuttanut penkin keskelle kolme kaulusdaaliaa. Jouduin poistamaan vain yhden tulppaanin daaliaa kohti. 

Penkki jatkaa elämäänsä. Poimulehdet kasvavat täyteen kokoonsa noin kolmessa vuodessa, ja akileijoja toivon voivani lisätä siementaimista. Syksyllä istutan luultavasti pussillisen tai pari uusia tulppaaneja. Koska olen kesäkukkapuutarhuri, jätän option kesäkukille penkin keskellä.