Miksi juureksia ei kannata kylvää huhtikuussa ja muita yllättäviä havaintoja

 

Aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli tänään ulkotöihin. Kun kuukin oli kierähtänyt sopivaan vaiheeseen perunan lisäkylvöä varten, sonnustauduin isoihin Nato-saappaisiini ja lampsin punainen kuokka olalla ja pärekori kyynärtaipeessa kasvimaalle. Istutin loput Annabelle-siemenperunat, joita oli noin 25, ja sen verran Acousticia kuin vakoon vielä mahtui.

Siinä samalla tein tärkeän havainnon, josta oli vedettävissä yllättävä johtopäätös.

Edessä tänään käännetty kasvimaan lohko, keskellä tänään istutetut perunarivit ja taaempana pari viikkoa sitten istutetut varhaisperunat kasvutunneleissa. Takareunalla talvivalkosipulit.

Kasvimaan lohkolla, jolla viljelin viime kesänä perunaa ja sen jälkeen maata restauroivaa sinappia, oli näkyvissä varsin paljon vuohenputken vihreitä alkuja. Viime keväänä tehdyssä syväpenkissä puolestaan pilkisteli mullasta runsaasti hevonhierakkaa. Voikukkaa, peltokortetta ja muita rikkaruohoja oli nähtävissä huolestuttavan paljon kaikkialla kasvimaalla.

Viime keväänä kasvimaa näytti ihanan neitseelliseltä ja täysin vapaalta rikoista, kun muotoilin juures-, peruna- ja syväpenkit. Kevät oli silloin leudon talven jäljiltä aikaisessa, ja kylvin porkkanan ja palsternakan jo huhtikuussa. Onnittelin itseäni syksyllä tehdystä perusteellisesta maan kääntämisestä ja juuririkkojen poistosta. Luulin olevani vahvasti rikkojen niskan päällä.

Kunnes sitten touko-kesäkuun vaihteessa rikkaruohot valtasivat koko kasvimaan. Hentoisia porkkanan taimia oli vaikea havaita rehevän siemen- ja juuririkkakasvuston seasta. Sato jäi pieneksi.

Päivän saalis: vuohenputkea, peltokortetta, voikukkaa ja paljon muuta.

Nyt ymmärsin, että kylvin viime vuonna liian aikaisin. Tuijotin vain maalämpömittarin lukemaa ja päättelin, että multa on siemenille tarpeeksi lämmintä. Jos olisin malttanut odottaa, että rikatkin huomaavat kevään tulleen ja paljastavat itsensä, olisin voinut kitkeä penkit jo ennen kylvämistä. Olisin päässyt paljon vähemmällä. Ehkä.

Nyt rikat ovat näkyvissä, joten ne on mahdollista poistaa. Noudin vajasta lapion, pikku kuokan, ämpärin ja istuimen ja ryhdyin toimeen. Ämpäriini kertyi paljon pulleita, valkoisia vuohenputken juuria. Peltokortteen mustat juuret oli tavallista helpompi tunnistaa ja poimia pois, koska nekin vaikuttivat turvonneilta. Kevätversot olivat vasta hyvin pieniä.

Jaksoin tänään perata vain yhden penkin. Siihen tulee pensaspapuja sekä vähän maissia ja auringonkukkaa. Juurespenkki täytyy vielä käydä läpi ennen kuin pääsen kylvämään.

Kitketyt juuret aion fermentoida, sillä kaikkea kannattaa kokeilla. Olen käyttänyt EM-active Emma-mikrobiliuosta aikaisemmin maanparannukseen, mutta Liisa kertoi täällä, että se sopii myös juuririkkojen neutralointiin. Nopeuttaa olettaakseni hajoamisprosessia.

Yläkuvassa narsissi Mount Hood, alakuvassa tuntematon lajike.

Entä miten narsissit tähän liittyvät? No siten, että ne putkahtivat mullasta yhtä yllättäen kuin rikkaruohot. Istutin kyllä useampaakin lajia narsissin sipuleita syksyllä, mutta yksikään niistä ei vielä kuki. Sen sijaan kahden kevään takaiset Mount Hoodit, jotka eivät viime keväänä kukkineet ollenkaan, ovat nyt aukomassa terälehtiään. Kolme kukkaa on tietysti vähän, jos sipuleja on alun perin ollut 30 tai enemmän, mutta jokainen on iloinen yllätys.

Lisäksi narsisseja ja muitakin sipulikukkia on tänä keväänä ilmestynyt moniin paikkoihin, joihin en ole niitä istuttanut. Myös lajikkeet ovat minulle outoja. Vaikuttaa siltä, että etupihan harmaamalvikin ympärillä on joskus ollut kevätkukkapenkki narsisseineen. Norjanangervon läheltä näyttää nousevan tuntemattomia laukkoja.

Kuvittelin, että viime talvi olisi ollut kasveille vaikea. Menetyksiä on toki ollut - esimerkiksi vuoriarhot näyttävät kaikki kuolleilta eikä yksikään puuliljoista ole osoittanut elonmerkkiä - mutta  miellyttäviä yllätyksiä on vähintään yhtä paljon. Esimerkiksi pikkusyreeni Tinkerbellet eivät ole kuivattaneet yhtään oksiaan ja pionien alut vaikuttavat vankoilta.. Etupihan kukkapenkkiin on ilmestynyt peräti neljä valkovuokkoa. Olen nähnyt siinä aikaisemmin yhden, mutta ajattelin sen kadonneen, kun mylläsin penkin perusteellisesti enkä pystynyt paikallistamaan juurakkoa. Ilo se on pienikin ilo.

Uusi tulppaanipenkki ilta-auringossa.

Tässä vielä pari kuvaa viime syksynä omenapuun alle perustamastani uudesta tulppaanipenkistä. Siinä kukkivat nyt helmililjat, jotka pelastin paikalla aikaisemmin olleesta pienestä penkistä, sekä ensimmäiset tulppaanit. 

Helmililjojen seurana on raitalehtitulppaaneja Quebec sekä yhtä matalia ripsureunatulppaaneja Brisbane. Jälkimmäiset ovat vasta nupulla. Keskemmällä penkissä on vaaleanpunaisten lajikkeiden vyöhyke. Oletan, että isoimmalla nupulla ovat Darwin-hybridi Mystic van Ejkit.

Poistin penkin yltä kanaverkon kuvien ottamista varten, mutta kiinnitin sen nopeasti takaisin. En viitsi ottaa riskejä, kun pihan jokaisessa suojaamattomassa tulppaanissa on hampaanjäljet.

Kevät etenee nyt vauhdikkaasti. Kuivuudesta voi kuitenkin tulla nopeasti ongelma, ellei sadetta saada. Kesävesi ei ole vielä kytketty siirtolapuutarhalla, ja sadevesitynnyrin pohja on lähellä. Olen tähän mennessä kastellut taimien lisäksi vain alppiruusuja sekä perintöpionia. Laitankin siitä tähän loppuun kuvan, kun se näyttää niin hauskalta:

Voikaa hyvin!