Kun Ahvenanmaan kevätniityt kukkivat

 

Mitä teille tulee mieleen sanasta ”kevätniitty”?

Minun korvissani alkaa soida Anttilan keväthuumaus. Anttilahan ampaisi ylös vuoteestaan tanssimaan kevätniityllä, jossa kukkivat orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Tapio Rautavaara levytti valssin 1955 ja vielä uudestaan 1971. Jälkimmäistä versiota soitettiin radiossa, kun olin 11-vuotias.

Evert Tauben vuonna 1941 kirjoittama kappale on alkukielellä ruotsiksi nimeltään Sjösala vals, ja siinä kukkivat gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol.

Nyt, 66-vuotiaana, tiedän, missä nuo kevätniityt kukkivat. Näin ne omin silmin Ahvenanmaalla kevätretkellä, jonka järjesti Mäntsälässä vuonna 2014 perustettu puutarhaihmisten yhdistys Tarhurit pihalla ry. Näin ilmoituksen heidän retkestään Puutarhamatkilu Suomi -ryhmässä Facebookissa, ja se oli sitten menoa.

Sjösala muuten sijaitsee Tukholman saaristossa ja siellä oli Tauben kesäpaikka. Joten eiköhän kevätniittyjä löydy sieltäkin.

Nåtön luontopolku näyttää, mikä on lehdesniitty

Kun ajetaan Maarianhaminasta kuutisen kilometriä suoraan etelään, tullaan Lemlandin kuntaan ja Nåtön saarelle. Saarella toimii Nåtön biologinen tutkimusasema, jota ylläpitää Turussa vuonna 1821 perustettu ja siten suomen vanhin tieteellinen yhdistys Societas pro Fauna et Flora Fennica yhdessä Ahvenanmaan maakuntahallinnon kanssa. Asema perustettin vuonna 1964, ja se keskittyy luonnollisesti Ahvenanmaan luonnon tutkimiseen. 

Kuinka ollakaan, tutkimusaseman vieressä sijaitsee loistava tutkimuskohde, hieno lehtoniittyalue, jossa kasvaa  monia manner-Suomessa harvinaisia kasvilajeja. Erityisen tunnettuja Nåtön lehto- ja rantaniityt ovat villeistä orkideoistaan eli kämmeköistään.

Meidän kaikkien iloksi alueella risteilee luontopolku, jonka varrella voi havainnoida muualta lähes kadonnutta luontotyyppiä, lehdesniittyä.

Lehdestys on sitä, että kerätään puiden ja pensaiden oksia ja sidotaan ne kerpuiksi, jotka sitten syötetään talvella eläimille. Niitty taas on ruohoja, kukkia ja yrttejä kasvava alue, jota laidunnetaan tai niitetään. Lehdestetty ja niitetty alue näyttää aivan omanlaiseltaan varsinkin keväisin. Nimittäin hurmaavalta. Kyllä siellä mielellään tanssahtelisi yöpaidassaan kuten Anttila.

Kevätesikot ja seljakämmekät kukkivat toukokuun lopulla

Nåtön luontopolku on parhaimmillaan toukokuun lopulla, kun Ahvenanmaan maakuntakukka, luonnonvarainen kevätesikko eli gullviva, on kukassa. Jos maa ei ole esikoista keltaisenaan, se on valkovuokoista valkoisenaan. Näin siellä valkovuokkojen joukossa ensi kertaa myös luonnonvaraisia keltavuokkoja.

Siellä täällä lehtomaisemaa täplittävät tumman violetit seljakämmekkäryhmät, joiden liepeillä kohoaa aina myös muutama muuten samanlainen, mutta vaaleankeltainen kukinto. Tänä vuonna nämä pienen hyasintin näköiset kukat ovat matkaoppaamme arvion mukaan tavallista matalampia. Normaalisti kukinnot voivat olla 20-senttisiä tai ylikin, mutta kevään kuivuus on typistänyt ne keskimäärin kymmensenttisiksi.

Kasvin ruotsinkielinen nimi on Adam och Eva, eikä sitä mainita laulussa. Aatamit ovat tiettävästi violetteja, Eevat keltaisia. Seljakämmekkä on rauhoitettu koko maassa eikä sitä juurikaan Suomen mantereella tavata, mutta täällä niitä on sadoittain.

Villit orkideat ovat Ahvenanmaalla yleisiä

Nåtän kevätniityllä kasvaa muitakin villejä orkideoja. Miehenkämmekkä näyttää melkein samalta kuin seljakämmekkä, mutta se on korkeampi. Näin ehkä yhden ja kuvasin sen, mutta saattoi se olla seljakämmekkäkin. Kuvasin myös Pirkanmaan kotimaisemistakin tutun maariankämmekän pilkulliset lehdet sekä Ahvenanmaan yleisimmän villiorkidean, soikkokaksikon.

Soikkokaksikon lehdet näyttävät samoilta kuin monien huonekasvina kasvatettavien orkideojen ja niistä sen tunnistimmekin. Sillä on kaksi pesusoikon muotoista lehteä, joiden keskeltä kohoaa kukkavarsi. Vaatimattoman näköiset kukat ovat pienet ja vihertävänruskehtavat, mutta nyt ne olivat vielä nupulla.

Lehdesniityn kasvit voivat parhaiten, kun aluetta niitetään ja laidunnetaan

Soikkokaksikko, kuten muutkin mainitut rehevien ja kosteiden maiden kasvit, hyötyy siitä, että niittyä laidunnetaan tai niitetään, jolloin se ei ruohotu täysin. Nåtön luontopolun alueella laidunnetaan karjaa kesällä ja syksyllä ja sen niittyjä niitetään heinäkuussa.

Lehdesniityt syntyivät ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa esihistoriallisena aikana, kun nykyistä lämpimämpi ilmasto viileni. Lampaat, vuohet ja lehmät eivät voineet enää laiduntaa ympäri vuoden lehdoissa ja luonnonniityillä, joten niitä varten piti alkaa kerätä ruokaa talveksi. Heinien ja lehdesten keräämiseksi kehitettiin sirppi ja viikate. Niitettäessä kasvien siemenet putosivat maahan ja niitty uudistui. 

Varjoisat alueet ja niityt vuorottelevat lehdesniityllä sopivassa suhteessa

Avoimien niittyjen ja varjoisien metsiköiden vuorottelu luontopolun varrella on erityisen viehättävää. Metsiköissä kasvaa lehdestettyjä puita ja korkeita pähkinäpensaita, jotka muodostavat polun ylle kauniita holveja.  Pähkinäpensas oli minulle uusi tuttavuus, joten luulin ensin kulkevani lepikossa.

Heinän ja kerppujen lisäksi lehdesniitty tuottaa hasselpähkinöitä, metsäomenoita ja veistopuuta. Kun metsäisempien ja niittymäisten alueiden suhde on oikea, lehdesniitty on tehokas ja vähätöinen tapa tuottaa ruokaa. Siksi lehdesniityt säilyivät  Ahvenanmaalla 1900-luvulle saakka ja vasta tehomaatalous syrjäytti ne.

Maasto on Nåtössä vaihtelevaa. Luontopolku alkaa kuivalta kalliolta, jossa voi törmätä laulun mandelblommaan eli papelorikkoon. Sen kukat tuoksuvat vienosti mantelilta, mutta sitä en Nåtön-retkellä vielä tiennyt, joten en ymmärtänyt nuuhkia niitä. Papelorikko on määritelty taantuneeksi ja silmälläpidettäväksi lajiksi, koska laiduntamisen vähentyessä sen kasvupaikat ovat ruohottuneet.

Kasvaako Nåtössä myös kattfot eli kissankäpälä? En pannut merkille, mutta todennäköisesti sitä oli jossakin papelorikon lähistöllä, paahteisella kalliolla. Myös se on taantuva ja vaarantunut laji. Ehkä se kukkii vähän myöhemmin kuin muut keväthuumauksen kukat.

Sen sijaan blå viol eli orvokki oli kukassa kautta Ahvenanmaan. Luulisin, että ne olivat enimmäkseen metsä- tai aho-orvokkeja. En erota niitä toisistaan, mutta ehkäpä tällä kertaa riittää, että molemmat ovat sinisiä.

Ensimmäinen kevätniittyni avautui hotelli Gullvivanin ympärillä

Kevätniittyjä on Ahvenanmaalla toki muuallakin kuin Nåtössä. Törmäsin ensimmäiseen jo Ahvenanmaan pohjoisimmassa kunnassa, Brändössä. Tulimme Ahvenanmaalle läntistä saaristoreittiä Kustavin kautta, ja yövyimme Brändössä ennen lauttamatkaa Lappon ja Kumlingen kautta Hummelvikin satamaan.

Majapaikkamme oli viihtyisä ja hyvinhoidettu hotelli Gullvivan, jonka ympärillä avautui, toden totta, ihana, keltainen kevätesikkoniitty. Näin siellä myös ensimmäiset seljakämmekkäni. Kohtaaminen ei ollut ennalta suunniteltu, vaan tunnistin kasvin googlaamalla. Myös postauksen orvokkikuva on otettu tällä niityllä.

Niitetäänkö Gullvivanin niittyä vai onko se täysin luonnontilassa, en tullut kysyneeksi hotellin henkilökunnalta. Hieno se kuitenkin on. 

Anttila solmi laulussa itselleen kevätkukista seppeleen. Mahtoi näyttää hienolta, kun keltainen esikko, sininen orvokki ja vaaleat papelorikko ja kissankäpälä kietoutuivat toisiinsa. Enää tällaista seppelettä ei kannata tehdä eikä se Nåtössä olisi mahdollistakaan, sillä luonnonsuojelualueelta ei saa poimia kukkia. On parempi poimia vain silmillään ja kameralla.