Villa Palasen vuosi 2025

 

Siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen viides vuosi oli yhtä työntäyteinen kuin aiemmat, vaikka taisin vuosi sitten toisin luvata. Jos pihamaalta loppuivat työt, kasvimaalla riitti puuhaa. Kausi oli myös yhteisöllisempi kuin koskaan ennen. Kukkapenkeissä perennat antoivat parastaan lempeän talven jälkeen ja kesäkukat viimeistelivät värikkään näkymän. Listaan katsaukseen kauden kohokohdat, harmin aiheet, oivallukset ja tärkeimmät tekemiset kuukausittain.

Tammikuu: Mökki tärisee ja liukuu savipatjan päällä

Maassa oli muutama sentti lunta ja lämpömittarissa muutama aste pakkasta. Hyvä, ettei enempää, koska Palasessa oli ylläpitolämpö ensi kertaa päällä läpi talven. Kävin viikoittain tarkistamassa daalian juurakoiden ja murattien tilanteen mökillä.

Seurasin samalla, miten kahden kerrostalon purkaminen edistyi tien toisella puolella vastapäätä Palasta. Koko mökki tärisi, kun työmaalla jysähteli. Pöydällä olevat astiat alkoivat kilistä, kun niiden ohi käveli. Perustukset varmaankin liukuivat savipatjan päällä.

Tein suunnitelman kasvimaan ensimmäiseksi palstajaoksi ja koetin päättää, mitä Impectan joulukalenterista saamiani siemeniä kylvän. Löysin myös ratkaisun kasvimaan vesiongelmaan, jota olin pohtinut kauan. Maatalouskaupan hevostarvikeosastolla oli myynnissä 80 litran vesipusseja, joita voi kuljettaa kottikärryssä. Tilasin sellaisen ja havaitsin kesällä, että konsti on toimiva. 

Lue lisää: Kauden näppärimmät ideat puutarhaan ja kasvimaalle

Helmikuu: Suru-uutinen näyttää asiat uudessa valossa

Helmikuu toi mukanaan vuoden huonoimman uutisen. Äitini kuoli yllättäen ja äkillisesti, mikä pyyhkäisi monta toisarvoista asiaa pöydältä ja vaikutti tunnelmaan koko loppuvuoden ajan. Palanen ei kuitenkaan ollut toisarvoinen enkä menettänyt uskoani kevään tuloon. Oli lauhaa ja linnut tirskuivat keväisesti.

Aloitin taimikasvatuksen kylvämällä jaloleinikeitä, orvokkeja, kelloköynnöksiä ja juuri- ja varsisellereitä. Olin jo syksyllä järjestänyt mökille entistä paremmat taimikasvatustilat, ja helmikuun lopulla vein ensimmäiset koulitut taimet mökille kasvilampun alle. Säädin lämmön 12 asteeseen.  

Valkoinen jouluruusu kukki luumupuun alla läpi talven. Lumikelloissa oli isoja nuppuja.

Keksin, että multaa voi tilata ruokaostosten yhteydessä Citymarketista kotiinkuljetuksella, joten aloin hankkia taimikasvatusmultani sieltä.

Maaliskuu: Lumikellot kukkivat runsaammin kuin koskaan

Kävin mökillä hakemassa tuijan oksia pieneen kukkavihkoon, jonka laskin äitini arkulle. Loppukusta rakensin Palasen portille kranssin muratista, tuijasta ja tete-narsisseista.

Kevät oli aikaisessa. Lumikellojen kukinta kesti koko kuukauden, ja se oli runsaampaa kuin koskaan aikaisemmin.

Kylvin maaliskuun alussa lumihiutaleet ja petuniat ja puolivälissä kiinanasterit, leijonankidat ja kesäleimut. Loppukuusta koulin taimet ja latvoin ensimmäisen kelloköynnöksen. Vein jaloleinikit Palaseen, jossa niiden kasvu pysähtyi täysin. Hankin siemenperunat: Jussia, Acousticia ja Annabelleä.

Pihalla leikkasin pensasruusut ja syyshortensiat.

Lue lisää: Kukkia siemenistä - miten sujui taimikasvatus keväällä 2025?

Huhtikuu: Toukotyöt alkavat ja Palanen saa nimikyltin

Oli lauhaa ja lumetonta. Kylvin tomaatteja ja monenlaista muuta. Otin Palasen lasikuistin käyttöön kylmää kestäville taimille ja siirsin taimia kaupungista mökille vähitellen. Istutin orvokit ja mansikat amppeleihin.

Peurat poimivat syötävää pihasta, joten lisäsin verkkosuojauksia ja sivelin Trico Gardenia niille tulppaanin versoille, joille ei riittänyt verkkoa. Raitalehtitulppaanit Toronto ja Quebec aukaisivat nuppunsa.

Oivalsin, että peurojen parturoimat keijunkukat voi jakaa pistokkaiksi, koska peuroja kiinnostivat vain isoimmat lehdet ja paljon pieniä oli jäljellä. Harmillista kyllä, palellutin noin puolet pistokkaista heti seuraavana yönä.

Suunnittelin Palaselle nimikyltin, jonka puuseppä toteutti. Se näytti hienolta vajan päädyssä.

Kasvimaalla toteutin palstajaon ja istutin Jussi-perunat. Huhtikuun viimeisellä viikolla kylvin porkkanat ja palsternakat kunnostettuun juurespenkkiin. Syväpenkin teko alkoi.

Kasvimaan vuokrasopimus osui käsiini ja huomasin siitä, että vuokralaisen velvollisuuksiin kuuluu pitää kasvimaan ruohikkoreunukset lyhyinä. Hankin akulla toimivan trimmerin tätä tehtävää varten.

Lue lisää: Supersatoisa syväpenkki ja miten se tehdään

Toukokuu: Kattoremontti käynnistyy ja syväpenkki valmistuu

Kuukausi oli kolea ja epävakainen. Multa oli kuitenkin heti kuun alussa yli +5-asteista, joten tein lisää kylvöjä avomaalle. Loppukuusta sää lämpeni niin paljon, että Palasen kattoremontti saattoi alkaa. Katto pestiin, paikattiin ja maalattiin (kesäkuussa). Tuli tosi hieno, uudistetun katon maalipinta oli kuin paksua satiinia.

Koristeporkkana ja sormustinkukka olivat tehneet runsaasti siementaimia, joita siirtelin sopiville kasvupaikolle kukkapenkkeihin. Istutin myös kesäkukkien taimet ja kitkin minkä kerkisin.

Kuukauden kohokohta oli tulppaanien ennennäkemättömän runsas kukinta, joka tosin päättyi ennen aikojaan tulppaanipoltteen takia. Toinen harmi oli vasta istutettujen mirrinmintun taimien paleltuminen hallayönä. 

Hedelmäpuut kukkivat niin ihanasti, ettei olematonta omenasatoa olisi mitenkään voinut ennustaa. Myös narsissit, rotkolemmikit, norjanangervo, särkynytsydän, kääpiömanteli, rönsyleimu, perintöpioni ja orvokit kukkivat. Tulivatkohan kaikki nyt varmasti mainituiksi?

Kasvimaalla syväpenkki valmistui istutuskuntoon, kiitos ystäväni Anun. Istutin lantut ja sellerit ja kokosin niiden suojaksi uuden, soputeltan mallisen kehikon (joka kylläkin kävi yllättävän nopeasti pieneksi). Perunat nousivat taimelle ja harasin perunamaan. Raparperi alkoi antaa satoa.

Juurespenkissä rikat lähtivät lähtivät kasvuun nopeammin kuin hyötykasvit, joiden rivit jäivät harmittavan harvoiksi. Opin, ettei keskentekoista puutarhakompostia kannata levittää kasvimaalle, ellei halua  porkkanapenkin sijasta unikkopenkkiä.

 Lue lisää: 2025 oli kaikkien aikojen tulppaanikevät, mutta se voi jäädä Villa Palasen viimeiseksi

Kesäkuu: Puutarha puhkeaa täyteen kukkaan

Koko kesäkuu oli epävakainen ja viileä, joten kaikkien kasvien kasvu ja kukinta myöhästyi. Satoi muutaman päivän välein, mikä pienensi kastelun tarvetta. Viime vuosina alkukesä on ollut hyvin kuiva, joten tämä oli mukavaa vaihtelua.

Kasvimaalla istutin avomaankurkut, parsakaalit ja persiljat, kitkin juurekset ja laitoin pavuille varastolannoituksen. Sain sadoksi rapareria, varhaisperunaa, tilliä, persiljaa ja lehtisalaattia. Mökkipuutarha tuotti lisäksi kuukausimansikoita, hunajamarjoja ja köynnöspinaattia.

Puuhasin lakkaamatta, jotta sain loputkin taimet maahan, daalian juurakot tulppaanien tilalle, kukkapenkit kitkettyä ja kantattua ja tukea tarvitsevat tuettua. Lopuksi pesin ruukut ja tarjottimet ja siivosin mökin. Ennen juhannusta ehdin vielä asentaa rautadivaanin eteen vaahterakiekkoja ja niille perustukset sorasta ja hiekasta. Puh-huh.

Kaikki kukki, vaikka tosiaan vähän myöhässä, joten loppukuusta Palanen oli jälleen aivan täynnä kukkia. Verikurjenpolvetkin kukkivat ensi kertaa muhkeina, pyöreinä mättäinä pikkusyreenien alla. Aiempina vuosina ne ovat lähinnä kituneet. Ohikulkijat ihastelivat eniten vanhaa punaista pionia (mahdollisesti Scarlett O´Hara), joka kukki rehevämpänä kuin koskaan. Aika monesta perennasta saattoi kesän aikana sanoa samaa.

Kuukauden oivallus oli kirsikkaluumun raakileiden suojaaminen linnuilta yksittäin. Raakileet kasvoivat meheviksi hedelmiksi organzapussien sisällä.

Harmeista tulevat mieleen runsaat toukkien harsopussit etuaidassa sekä pihajasmike, jonka kirvat söivät karrelle. Kolme isoa versoa ja lukemattomia pienempiä oksia kuoli, eikä pensas kasvanut lainkaan korkeutta.

Siirtolapuutarhayhdistyksen kesäkausi käynnistyi. Palanen kuuluu lohkoon 1, jolla oli tänä kesänä yhteisten tapahtumien järjestelyvastuu. Osallistuin muun muassa kerhotalon siivoukseen ja leivoin pullaa juhannusjuhliin. Kesän tapahtumia suunniteltiin ja valmisteltiin kuumeisesti.

Heinäkuu: Peltolan uudessa saunassa heitetään makoisat löylyt

Viileän alkukesän jälkeen saapuivat ennätyspitkät helteet, mutta heinäkuu ei silti ollut täysin sateeton. Kastelua tarvittiin kaiken kaikkiaan kesän aikana entistä vähemmän.

Kuukauden päätyö oli pensasaitojen leikkuu, hankalimpana takapihan piikkinen orapihlaja-aita. Kokeilin ensi kertaa akkukäyttöistä pensasleikkuria ja havaitsin, että se on suunniteltu kookkaammalle kämmenelle kuin minun tassuni. Tein silti parhaani ja muotoilin jopa norjanangervon pyöreäksi kuvuksi.

Pionien ennennäkemättömän runsas kukinta oli kuukauden alkupuolen kohokohta. Nelivuotias Candy Stripe kukki ensimmäisen kerran, ja upeasti. Pionien kuihduttua keskipihan preeriamesiangervot kohottivat vaaleanpunaiset kukintonsa lähes kolmen metrin korkeuteen. Porttikaaressa valkoinen kelloköynnös avasi ensimmäiset kukkansa. Daalioiden nopeimmat kukkijat olivat Senior’s Hope, Night Silence ja Creme de Cassis. Tuoksuherneet ilahduttivat sekä portin luona että keskipihalla.

Harmillista kyllä, perunarutto iski ja jouduin leikkaamaan perunoiden varret tosi varhain. Olin kuitenkin istuttanut perunat niin aikaisin, etten jäänyt ilman satoa.

Peltolan uusi sauna saatiin käyttöön. Löylyt olivatkin todella makoisat, ja kuistilla oli mukava vilvoitella. Järjestimme naapureiden kanssa Tarot- ja teeillan, jossa kerroin korttien historiasta ja tulkitsemisesta. Peltolan Avoimien ovien päivänä Palasessa kävi noin 80 vierailijaa. En itse ollut paikalla, mutta valvontakamera kertoi. Lukuisia muitakin tapahtumia järjestettiin.

Lue lisää: Se kesä kun jokainen Villa Palasen pioni kukki

Lue lisää: Pionipenkki, joka kukkii pakkasiin asti

Elokuu: Valmistan tomaattipastaa omista tomaateista

Elokuussa kestitsin ystäviä ja sukulaisia Palasessa viikoittain, mutta ehdin myös osallistua kolmeen yhteiseen tapahtumaan ja käydä säännöllisesti naistensaunassa. Tarjosin melkein kaikille Palasen ruokavieraille tomaattipastaa, johon poimin tomaatit mökin seinustalta. Se oli tärkeä onnistuminen.

Tomaattisadon ohella karhunvatukkasato oli erinomainen. Omenoita ei tällä kertaa riittänyt säilöttäväksi, mikä oli helpotus, koska viimevuotista hilloa on edelleen viitisentoista litraa pakastimessa. Poimin viinimarjat ja viimeisellä viikolla luumut. Nostin perunat ja kylvin sinappia tilalle viherlannoitteeksi.

Elokuun yllättäjiä olivat vaaleat Honeymoon-puuliljat, jotka kohosivat nyt ensi kertaa täyteen loistoonsa. Korkeimmassa varressa oli yli kymmenen isoa kukkaa. Moni ihmetteli niitä todeten, ettei ollut koskaan nähnyt yhtä isoja liljoja. No, en minäkään. Niiden jälkeen alkoi daalioiden, tuoksugladiolusten, pallo- ja syyshortensioiden ja ”tavallisten” gladiolusten sesonki. Etupihan villi kukkapelto oli kukkeimmillaan.

Tein vuoden ainoat perennaostokset ja istutin kolme vuoriarhon tainta, punaluppio Tannan ja syyshohdekukka Mariachin täydentämään kukkapenkkejä.

Elokuun päätteeksi panostin muinaistulien yöhön hankkimalla uuden, sievän aurinkokennolyhdyn ja muutamia soihtuja. Laitoin kausivalot porttikaareen ja pyöreään norjanangervoon.

Ainoa harmin aihe olivat nelijalkaisten ystävien sekä nilviäisten tiheät vierailut kasvimaalla. Keräsalaatit, mangoldit, pensaspavut ja punajuurten naatit päätyivät eläinten ruoasulatuselimistöön.

Perustin elokuussa tämän uuden puutarhablogin, koska sain tietää, että monaiheisen Tietyssä iässä -blogini alusta lopetettaisiin syyskuussa. Ei sitä oikeasti lopetettu ennen kuin joulukuussa, mutta ihan hyvä, että siirtymäaika oli pitkä. Uskon, että kaikki vanhan blogini ystävät saivat tiedon uudesta osoitteesta.

Lue lisää: Nyt kaduttaa! Mylläsin paraatipenkin huolellisesti harkiten - tuli sekava ja susiruma 

Syyskuu: Lähtölaskenta talven tuloon alkaa

Syyskuun alku oli lämmin ja epävakainen, ja viileämpää saatiin vasta viimeisellä viikolla. Kastelua ei enää tarvittu. Korjasin kasvimaalta juuressatoa ja perustin sinne uuden, pienen syväpenkin. Puutarhassa daaliapenkki oli parhaimmillaan, kun viimeisetkin lajikkeet päättivät ryhtyä kukkimaan.

Palasen hoviarboristi Ilkka kävi leikkaamassa hedelmäpuut sopivasti ennen siirtolapuutarhayhdistyksen suurta syyskatselmusta. Itse trimmeröin huoltokäytävät ja muut reuna-alueet. Kauden päättyminen ja kesäveden katkaisu lähestyvät, joten tyhjensin ruukkuja ja amppeleita, kun vielä pystyin pesemään ne. Viimeisellä viikolla siivosin mökin ja nostin terassikalusteet sisälle. Levitin lattioille kuraa kestävät matot.

Multatöitä nimittäin riitti vielä. Päätin poistaa nurmikkoa etupihan omenapuun alta. Oli nääs pikku pakko perustaa akileijoille oma penkki, kun rehevöityneet pionit olivat vyöryneet akileijojen päälle. Iirispenkissä vastaavasti komeapoimulehdet ahdistelivat kurjenmiekkoja, jotka piti pelastaa. Paloittelin poimulehtien juurakot ja istutin osan uuden penkin reunaan.

Kuukauden yllättävä ilonaihe olivat sadepäivät, jolloin ei voinut tehdä puutarhatöitä. Puutarhakauden päättyminen oli ensi kertaa helpotus. Kesä oli ollut niin täynnä toimintaa, että keväällä alkanut surutyö oli ehkä jäänyt kesken ja vaati nyt pysähtymään. Sain kyydin äitini haudalle Sammaljoen kirkkomaalle ja porasin siellä hetken – niin siellä päin itkemisestä puhutaan.

Lokakuu: Daaliat ja leijonankidat kukkivat aina vaan

Lokakuussa satoi ihan koko ajan. Oli vaikeaa löytää tarpeeksi kuivia päiviä viimeisten juuresten nostamiseen, kasvimaan kääntämiseen, kukkasipuleiden istuttamiseen ja säilytystilojen järjestämiseen. Sain ne kuitenkin tehtyä.

Daaliat, kosmokset ja isot leijonankidat kukkivat edelleen, ja syysasterit vasta aloittivat. Pihan upein komistus oli lautasdaalia Break Out, joka pääsi oikeastaan kunnolla vauhtiin vasta tässä kuussa. Takapihalla oli paljastunut multakasan alta paljas maapläntti, joka näytti juuri passelilta sipulikukille. Upotin sinne narsisseja ja iki-ihania Estella Rijnveld-tulppaaneja.

Poistin pionien laikukkaat lehdet ja haketin preeriamesiangervojen varret, mutta jätin etupihan Kukkapellon siistimättä. Nostin daalioiden juurakot sitä mukaa kun halla vei niiden varret. Poistin yksivuotiset köynnökset ja otin samalla kelloköynnöksen siemenkodat talteen. Suojasin herkullisimmat pensaat ja puut verkkoaidoilla ja -katoksilla. Istutin talvivalkosipulit.

Viimeisellä viikolla  tyhjensin vesitynnyrit, nostin divaanin terassille ja pressutin sen sekä siivosin terassin ja lakaisin käytävän. Asensin sisälle mökkiin pienen kasvivalon talvehtiville pistokkaille ja murateille, koska olin päättänyt pitää ylläpitolämmön läpi talven. Peurapari kävi ensi kertaa tarkistamassa pihan tarjonnan.

Marraskuu: Mökki talviteloille ja siementilaus matkaan

Lauha ja sateinen sää jatkui. Istutin tulppaaneja koreissa kasvimaalle juurtumaan ja talvehtimaan sillä ajatuksella, että nostan ne keväällä sieltä ruukkuihin. Siistin iirispenkin ja lisäsin sinne kaksi ämpärillistä kompostimultaa. Istutin iiristen väleihin pikkunarsisseja ja helmililjoja. Laitoin keijunkukan pistokastaimille verkkosuojauksen.

Siivosin mökin vielä kerran ja otin jääkaapin ja pakastavan vessan pois päältä. Tämän jälkeen en enää lämmittänyt mökkiä käyntejäni varten, vaan poikkesin vain pikaisesti. Tilasin loppukuun alennusmyynnistä ison kasan siemeniä. Tutkin myös daaliatarjontaa ja tilasin tuoksuherneiden siemeniä.

Palasen portti lähti huoltoon. 

Joulukuu: Kunnostettu portti saa joulukoristeen

Lauha ja sateinen sää jatkui. Poikkesin mökillä noin kerran viikossa ja tein aina jotakin pientä. Puhdistin linnunpöntöt, vein puutarhajätettä kasvimaalle, kastelin pistokkaat ja muratit ja seurasin daalian juurakoiden tilannetta. Kasasin Palasen aineksista jouluvihdat eli swagit kotiin ja mökin portille. Kuukauden kohokohta oli portin paluu kunnostettuna. Siitä tuli mielestäni tosi hieno! Kiinnitin porttiin joulukoristeen ja pyörittelin kausivalot etupihan omenapuuhun.

Jouluviikolla ripustin omenapuuhun säänkestäviä kuusenkoristeita. Tapaninpäivänä tuli viisi vuotta täyteen siitä, kun näin Palasen ensimmäisen kerran. En silloin tiennyt, että olen löytänyt sateenkaaren pään, mutta niin se on: Villa Palanen on minulle korvaamaton aarre.

Lue lisää: Villa Palasen vuosi 2024

Lue lisää: Villa Palasen vuosi 2023

Lue lisää: Villa Palasen vuosi 2022

Lue lisää: 2021 oli Villa Palasen vuosi