Nyt kaduttaa! Mylläsin paraatipenkin huolellisesti harkiten – tuli sekava ja susiruma, mutta sain sentään hyviä kuvia

Etupihan iso kukkapenkki, Kukkapelto, on Villa Palasen käyntikortti ja näyteikkuna. Mylläsin sen viime syksynä uuteen uskoon huolellisesti suunnitellen ja ihan tarkoituksella, mutta lopputulos oli sekava, tasapainoton ja susiruma. Miten siinä niin pääsi käymään?

Lähtökohta oli ihan hyvä. Penkin etuosassa oli ikivanhoja, vähän rämettyneitä ja toistensa lomaan levittäytyneitä perennoja. Se ei kuitenkaan paljon tahtia haitannut, koska takaosa oli täynnä korkeita, värikkäitä kesäkukkia ja uudempia perennoja. Kukkapelto tarjoisi ohikulkijoille paljon nähtävää, ja punakosmokset liehuivat loppukesällä iloisesti tuulessa. Välillä toivon, että olisin jättänyt penkin entiselleen – mutta ei, halusin jakaa vanhat perennat ja järjestää kaiken uudelleen.

Lue lisää: Villa Palasen kukkapenkit osa 2: Tuulessa huojuva kukkapelto

Kukkapelto vuonna 2024. Tätä lähdin mylläämään viime syksynä.

Myös mylläyksen tarkoitus oli hyvä. Tavoitteenani oli rento, villi, vapaa, monilajinen, värikäs ja näyttävä kukkapenkki. Sen piti näkyä hyvin ohikulkijoille ja tarjota heille ihasteltavaa kautta kesän. Minulle sen piti tuottaa loputtomasti sykähdyttäviä valokuvauskohteita. 

Lisäksi minulla oli taimia ja juurakoita ilman kotia. Olin viimeinkin saanut jakopalan suvussa kulkevasta perintöpionista, ja halusin istuttaa sen arvoiselleen paikalle, Kukkapellon kultaisen leikkauksen nollakohtaan. Siemenestä kasvatetut punahatun ja kaukasiankirahvikukan taimet jonottivat  omaa paikkaa taimivauvalassa.

Ei sen pitänyt olla mahdotonta, ja osa tavoitteista toteutuikin. Penkistä tuli todellakin monilajinen ja värikäs, ehkä liiankin rento, ja otin siitä paljon hyviä kuvia kesän aikana. Kokonaisuus ei kuitekaan näyttänyt hyvältä. En saanut kukkapenkkiä soimaan.

Kuvittelin, että saisin kasvien kakofonian soimaan kuin sinfonia

Olin ostanut suunnittelun tueksi nettikurssin, jolla oli lupaava nimi: Unelmien kukkapenkki. Kävin oppitunnit läpi, tein tehtävät ja ostin millimetripaperia suunnitelman piirtämistä varten. Huomasin kuitenkin pian, että jos noudattaisin kurssin neuvoja, tuloksena ei olisi minun unelmieni kukkapenkki vaan jonkun toisen.

Kurssi olisi sopinut paremmin täysin uuden kukkapenkin suunnitteluun puhtaalta pöydältä johonkin toiseen sijaintiin. Minulla oli kuitenkin käsissäni Kukkapelto, jonka villistä luonteesta en ollut valmis luopumaan. Silti kuvittelin, että saisin huolellisen suunnittelun avulla kasvien kakofonian soimaan kuin sinfonia. 

Suunnitelma, jonka mukaisesti istutin juurakot uudelleen.

Aluksi kurssilla annettiin listat suositeltavista perennoista eri valo-olosuhteisiin. Lisäksi annettiin leviävien perennojen lista, ja ne neuvottiin jättämään kokonaan pois suunnitelmasta. Jos niitä oli ennestään, ne piti siirtää paikkaan, jossa ne saavat levitä vapaasti tai jossa niitä on helppo rajoittaa.

En tietenkään tehnyt niin. Neuvohan oli ilmiselvästi tarkoitettu helppohoitoisuuteen pyrkiville laiskoille nynnyille, jollainen minä en ollut.  Säilytin syysasterit ja tarha-alpit, koska ne kukkivat runsaasti ja sopivaan aikaan.  Niiden mahdollinen holtiton leviäminen ei ollut minulle ongelma, koska tykkään kitkeä.

Tällä hetkellä toivon, että olisin malttanut luopua edes niistä.

Tästä aloitin: nostin kaikki perennan juurakot ja jaoin vanhat, isot juurakkopaakut.

Tilanne syyskuun lopulla 2024: perennat istutettu uudestaan. Tässä kohtaa olin itseeni hyvinkin tyytyväinen. Tulipa hieno! Maltoin tuskin odottaa kevättä, että näkisin, miten penkki toimii.

Tavoittelin penkkiin kauniita väriyhdistelmiä, ja tässä kevään ensimmäinen. Kevätesikko ja helmililja korostavat toisiaan.

Perintöpioniin tuli nuput hyvin varhain. Se oli siis selviytynyt siirrosta - hienoa!

Perintöpioni kukassa. Lienee tillipioni tai kartanopioni.

Uudistettu Kukkapelto 29. toukokuuta. Istutin lahjaksi saamani narsissin sipulit päivänliljojen juurakoiden ympärille, koska liljojen lehdet ovat omiaan kätkemään lakastuvat narsissit.

Oliko fiksua istuttaa korkeiden kasvien penkin keskipisteeseen keskikorkea, nopeasti lakastuva pioni?

Opin, että tasapainoisesti suunnitellussa kukkapenkissä on kolmenkorkuisia kasveja. Ensinnäkin on korkeita, kurottavia kasveja, toiseksi keskikokoisia, penkkiä sitovia massakasveja ja kolmanneksi matalia, rajaavia reunuskasveja. Sopivasti näitä yhdistelemällä saadaan kukkapenkkiin miellyttävä rytmi. Noudatinko tätä? No en.

Koostin Kukkapellon pääosin korkeista ja vielä korkeammista kasveista, koska se on korkeiden kasvien penkki ja haluan, että sen kasvit näkyvät selvästi pensasaidan taakse hiekkatielle. Kukkien pitää heilua kunnolla tuulessa. Sellaisella penkillä on oma rytminsä: korkealta ja kovaa. Ei sellaisessa penkissä ole tilaa eikä tarvetta keskikokoisille kasveille.

Eipä niin, mutta silti halusin Kukkapeltoon myös sen perintöpionin! Sehän on vain keskikorkea. Alkukesällä kaikki näytti vielä hyvältä, mutta kun muut kasvit kohosivat sen yläpuolelle, tasapainoinen vaikutelma kärsi. Pioni on myös varhain lakastuvaa sorttia, mikä ei ole etu myöhään kukkivien perennojen ja yksivuotisten  keskellä. 

Kesän edetessä Kukkapellon painopiste siirtyi yhä voimakkaammin kohti itäreunaa. Tämä ei ollut tarkoitus.  

Kesäkuun lopussa tarha-alpit ja päivänliljat alkoivat kukkia. Tsinniat, punakosmokset ja muut yksivuotiset oli jo istutettu, mutta ne olivat vielä matalia.

Tässä vaiheessa kanttasin penkin.

Liian korkeiksi kasvaneet luppiot kaatuiluvat muiden niskaan ja aiheuttivat epäjärjestystä

Penkissä oli jo ennestään niinsanottuja läpinäkyviä perennoja, joilla on korkeat kukkavarret ja niiden päässä heiluvat kukat. Tavoittelin nyt vaikutelmaa, jossa värikkäät kukat näkyvät läpinäkyvien kirahvikukkien ja luppioiden muodostaman harson läpi. Valokuvissa tämä antaa mahdollisuuden kikkailla tarkoilla ja epätarkoilla alueilla.

Kiiltoluppio ja punahattu Magnus.

Kaukasiankirahvikukan kukat heiluvat jopa kolmen metrin korkeudessa. Osa niistä on toki alempana.

Idea oli hyvä, mutta kompastuin huonoon kasvien tuntemukseeni. Tiesin, että kaukasiankirahvikukka on jättiperenna, mutta en ollut nähnyt sitä kukkivana. Moni ohikulkija ihaili hujoppia kesän aikana ja kysyi sen nimeä, mutta vaikeni kohteliaasti siitä, että kasvi on kohtuuttoman korkea niin pieneen kukkapenkkiin. Siinä se kuitenkin nyt on ja pysyy, koska paalujuurisena se on vaikea siirrettävä.

Lisäksi luulin tietäväni, että kiiltoluppiot ovat vain vähän korkeampia kuin tsinniat ja punahatut. Niin ne viime kesänä olivatkin. Mutta tänä kesänä ne kasvoivat kaksimetrisiksi, kaatuilivat muiden kukkien niskaan ja aiheuttivat epäjärjestystä. Muutamia hienoja kuvia kyllä sain niiden avulla, mutta niiden sijoittelua penkissä pitää vielä harkita.

Ukontulikukka kylväytyi penkkiin, koska tahtoi. Taustalla koristeporkkana Dara.

Kukkapelto 25. heinäkuuta. Väriminttu on kukassa.

Sinipiikkiputki ja punahattu Magnus.

Valkohattu ja koristeporkkana Dara.

Lajeja ja lajikkeita kertyi niin monta, että sekavaa vaikutelmaa oli vaikea välttää

Vaikka kurssilla tuotiin esiin, että pienessäkin penkissä voi olla paljon eri lajeja, käytännössä kannustettiin suunnittelemaan penkki, jossa lajeja on vain muutama. Arvaan, että ajatuksena oli helpottaa tehtävää. Minulla lajeja kertyi neljätoista, ja keväällä tuli vielä muutama lisää. Oliko onnistunut ratkaisu? Eipä tainnut olla, koska homma ei pysynyt hanskassa.

Siirsin sinipiikkiputkeni Kukkapeltoon, koska olin nähnyt The Garden -lehdessä hienon kuvan punahatuista sinipiikkiputkien keskellä. Halusin toistaa tämän ihanan näkymän. Valitettavasti piikkiputki otti tänä kesänä spurtin ja kasvoi niin paljon punahattuja korkeammaksi, että vuoden kuva jäi saamatta.

Koristeporkkana Dara.

Mirrinminttu.

Istutin keväällä pieniä mirrinmintun taimia sinne tänne penkin reunoille ja perennojen lomaan. Tämä oli kukkapenkkikurssin vaikutusta – ajattelin, että ehkä reunakasvi olisi sittenkin ihan hyvä olemassa. Olin myös huomannut, että epäterävä sininen tausta on aika hieno, kun kuvan pääkohde on keltainen tai punainen kukka. Istutin kuitenkin taimet liian aikaisin ja halla vaurioitti niitä pahasti. Henkiin ne kyllä jäivät. Ehkä ensi kesänä nähdään, oliko tämä idea hyvä vai ei.

Ja sitten istutin vielä koristeporkkanan ja matalan leijonankidan taimia perennojen väleihin, koska taimia oli ylimääräisinä ja tilaa näytti olevan. Porkkanat toimivat sitovina massakasveina ja hoitivat tehtävänsä kukkiessaan mallikelpoisesti, mutta kukinnan jälkeen vaikutelma oli vähemmän siisti. 

Punakosmos Tetra Versailles Blush ja isotsinnia Queeny Lime Red.

Isotsinnia ja amiraaliperhonen.

Kiiltoluppio, punakosmos ja tsinnia 26. elokuuta.

Tetra Versailles Blush on hyvin hienovaraisesti vaaleanpunainen punakosmos.

En ollut valmis luopumaan yksivuotisista kukista Kukkapellossa, koska yhtä pitkään kukkivia perennoja ei ole

Kukkapellossa on ”aina” ollut siemenestä esikasvatettuja tsnnioita ja punakosmoksia, enkä halunnut luopua niistä nytkään. Yksivuotiset ovat paraatipenkissä siitä parempia kuin perennat, että kun ne kerran alkavat kukkia, ne eivät lopeta ennen pakkasia. Useimpien perennojen kukinta-aika on lyhyt tai ainakin lyhyempi kuin kesäkukkien. Etenkin kosmokset ovat aivan korvaamattomia.

Se saattoi kuitenkin olla virhe, että käytin Impectan joulukalenterista saamani kosmoksen siemenet. Tetra Versailles Blush on hennon vaaleanpunainen eikä se sopinut kovin hyvin penkin uuteen, entistä kirkkaampaan ja kontrastisempaan värimaailmaan. Kuvista tätä ei tosin juuri huomaa, koska kosmoksen väri on niin hento, että kukka näyttää valkoiselta. 

Kukkapelto 9. elokuuta.

Tsinnia ja kiiltoluppio.

Ensimmäisen korjausliikkeen aika on ensi keväänä, mutta perennoja en (ehkä) vielä siirtele

Lajeja on siis liikaa eikä kokonaisuus toimi. Miten tästä eteenpäin? No, koetan ottaa rauhallisesti. Vaikka en tekisi mitään, penkki näyttää ensi kesänä erilaiselta. Voi olla hyvä vain odottaa ja katsoa.

Yksivuotisten suhteen teen todennäköisesti muutoksia jo ensi keväänä. Kosmoksia tarvitaan muutama enemmän kuin tänä vuonna, jotta penkin takalaidasta tulee tasapainoisempi. Luulin, että riittäisi, kun kosmoksia on penkin yhdessä nurkassa, mutta se ei toimi. Tästä seuraa lumipalloilmiö, joka siirtänee myös muutamia perennoja, mutta aluksi tsinnoioden vähentäminen saattaa riittää. Kosmosten pitää jatkossa myös sopia väreiltään paremmin yhteen punahattujen kanssa. Ensi kesän väri voisi olla joko puhdas valkoinen tai kallellaan magentaan päin.

Alan ymmärtää kukkapenkkikurssin rajauksia. Erittäin monilajisen penkin suunnittelu ei ole helppoa, eikä perennojen ja yksivuotisten yhdistely välttämättä sovi heikkohermoisille.

Mitään hätää ei kuitekaan ole. Kukkapelto on vain pieni kukkapenkki, ja kohta sen päälle sataa lunta. Millimetripaperi ja kynät odottavat kärsivällisesti pöydän kulmalla.