Supersatoisa syväpenkki ja miten se tehdään

 

Oletteko kuulleet syväpenkistä? En minäkään ollut vielä vuosi sitten. Nyt minulla kuitenkin on kasvimaalla yksi syväpenkki ja kokemukset siitä ovat niin hyvät, että ensi kaudeksi yritän hankkia toisen.

Yksinkertaisimmillaan syväpenkki tarkoittaa pellon muokkaamista kuohkeaksi tavallista syvemmältä. Samalla maahan voi kuitenkin kerrostaa viljelyominaisuuksia parantavia aineksia. Sopivasti orgaanisia aineksia yhdistämällä syväpenkistä tulee myös lämpöpenkki, joka toimii kompostin tavoin.

Törmäsin syväpenkkiin etsiessäni kirjastosta tiedon murusia, joilla välttäisin viime kesän katastrofin. Silloinhan melkein kaikki meni pieleen Palasen kasvimaalla; oli kaikenlaista kasvitautia ja monenlaisia tuholaisia. En valitettavasti enää muista, minkä nimisessä kirjassa syväpenkistä kerrottiin. Suomalaista alkuperää se ei ollut, olisiko ollut ruotsalainen? Joka tapauksessa päätin kokeilla tekniikkaa osana vuoroviljelyä, koska eihän minulla mitään menetettävääkään ollut.

Palasen kasvimaa on pääosin savipeltoa. Paikoin savi on hyvinkin tiivistä, vaikeasti muokattavaa, kokkareista ja kuivuessaan kovaa. Syväpenkin kerrottiin sopivan erityisen hyvin juuri tällaisen kasvualustan parantamiseen.

Syväpenkille ei tarvitse tehdä perustamisen jälkeen juuri mitään neljään–viiteen vuoteen

Neljäs elokuuta koko kasvimaa oli rehevä, mutta syväpenkki erottuu taaempana rehevimpänä. 

Kun syväpenkin on kerran tehnyt, siihen ei tarvitse koskea neljään–viiteen vuoteen kuin vähän pinnalta. Multa pyritään pitämään mahdollisimman kuohkeana, joten penkin tallaamista vältetään. Maata muokataan seuraavina vuosina vain sen verran, että voidaan kylvää tai istuttaa uudet kasvit. Maan pieneliöstö jätetään rauhaan, minkä jo yksinään sanotaan parantavan viljelymaata. Tähänhän no dig -viljelykin osin perustuu.

En edes kitkenyt syväpenkkiäni juuri lainkaan, koska viljelykasvit olivat niin reheviä, ettei rikkaruohoille riittänyt tilaa. Luin nimittäin, että syväpenkkiin voi istuttaa taimet tavallista tiheämmin. Taisin hiukan liioitella sillä seurauksella, että osa kasveista jäi naapureiden puristuksessa muita pienemmiksi. Osa taas kasvoi jättimäisiksi, mitä en osannut odottaa.

Palasen syväpenkin leveys on noin puolitoista metriä ja pituus vajaat kolme metriä. Voi kuulostaa pieneltä, mutta sen kaivamisessa oli niin iso työ, että yhden penkin perustaminen per kausi on ihan tarpeeksi.

Kahdelta naiselta penkin perustamiseen kului kolme työpäivää

Syväpenkkiä rakennettaessa siis multa muokataan mahdollisimman syvältä. Jotta syvälle pääsee, pitää pintamulta lapioida päältä pois ja siirtää hetkeksi sivuun. Lapiointi on kovaa työtä, joten värväsin avukseni hyväkuntoisen ystäväni. Perustimme penkin huhtikuussa kahdestaan, ja siihen kului kolme noin kolmen tunnin työpäivää.

Aloitimme kaivamalla penkin levyisen, syvän, tasapohjaisen ojan. Kova pohjamaa tuli vastaan jo noin 40 sentin kaivamisen jälkeen. Lapioimme ensimmäisen ojan mullan suoraan kottikärryihin ja veimme sen penkin toiseen päähän. Tämän jälkeen möyhensimme pohjamaata kolmipiikillä sen verran kuin pystyimme ja jaksoimme. Se ei ollut kovin paljon.

Koska päätin tehdä syväpenkistäni myös lämpöpenkin, emme siirtyneet heti luomaan seuraavaa ojaa vaan täytimme ensin ensimmäisen ojan maata parantavilla aineksilla. Seuraavan ojan multa tuli vasta tämän kerroksen päälle.

Etenimme täytteitä lisäten oja ojalta kohti penkin toista päätyä

Ensimmäisen työpäivän jälkeen. Syväpenkkityömaa on kuvassa keskellä.

Pohjamaan möyhentämisen jälkeen heitimme ojan pohjalle muutamia paksuja, kuivia luumu- ja kirsikkapuun oksia, joita olin säilönyt polttopuulaarissa jo muutaman vuoden ajan tietämättä, mitä niillä tekisin. Tähän kerrokseen meni myös muita oksia ja risuja, hedelmäpuiden kuivia lehtiä sekä vadelmien ja karhunvatukoiden kuivia versoja.

Seuraavaksi ojaan olisi voinut lappaa vihreää kasvijätettä tai vaikka rupisia omenoita, jos niitä olisi ollut käytettävissä. Koska niitä ei varhain keväällä vielä ollut, annostelin ojaan palanutta hevoskompostia ja kanankakkarakeita. Lisäksi kärräsimme penkkiin edellisvuotista ja sitäkin vanhempaa puutarhakompostia Palasen isoista kompostoreista.

Penkin pääty oli nyt viimeistelyä vaille valmis. Siirryimme kaivamaan toista ojaa ensimmäisen viereen. Lapioimme toisen ojan mullan ensimmäisen ojan pintakerrokseksi. Täytteitä oli niin paljon, että penkistä tuli kohopenkki. Juuri niin kuin pitikin.

Ihannetilanteessa ”ruskeita” ja ”vihreitä” aineksia sekä kompostimultaa olisi pari kerrosta kutakin kuten voileipäkakussa tai hyvin toimivassa kompostorissa. Me tyydyimme kuitenkin yhteen kerrokseen kutakin. Ainekset myös hiukan vaihtelivat penkin edetessä oja ojalta kohti toista päätyä.

Syväpenkin kasvikset kasvoivat silminnähden rehevämmin kuin muut

Jos täytteitä ei olisi ollut, syväpenkki olisi jäänyt vain hiukan kuohkeammaksi kuin muu kasvimaa. Nyt penkki erottui hivenen muita korkeampana. Ero ei ollut kovin selvä, koska myös viereinen juurespenkki oli kohopenkki. Se oli kuitenkin silmiinpistävää, miten paljon muita nopeammin ja vahvemmin syväpenkin vihannekset kasvoivat.

Kun maa oli noin kymmenasteista, istutin penkkiin neljä juuri- ja neljä varsisellerin tainta, kaksi parsakaalia ja yhden varsiparsakaalin. Lantun taimia taisi olla 14. Lisäksi varasin penkin päähän noin kaksi neliömetriä tilaa avomaankurkuille, jotka istutin maan ollessa yli 15-asteista. Lantut tosin valtasivat siitäkin tilasta osan.

Kastelin syväpenkin mullan BioProffan EMMA-mikrobiliuoksella taimien istutuksen yhteydessä. Liuoksen sanotaan rikastuttavan maaperän mikrobikantaa ja parantavan kasvien kykyä hyödyntää ravinteita. Liuos varmaankin vaikutti osaltaan kasvien hyvinvointiin, mutta en osaa sanoa, missä määrin rehevyys johtui EMMAsta ja missä määrin syväpenkin ravinteikkuudesta.

Ensimmäinen lanttu painoi yli kolme kiloa, eikä se ollut isoin

Kaikki syväpenkin taimet lähtivät nopeasti hyvään kasvuun ja etenkin kaalikasveista tuli ällistyttävän kookkaita. Ensimmäinen lanttu, jonka nostin elokuun puolivälissä, painoi yli kolme kiloa, eikä se ollut kasvimaan isoin.  Parsakaalit ja varsiparsakaalit keskittyivät kylläkin varsien ja lehtien kasvattamiseen eivätkä kukinnot olleet kovin isot. Olin luultavasti hulauttanut niiden kohdalle liikaa kanankakkaa.

Varsisellerit jäivät jättikasvien katveeseen eikä niistä tullut järin isoja. Juurisellerit kasvattavat kokoaan pakkasiin asti, joten niistä en voi vielä sanoa muuta kuin että hyvältä näyttää. Mielestäni se on jo voitto, että sellereiden kasvattaminen siemenestä ylipäätään onnistui.

Avomaankurkut kärsivät heinäkuun helteistä, jolloin en jaksanut kastella niitä tarpeeksi. Ehkä ne olisi pitänyt myös suojata paahteelta. Syyskuun alkuun mennessä kurkkuja on tullut kahdesta taimesta yhteensä vain kymmenkunta, joten satoa ei voi pitää suurena. Siksi en voi sanoa, että ihan kaikki olisi menestynyt syväpenkissä erinomaisesti. Yleisvaikutelma oli kuitenkin erittäin hyvä.

Seuraava syväpenkki kannattaisi perustaa jo nyt syksyllä

Suojasin koko syväpenkin aluksi hallaharsoilla ja sitten hyönteisverkoilla, jotka kiinnitin telttamaisen putkikehikon ja perennatukien päälle. Suojaukset jäivät kuitenkin nopeasti liian pieniksi kaaleille ja lantuille. Koska niiden lehdet näyttivät isoilta ja vahvoilta, uskalsin poistaa verkot kokonaan sillä seurauksella, että lehdet olivat elokuun loppuun mennessä täynnä reikiä. Toukkia niissä ei näkynyt, vaan asialla olivat lehtokotilot. Niitä oli lantun lehdissä todella paljon. Satoon tämä ei kuitenkaan vaikuttanut.

Palasen kasvimaan seuraava syväpenkki kannattaisi perustaa jo nyt syksyllä, kun siihen tarvittavia aineksia on hyvin tarjolla. Pystyn kuitenkin työskentelemään vain vähän kerralla jänneongelmien takia, ja vahvin apurini on palannut opintojen pariin. Aika näyttää, miten käy.

Voin kuitenkin suositella syväpenkin perustamista kaikille, jotka sen pystyvät tekemään.

Lue lisää: Keltanokka kasvimaalla eli 6 oivallusta Villa Palasen viljelykaudelta 2025

Lue lisää: Vuoden urotyö: Raivasin lupiinipellosta perunamaan