Kasvatin tomaattia ja kurkkua enemmän kuin jaksoin syödä - ilman kasvihuonetta

Todistin viime kesänä, että Villa Palasen paahteisella seinustalla on mahdollista kasvattaa runkotomaatteja. Tänä vuona panin paremmaksi. Sain erittäin hyvän sadon sekä kurkusta että tomaatista ilman kasvihuonetta. Kurkkua riitti säilöntään ja tomaattia tuli niin paljon, että Palasen vieraille oli pikku pakko tarjota tomaattipastaa pääruuaksi.

Käytin siemeniä, jotka sain Impectan siemenjoulukalenterista. Kylvin 13. huhtikuuta kaikki pussin viisi siementä runkotomaatti Sakuraa sekä kahdeksan siementä pensastomaatti Aztekia. Kymmenen päivän päästä koulin viisi Sakuran ja kuusi Aztekin tainta. Jo taimikasvatusvaiheessa lajikkeiden kokoero oli niin selvä, etteivät taimet voineet mennä sekaisin.

Jätin kaksi Aztekia kaupunkiin lasitetulle länsiparvekkeelle ja vein loput taimet Palaseen karaistumaan. Ruukutin neljä parasta Sakuran tainta 19. toukokuuta ja sijoitin ne muutaman päivän päästä ulos mökin länsiseinustalle. Pidin Aztekeja ensin terassilla, mutta tilanpuutteen takia siirsin nekin pian seinustalle. Parina viileänä yönä suojasin taimet hallaharsolla.

Matalat ja kompaktit Aztek-amppelitomaatit kasvoivat isoiksi, tiiviiksi pensaiksi

Istutin runkotomaatit samoihin Elhon 33-senttisiin tomaattiruukkuihin kuin viime vuonna, mutta jätin kehikoista ylimmän kerroksen pois. Naputtelin kehikon osat yhteen vasaralla, joten liitoksista tuli aiempaa kestävämmät eikä niiden hajoileminen tänä kesänä ollut ongelma. Ruukkujen musta väri sen sijaan oli - vesi ja multa lämpenivät heinäkuun helteillä huolestuttavasti. Kiedoin ruukkujen ympäri vanhan lakanan riekaleita, jotka ehkä auttoivat hiukan.

Pensastomaateille hankin Kodin Kukista uusia, 26-senttisiä altakasteluruukkuja. Ne näyttivät olevan tarpeeksi isoja, mutta pahimmilla helteillä vettä piti lisätä kaksi kertaa päivässä. Nämä ruukut tilasin valkoisina. Lisäksi käytin vanhempia Lechuza-altakasteluruukkuja.

Annoin taimille raakilevaiheeseen saakka Kekkilän tomaatti- ja chililannoitetta noin joka toinen kastelukerta, kun pakkauksen ohjeen mukaan sitä olisi pitänyt antaa joka kerta. Sakura-tomaattien rungoista kasvoi erittäin paksut ja vahvat, mikä olikin tarpeen ulkoilmassa tuulten armoilla.

Poistin runkotomaateista varkaat, mutta kaksi niistä kehitti tuplalatvan eli en pystynyt erottamaan, kumpi versoista oli latva ja kumpi varas. Annoin molempien kasvaa, ja nämä kasvit tuottivat isoimman sadon.

Pensastomaatti Aztekin piti olla pieni ja kompakti, vain 30 cm korkea, mutta taimista kasvoi kookkaita, reheviä ja tiiviitä puskia, korkeudeltaan ja leveydeltään noin 60 cm. Ne olivat liian isoja roikkumaan parvekkeella tai terassilla, joten sijoitin ne pöydille ja Palasessa käytävän laatoitukselle.

 Sakura-runkotomaatit viihtyivät seinustalla hyvin ja tekivät ällistyttävän pitkiä tomaattiterttuja

Sakurat menestyivät Palasen seinustalla hyvin, ja kasvustot näyttivät suhteellisen terveiltä vielä syyskuun alussakin. Tulkitsen, että Sakura kestää lämpötilan vaihteluja paremmin kuin viimevuotinen Sungold, joka ränsistyi nopeammin. Latvamätää kehittyi tomaatteihin enemmän kuin viime vuonna, vaikka huolehdin kastelusta säännöllisemmin. Täysin terveitä herkkupaloja kypsyi kuitenkin niin paljon, ettei hävikki haitannut.

Sakuran tomaattitertut olivat ällistyttävän pitkiä, jopa 25 tomaattia, ja herkkuja kypsyi tasaisen varmasti päivästä toiseen suunnilleen elokuun alusta elokuun loppuun. Raakileita on edelleen runsaasti, mutta kypsyminen on hitaampaa ja päättynee piakkoin.

Tomaatteja riitti myös ruuanlaittoon, ja niitä oli jatkuvasti kulhossa pöydällä naposteltavina. Nimittäin myös Aztek osoittautui erittäin satoisaksi, tosin vain lasitetulla parvekkeella. Ulkona se onnistui kypsyttämään vain pari kolme kourallista keltaisia tomaatteja, kun parvekkeelta satoa tuli litrakaupalla. Raakileita kyllä riittää, ne vain eivät ehdi kypsyä.

Aztekin kasvutapa on siitä hauska, että osa tomaateista kätkeytyy pensaan sisään ja niitä saa etsiä sieltä käsikopelolla. Maultaan Aztek on mieto ja minun mielestäni jopa mauton, mutta puolison mielestä se on  erittäin herkullinen ja vivahteikas.

Sakura on tomaatti minun makuuni: aromaattinen, makea ja raikas. Molemmissa lajikkeissa on paljon hedelmälihaa, ja molempien tomaatit ovat isompia kuin kaupasta ostetut kirsikkatomaatit.

Sungoldia sanotaan markkinoiden makeimmaksi kirsikkatomaatiksi, mutta minun mielestäni Sakura on aivan yhtä maukas. Luulen, että Sakura on runkotomaattivalintani myös ensi vuonna, sillä sen ainoa vika ovat kalliit F1-siemenet.  Ulkona viihtyvän pensastomaattilajikkeen etsintä kuitenkin jatkuu. Aztekia kasvatan jatkossa vain lasitetulla parvekkeella puolison iloksi.

Ikkunakurkut muodostivat vihreän verhon kaupunkikodin itäikkunalle 

Kurkun siemenet olivat partenokarppista F1-lajiketta Picolino. Se on kasvihuonekurkku, mutta sen sanottiin sopivan myös ikkunakurkuksi. Kylvin 24. huhtikuuta kaikki neljä siementä ja sain neljä tomeraa tainta. Viritin niistä kaksi ikkunakurkuiksi kaupunkikotiin isolle itäikkunalle, jossa ne viihtyivät loistavasti. Niiden lehdet kasvoivat pian peittämään koko ikkunan. Kasvit aloittivat satokauden jo ennen juhannusta, ja sain poimia 2-4 kurkkua lähes joka päivä elokuun loppuun saakka.

Kaksi kurkkukasvia vietti kesää Palasen lasikuistilla, jossa oli kesäkuussa huomattavan viileää ja heinäkuussa puolestaan huomattavan kuumaa. Taimet kehittyivät hitaammin kuin kaupunkilaisserkut ja alkoivat tuottaa satoa vasta heinäkuun lopulla. Elokuussa jouduin siirtämään kurkut lasikuistilta avokuistille, missä ne joutuivat auringon ja tuulen armoille. Kasviparat tulivat nopeasti niin huonoon kuntoon, että niistä piti luopua.

Lannoitin kurkkuja miedolla tomaatti- ja chililannoitteella joka kastelukerralla. 

Kurkut olivat raikkaita, rapeita, mietoja ja hyvänmakuisia. Emme silti pystyneet millään syömään niitä kaikkia heti, joten tein niistä kesän mittaan neljä isoa purkillista viipaloituja maustekurkkuja. Mukana oli tosin myös muutamia avomaankurkkuja.

Ensi vuonna aion kasvattaa ikkunkurkkuja vain kaupungissa, ja kaksi taimea riittää. Lajikkeena Picolino oli satoisampi ja maistuvampi kuin viime vuonna kasvattamani patiokurkun nimellä myyty lajike, joka taisi olla oikeastaan Baby.

Summa summarum: suosittelen tämän kesän kokemusten perusteella runkokirsikkatomaatti Sakuraa ulkona kasvatettavaksi ja pensaskirsikkatomaatti Aztekia lasitetulle parvekkeelle. Picolino-kurkku on parhaimmillaan itäikkunalla eikä sitä pidä altistaa polttavalle auringolle tai tuulelle.