Kukkia siemenistä - Miten sujui taimikasvatus keväällä 2025?



Sitä luulisi jo osaavansa jotakin, kun on kasvattanut kukkia siemenestä aika monena keväänä. Mutta aina oppii uutta. Tässä tulevat esikasvatuskauden 2025 oivallukset:

En olisi kylvänyt mitään näistä siemenistä, ellen olisi saanut niitä joulukalenterista. Jätin näistä vain eukalyptukset kylvämättä.

1. Suorittajan ei kannata hankkia siemenjoulukalenteria

Luulin, että Impectan joulukalenterista tulisi yksi siemenpussi per aamu, mutta siemeniähän suorastaan satoi koko joulukuun aina aattoon asti. Niitä kertyi niin paljon, ettei kaikkien käyttäminen ollut mahdollista. Taimikasvatustilat, kukkapenkit ja kasvimaa olisivat loppuneet kesken. Lisäksi osa lajeista oli hankaliksi tunnettuja, sellaisia, joita vain uhkarohkeimmat yrittävät kasvattaa siemenestä: artisokka, parsa, raparperi, jaloleinikki.

Minussa on sen verran suorittajaluonnetta, että tuntui vaikealta jättää suuri määrä siemenpusseja käyttämättä. Avaamattomat pakkaukset häiritsivät minua kuten tekemättömät työt. Siksi kylvin paljon enemmän kuin olin alun perin suunnitellut, ja noista hankalimmistakin valitsin kokeiluun yhden: jaloleinikin.

Pikkuruiseen koeputkeen ja pelleteihin pakatut siemenet kyllä itivät, mutta juroivat helmikuun alusta toukokuun loppuun, jolloin niiden olisi kai jo pitänyt kukkia tai ainakin näyttää siltä, että ne saattavat joskus kukkia. Heitin taimet kompostiin.

Yritän muistaa ensi talvena, ettei minun tarvitse ylittää itseäni taimikasvatuksessa. Riittää, kun saan muutaman tsinnian, kosmoksen ja leijonankidan kesän istutuksia varten. Parsakaalin ja sellerin taimet olisi järkevää ostaa torilta, koska tarvitsen niitä vain pari kolme. Mutta kun nyt oli siemeniä tarjolla niin kylvin.


Impectan siemenet ovat tässä lähdössä matkaan. Näistä vain yksi iti.

Se ainokainen oli alusta asti elinvoimainen.

Jos vielä kasvatan kelloköynnöksiä, kylvän ne vasta maaliskuussa. Helmikuun alussa kylvetystä tuli melkoinen pehko ennen ulos istutusta.


2. Siemeniä ei pidä liottaa liian pitkään

Sain joulukalenterista myös valkoisen kelloköynnöksen siemeniä. En ole koskaan erityisesti himoinnut kelloköynnöksiä, mutta ajattelin, että kokeillaan nyt sitten. Googlasin ohjeita ja sain tietää, että siemeniä olisi hyvä liottaa ja sen jälkeen pyyhkiä niitä ympäröivä lima pois. Niinpä annoin siementen lillua vedessä noin vuorokauden ennen kuin työnsin ne taimimultaan parin sentin syvyyteen.

Vain yksi siemenistä iti. Tartuin pieneen haarukkaan ja kaivelin lokerot läpi selvittääkseni, mitä lopuille tapahtui. Siemenet löytyivät mädäntymisen eri asteissa läheltä lokeroiden pohjaa, jossa oli litimärkää.

Sain uudet siemenet tätini kautta Huittisista. Liotin niitä vain kaksi tuntia ja huolehdin siitä, että taimimulta oli kosteaa, ei märkää. Kaikki siemenet itivät ja sain hyvät taimet.

Takarivissä oikealla alkuperäinen kelloköynnös latvottuna ja vasemmalla pistokas.

Istutin kahteen isoon muoviruukkuun kolme kelloköynnöstä kuhunkin. Kuva on karaisuvaiheesta, kun nostin ruukut yöksi lasikuistille hallalta turvaan.

Tämä lienee kelloköynnöksen nuppu. Vaikuttaa siltä, että köynnöksen kukinta alkaa lähiviikkoina.

3.  Pistokkaan juurtuminen voi kestää… ja kestää.

Ensimmäinen kelloköynnökseni kasvoi niin nopeasti, että päätin latvoa sen ja istuttaa latvan taimimultaan. Näin saisin toisen taimen. Pistokas ei kuitenkaan juurtunut vaan kuoli. Jätin ruukun taimipöydän reunalle odottamaan ja latvoin sillä välin samaisen superkasvajan uudestaan. Sain kaksi uutta pistokasta, jotka työnsin isoon vesilasiin juurtumaan. Mitään ei tapahtunut. Kahden viikon kohdalla ei yhtään juurta.

Mutta sitten multaan työnnetty pistokas alkoikin työntää uutta vihreää silmusta, joka oli jo täysin lakastuneessa varressa. Kyllä, siitä kehittyi kelpo taimi! Juurtuminen vei noin kuukauden. Vedessä olevat pistokkaat alkoivat tehdä juuria noin kolmen viikon kohdalla.

En siis olisi välttämättä tarvinnut uusia siemeniä ollenkaan. Olisin saanut yhdestä taimesta ja sen pistokkaista ruukun täydeltä kelloköynnöksiä. Olin vain liian hätäinen.

Kaikki ruukkuni ovat reunoja myöten täynnä multaa. Jos pikkuruinen taimi on ruukun pohjalla, reunat varjostavat sitä ja se joutuu kasvattamaan pitkän, hontelon varren saadakseen valoa. Kuvien ottamista varten olen sammuttanut tehokkaan kasvilampun, joka riippuu taimipöydän yläpuolella.

Ja kun ruukut laittaa täyteen ja vielä tiivistää, jotta multa ei laskisi, multaa kuluu. Tuoksuherneet ovat tässä lasikuistilla, mutta pidin taimia enimmäkseen ulkona, vaikka öisin oli pientä pakkastakin.

4. Kun ostaa taimimullan ruokakaupasta, välttää harsosääsket

Olen aikaisemmin ostanut taimikasvatuksessa tarvitsemani mullan mahdollisimman isoissa erissä eli käytännössä 30 litran säkeissä. Ostopaikkana on ollut puutarhamyymälä tai jonkin rautakaupan tai marketin puutarhaosasto. Näissä paikoissa säilytetään usein multasäkkejä ulkona.

Menin nytkin puutarhamyymälään jo helmikuussa, mutta petyin. Taimimultaa oli saatavana vain muutaman litran pusseissa, koska isoilla säkeillä ei kuulemma ollut menekkiä. Puhkuin turhautumista ja lähdin pois. Ostin kyllä pari pientä pussia, mutta tarvitsin lisää jo muutaman viikon kuluttua. 

Jostakin oli multaa saatava, joten päätin tilata sitä supermarketista. Yllätyksekseni verkkokaupan valikoimassa oli useita eri multalaatuja ja pussien kokokin vaihteli. Ja tämä multa kannettiin kotiovesta sisään samalla kuljetusmaksulla kuin ruokaostokset.

Eikä siinä kaikki: viljelykseni eivät tänä keväänä kärsineet lainkaan harsosääskistä. Olen päätellyt, että koska marketissa multa säilytetään sisätiloissa, itikat eivät pääse pakkauksiin munimaan. Ja näin taimeni säilyivät terveinä.

Tilasin kylvö- ja taimimultaa, kaktus- ja kylvömultaa sekä puutarhan mustaa multaa. 30 litran säkit olisivat tulleet halvemmiksi kuin ne pussit, joita lähetit kantoivat eteiseeni. Tämä mullan hankkimisen tapa on kuitenkin mukavuudessaan ylivoimainen muihin verrattuna. Jatkoon hinnalla millä tahansa!

Vein viileässä viihtyvät taimet jo pieninä mökille, jossa oli ylläpitolämpö +12 astetta. Se saattoi olla turhan alhainen, mutta sain kaikista muista hyvät taimet paitsi jaloleinikeistä.

5. Tietyt siemenet itävät paremmin viileässä

Luulin vielä hetki sitten, että kaikki kylvökset kannattaa viedä taimettumaan kylpyhuoneen lattialle, jossa on lämmintä. Kummastelin, kun jotkut siemenet eivät tahtoneet itää. Esimerkiksi orvokeista iti vain murto-osa ja kesäleimuista en saanut taimia oikeastaan ollenkaan. Syytin silloin harsosääskiä, joilla toki saattoi olla osuutta asiaan, mutta tärkein syyllinen taisi löytyä peiliin katsomalla.

En tajunnut, että osa lajeista viihtyy parhaiten viileässä jo itämisvaiheessa. Sain orvokeista hyvät taimet jo viime vuoden keväällä, ja tänä keväänä onnistuin myös kesäleimujen kanssa. Konsti oli yksinkertainen: käytin lämpömittaria, vertailin mahdollisten kasvatuspaikkojen lämpötiloja ja sijoitin kylvökset kodin viileimmälle ikkunalle. Kolmas viileästä pitävä laji on tuoksuherne. Satokasveissa viileän ystäviä on paljon, esimerkiksi kaalit ja salaatit.

On tietysti myös siemeniä, jotka tarvitsevat varsinaisen kylmäkäsittelyn jääkaapissa tai ulkona. Useimmat ovat perennoja. Olen onnistuneesti kylmäkäsitellyt jääkaapissa kuukausimansikan ja punahatun siemeniä, mutta moni kylmäkäsittely-yritys on myös epäonnistunut. En mene tähän aiheeseen nyt tarkemmin, koska omia havaintoja ei ole kertynyt tarpeeksi.

Taimia oli niin paljon, että katsoin parhaaksi jättää kaksi kasvihuonekurkku Picolinon tainta ja kolme pensastomaatti Atzekin tainta kaupunkikotiin. Kävi ilmi, että itäikkuna oli ikkunakurkuille juuri sopiva paikka. Ensimmäiset neljä kurkkkua on jo syöty. Tomaatit ovat läntisellä lasitetulla parvekkeella ja ne vasta kukkivat.

6. Taimia voi olla liikaa

Juuri nyt mökin terassilla odottaa istuttamista enää muutama taimi: pari krassia sekä muutama tupsu persiljaa, oreganoa ja laktritsiyrttiä. Lisäksi on rivi keijunkukan ja komeapoimulehden pistokkaita ja neljä leijonankitaa pitkän daaliapenkin reunuksen paikkaustarpeita varten. Niiden kanssa kyllä pärjään.

Taimia oli kuitenkin ensi kertaa selvästi liikaa. Kukkapenkit ja kasvimaa tulivat tupaten täyteen. Jouduin hankkimaan kahdeksan uutta amppelia ja kolme isoa ruukkua kesäkukille, ruukkutomaateille ja yrteille. Vein parikymmentä leijonankitaa ja joukon muita taimia vaihtoon/myyntiin siirtolapuutarhan taimitorille ja lahjoitin myöhemmät ylijäämät pikaviestiryhmän kautta. 

Voi silti olla, että itsehillintä jää toiveeksi, kun ensi tammikuussa selailen siemenvarastoani ja huomaan, mitkä siemenet jätin seuraavaan kauteen. Kun on ne ruukutkin valmiina. Aika näyttää.

--

Päivän kuva: Orvokki Spring Matrix Sangria alkoi kukkia siementaimista ensimmäisenä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen postaus Villa Palasen omaan blogiin: Kauden näppärimmät ideat puutarhassa ja kasvimaalla

Villa Palasen 9 tuoksuhernettä – valitse suosikkisi!

Supersatoisa syväpenkki ja miten se tehdään