Kuusi kauneinta kesäkukkaa kaudelta 2025

Kirjoitin viime kuussa kuluneen kesän ruukku- ja amppelikasveista, ja nyt on kukkapenkkien yksivuotisten vuoro. Aloin kasvattaa niitä alun perin siksi, että saisin penkit nopeasti ja edullisesti täyteen kukkia. Aikomukseni oli korvata ne perennoilla heti, kun pystyn.

Olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Pidän monista yksivuotisista kesäkukista niin paljon, etten ole valmis vaihtamaan niitä mihinkään. Harvat perennat pystyvät kilpailemaan niiden kanssa kukinnan kestossa ja väreissä.

Sitä paitsi nautin taimien esikasvatuksesta ja tykkään puuhailla kukkieni kanssa. Kesäkukkia pitää kuivina kesinä kastella usein, mutta entä sitten? Tunti kukkapenkissä kasteluletkun tai -kannun kanssa on minulle usein päivän ihanin tunti. Helppohoitoisuus on yliarvostettua.

Lue lisää: Palanen kukkii myös ruukuissa!

1. Korkea ja komea leijonankita yllätti

Olin täysin tietämätön näin korkeiden ja komeiden leijonankitojen olemassaolosta, kun hypistelin keväällä Impectan siemenpussia käsissäni. Lajike oli Madame butterfly Bronze, eikä mistään käynyt ilmi, että jokainen siemen kasvaa pienen pensaan kokoiseksi. Onneksi olin varannut taimille edustavan paikan, jossa ne lunastivat kaikki odotukset ja enemmänkin.

25.7. otetuissa kuvissa on alareunassa Twinny-leijonankitoja ja kukkapenkin keskellä korkeita Madame Butterfly Bronze -leijonankitoja. Keskellä Kent-liljoja ja syyshortensia Wim's Red.

Kylvin Butterfly Bronzet samaan aikaan kuin matalat Twinny-leijonankidat, mutta hujoppien kukinta alkoi noin kuukautta myöhemmin kuin matalan lajikkeen. Nähtävästi tukevan ja korkean rungon kasvattaminen vei paljon aikaa. Toisaalta niiden kukintaa ei pysäyttänyt edes pakkanen. Niissä oli väriä vielä marraskuussakin, kun olin kerännyt kaikki muut kesäkukat pois kukkapenkeistä. Viime viikolla metsäpeura natusteli niiden lehtiä tyytyväisen näköisenä.

Leijonankidat ovat ravinnesyöppöjä, joten annostelin jokaiselle ison lusikallisen kanankakkarakeita varastolannoitukseksi kahdesti kesän aikana. Se oli hyvä ratkaisu, koska satoi muutaman päivän välein (paitsi heinäkuun lopulla). Kastelulannoitetta on vaikea antaa, ellei kastele. Saman tein muillekin kesäkukille paitsi punakosmoksille.

2. Tämä kiinanasteri on klassikko, josta en luovu

Kiinanasteri Chamois Turm on pakollinen kesäkukka Palasessa. Sen valtavat, vaaleanpunaiset kukat ovat parhaimmillaan sateen jälkeen, kun vesipisarat viipyvät sadoilla terälehdillä. Olen kasvattanut muitakin kiinanastereita, mutta palaan aina niihin.

Kiinanastereiden paikka oli tällä kertaa puuliljojen edessä.

Kiinanastereiden paikka oli tällä kertaa puuliljojen edessä.

 

Kiinanasterit ovat helppoja kasvatettavia siemenestä, mutta karaisun kanssa pitää olla tarkkana. Taimien salaattimaisen isot lehdet kärsivät helposti auringosta. Niitä kannattaa varjostaa harsolla, jos istutuksen jälkeen on pistävän aurinkoisia päiviä. Myöhemmin kukat kaipaavat tukea – matalin tai keskikokoinen kaareva metallituki sopii hyvin. Ja lannoitusta tämäkin kaunotar tarvitsee reilusti.

Kiinanastereiden kanssa pitäisi noudattaa muutaman vuoden viljelykiertoa, mikä tekee niistä hieman kimurantin pienen pihan kesäkukkana. Ei joka kesä voi tehdä uutta kukkapenkkiä nurmikolle vain sen takia, että saisi ihanille astereille uuden paikan.

Vai voiko sittenkin? Tähän asti on voinut.

Kiinanasterien kukinta ei ole järin pitkä, eikä kuihtuneiden kukkien poistaminen edistä olennaisesti uusien kukkien syntymistä. Olen yleensä poistanut asterit penkistä elokuun loppuun mennessä, kun taas kosmokset ja tsinniat pääsevät silloin vasta kunnolla vauhtiin.

3. Tuulessa huojuvia punakosmoksia pitää olla

Ajattelen, ettei ehjää ja hyvää tarvitse korjata eikä vaihtaa. Toisaalta pidän vaihtelusta. Punakosmokset ovat Villa Palasen etupihan Kukkapellon kivijalka ja perusta, koska ne muodostavat loppukesällä juuri sellaisen korkean, tuulessa huojuvan kasvuston, josta joka talvi unelmoin. Siksi kosmoksia pitää olla joka kesä.

Onneksi lajikkeita on niin paljon, että olen voinut kokeilla melkein joka kesä uutta. Kasvattamistani ihanin punakosmos taitaa olla useimmille tuttu Apricotta, mutta tykkään paljon myös kuppimaisesta Cupcake Blushista ja puhtaanvalkoisesta Puritystä. Eikä pinkki, terävin taitoksin vekattu Double Click Rose Bonbonkaan ole millään muotoa huono valinta.

Kesän 2025 kosmos oli kuitenkin Impectan joulukalenterista tullut uusi lajike, Tetra Versailles Flush. Sen terälehdet ovat uurteiset ja kukinnon muoto klassisen kaunis ja yksinkertainen. Heinä-elokuussa kukissa oli hento vaaleanpunainen vivahde, mutta syyskuuhun mennessä väri kirkastui täysvalkoiseksi. Hieno lajike, mutta jää todennäköisesti kertakokeiluksi.

Kosmokseni ovat melkein aina kukkineet runsaasti, ihme kyllä. Ratkaisevaa lienee suhteellisen varhainen kylvö ja lannoittamisen välttäminen. Opin tänä kesänä, että kosmos on lyhyen päivän kasvi ja virittyy kukkaan parhaiten, kun pimeää aikaa on vuorokaudessa vähintään 12 tuntia.  Jos kylvää kovin myöhään niin yötön yö tulee liian nopeasti vastaan ja kukinta viivästyy. Viime vuonna Purity alkoikin kukkia vasta syyskuussa, kun olin kylvänyt sen huhtikuun lopussa.

4. Ryhdikäs tsinnia on kosmoksen paras pari

Tsinniat eli oppineidenkukat kuuluvat ajattelussani yhteen kosmoskukkien kanssa Kukkapellossa. Ei ole yhtä ilman toista. Tsinnioitakin olen kokeillut useita lajikkeita. Tänä keväänä istutussuunnitelmani sisälsi vain muutaman taimen, joten käytin vanhan pussin pohjalta löytyneet Queeny Lime Redin siemenet.

Edellisellä kasvatuskerralla lajike kiinnosti kovasti lehtokotiloita, mutta tänä kesänä sitä ongelmaa ei ilmennyt. Kasveista tuli tukevia ja melko korkeitakin, ja ne haarautuivat hyvin.

En latvo tsinnioita, kosmoksia enkä juuri muitakaan kesäkukkia, koska koen, ettei siitä ole mitään hyötyä. En kasvata leikkokukkia myyntiin, joten minulle ei ole tärkeää, että pitkävartisia sivuversoja alkaisi kasvaa mahdollisimman pian. Voin aivan hyvin antaa ensimmäisen kukan kukkia rauhassa.

En ole vielä päättänyt, mitä teen ensi vuonna tsinnoiden suhteen. Kookkaimmat ja kerrotuimmat tsinniat saa Benary’s Giant -sarjan siemenistä, mutta Queeny-sarjan värit ovat vailla vertaa. 

4. Kesäleimun kasvatus onnistui sittenkin

Kesäleimu on ainoa kesäkukka, jonka siemenkasvatuksessa olen aikaisemmin epäonnistunut täysin. Syitä olivat uskoakseni mullan liian korkea lämpötila itämisvaiheessa ja harsosääsken toukat, jotka tuhosivat vasta itäneiden taimien juuret. Tänä keväänä ymmärsin pitää kylvöksen poissa lattialämmityksen päältä, ja siementen itävyys olikin oikein hyvä. Lajike oli Cherry Caramel, jonka kukat ovat kaunis sekoitus beigeä ja vadelmanpunaista.

Kesäleimu Cherry Caramel punastuu kesän edetessä kohti syksyä.

En laskenut mitään näiden taimien varaan, joten kun esikasvatus sitten onnistukin, niille ei ollut paikkaa mietittynä. Istutin ne hätäpäissäni kaarevan kukkapenkin päätyyn siten, että niidenvarret kaartuivat käytävän vaahterakiekkojen päälle.

Kesäleimu osoittautui yllättävän pitkä- ja rentovartiseksi. Tuo paikka oli niille ihan hyvä, mutta missä tahansa muualla ne olisi pitänyt tukea huolellisesti. Leikkokukiksi ne ovat mielestäni liian rentovartisia – ellei niistä sitten tukemalla olisi tullut ryhdikkäitä.

Voisin hyvin kasvattaa kesäleimuja toistekin, mutta must-juttua niistä ei vielä tällä kertaa tullut.

Twinny-leijonankidat reunustavat kukkapenkkiä röyhelöinä

Twinny Peach ja Twinny Appleblossom ovat söpöjä matalia leijonankitoja, joita minulla on ollut jo useana kesänä. Ne ovat parhaimmillaan ryöpytessään kauniisti daaliapenkin reunan yli Palasen sisääntulokäytävän vieressä. Kylvän ne yleensä maaliskuun alussa ja istutan paikoilleen toukokuun puolivälistä lähtien. Taimet kestävät hyvin kylmää, joten yöpakkaset eivät haittaa.

Pidän mahdollisena, että leijonankidat hyötyisivät kasvupaikan säännöllisestä vaihtamisesta kiinanastereiden tavoin. Päättelen näin siitä, että joka kesä muutama kasvi nyykähtää yllättäen jo heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Taimi näyttää siltä kuin se kärsisi kuivuudesta, mutta kastelu ei auta asiaa. Pian taimi katkeaa tyvestä ja kuolee. Syyllinen saattaa olla jokin homelajike. Jos se pystyy talvehtimaan mullassa, paikan vaihtaminen voi auttaa. Tämä on kuitenkin luuloa, ei tietoa.

Jos jonakin kesänä huomaatte, että olen vaihtanut leijonankidat Palasen sisääntulossa vaikkapa lobelioihin, tiedätte syyn.

Lue lisää: Kukkia siemenistä - Miten sujui taimikasvatus keväällä 2025

P.s. pahoittelen, että postauksen kuvat ja tekstit asettuvat sivulle miten sattuu. Siirtelin niitä jälkikäteen enkä osannut palauttaa alkuperäisiä asetuksia.