Otin riskin ja se toteutui - pakkanen valtasi Palasen
Huomasin heti avatessani oven Villa Palasen lasikuistilta tupaan, että jokin on vialla. Vesiämpärit olivat jäässä. Murattien vihreys oli tavallista tummempaa ja ruukunaluslautaselle jäänyt kasteluvesi oli myöskin jäässä. Katsoin lämpömittaria: 8 astetta, sehän on ihan ok. Sitten katsoin tarkemmin. Se olikin miinus 8. Kääk! Miten tämä on mahdollista?
Pakkasvahti oli päällä, mutta se henkäili vain aivan hennosti ilmaa, joka tuntui kädenlämpöiseltä. Ilmalämpöpumppu oli sammuksissa ja vilkutti punaista valoa. Sen kaukosäätimen näyttö näytti kummallisen harmaalta. Se otti vastaan käskyjä, mutta ei välittänyt niitä laitteelle.
No niin, ihan oma vika, ajattelin. Tiesin, että ylläpitolämmöksi olisi pitänyt säätää 15-16 astetta, mutta en koskaan muistanut tehdä sitä, kun kävin mökillä. Taisin myös kuvitella, ettei tämä pakkanen voi enää kestää kuin päivän tai pari. Mutta sitähän on ollut nyt jo kaksi viikkoa eikä sääennuste lupaa helpotusta. Olisi pitänyt tajuta.
Olin kalibroinut pakkasvahdin syksyllä ja minulla oli se käsitys, että se lämmittää tarvittaessa varsin tehokkaasti. Tällä kertaa en saanut siitä irti mitään lehmän henkäystä kuumempaa, vaikka kuinka vääntelin nappulaa. Käyttöohjekin oli jäänyt kaupunkiin.
Pikkumökissä on isompi sähkölämmitin, jonka olisin voinut kaivaa esiin ja kantaa tuvan ja daalianjuurakoiden suojaksi. Tiesinhän aivan hyvin, ettei ilmalämpöpumppu ole tarkoitettu ainoaksi lämmönlähteeksi pieneenkään mökkiin. Tieto ei vain koskaan johtanut toimintaan.
Joten se riski, jonka otin? No sehän oli se, että ylipäätään jätin juurakot ja pistokkaat ilmalämpöpumpun varaan, vaikka tiesin sen olevan epävarmaa. Viime talvena se onnistui, mutta oli leuto talvi.
Soitin ilmastointihuoltoon. Kävin ammattilaisen ohjauksessa tarkistamassa, ettei ulkoyksikkö ollut jäässä. Siitä roikkui muutamia jääpuikkoja, mutta itse laite ei ollut jään peitossa.
Seuraavaksi kokeilin sisällä, onnistuisiko laitteen sammuttaminen ja uudelleenkäynnistys kaukosäätimen avulla. Hyvältä näytti: laitteen toimintavalo syttyi ja siivekkeet alkoivat toimia. Sitten piipahdin uudestaan ulkona tarkistamassa, että laite piti ääntä. Pitihän se. Jouduin kuitenkin jäämään mökille vielä joksikin aikaa varmistamaan, että laite todella alkaa tehdä lämmintä ilmaa.
Hengitykseni huurusi. Yritin mennä peiton alle lämmittelemään, mutta lämpöön reagoiva sijauspatja oli kova kuin kivi. Laitoin kahdet villasukat päällekkäin. Ei paljon auttanut. Varpaita palelsi.
Maalaistyttö minussa heräsi. Kävelin huoltorakennukseen noutamaan sulaa vettä, jotta sain keitetyksi vettä ja laitetuksi kuumaa teetä. Eihän kannattanut odottaa liikkumattomana paikoillaan.




Voi ei😭Nyt kyllä harmittaa sinun puolestasi toden teolla!!! Nämä ovat niitä pahimpia painajaisia, jos vaalimasi kasvit paleltuvat/kuivuvat/iskee joku tauti/tuholaiset syövät. Toivottavasti siellä nyt edes joku sitkeä sissi olisi säilynyt hengissä🙏Kevät sitten lopullisesti näyttää kuinka kävi. Tsemppiä!
VastaaPoistaDramatisoin ehkä hiukan 😁Vaikka daalioiden ei periaatteessa olisi pitänyt pysyä kunnossa -8 asteessa, ne vaikuttivat siirtäessä ihmeen hyviltä. Ne oli pakattu väljästi muovilaatikoihin sanomalehtien kanssa, ja laatikoiden ympärillä oli kaksi kerrosta vahvaa pressua. Ehkä lämpö oli säilynyt siellä riittävän hyvin. Menen huomenna jääkaapille katsomaan, miltä ne näyttävät. Ehkä ne tarvitsevat jotakin ylleenkin, kun ovat nyt ihan nakuna.
Poista