Pakkasterveiset Palasesta ja tammikuun kylvöjen ääreltä

 

Helmikuu alkoi häikäisevällä auringonpaisteella ja paukkuvalla pakkasella. Palasen rautaportti ja sen ruusunmarjoista, tuijasta ja kanervasta sidottu somiste olivat saaneet kauniin kuurapinnan. Terassin laudat kirjaimelliseti paukkuivat, kun astelin terassin halki ovelle.

Käytävällä oli ohut lumikerros, muttei koko matkalla. Terassi ja takapihan laatoitus näyttivät siltä kuin eilinen iltapäivän aurinko olisi sulattanut ne puhtaiksi lumesta. Tuoreita eläinten jälkiä oli vain vähän. Jänis oli käynyt kiertämässä Podarokin verkkoaidan ja palannut takaisin itänaapuriin.

Sisällä oli kaikki hyvin. Ilmalämöpumppu pöhisi tasaiseen tahtiin. Pakkasvahti ei käyntini aikana mennyt päälle enkä osaa sanoa, onko se ollut käynnissä ollenkaan.

Muratit heräilevät hiljalleen kevääseen

Muratit näyttivät voivan mainiosti tuvan pöydällä. Ne saavat päivittäin nelisen tuntia lisävaloa kasvilampusta ja viikoittain lorauksen viileää kasteluvettä. 

Hankin taimet toissakesänä puutarhamyymälän poistomyynnistä muutamalla eurolla. Täytin niillä ensin kukkapenkin aukkopaikkoja ja ruukutin ne sitten talvetusta varten. Viime keväänä käytin niiden versoja kranssimateriaalina. Kesällä ne keräsivät uutta muhkeutta ja nyt ne näyttävät uudesta kasvusta päätellen olevan hiljalleen heräämässä kevääseen. 

Valtaosa talvetettavista daalioista on kunnossa

Daalianjuurakoiden talvetuspaikka on pöydän alla kahden pressukerroksen suojassa. Lämpötila lattianrajassa näytti olevan vajaat kolme astetta. Kaivelin muovilaatikot esiin pressun alta ja tarkistin jokaisen juurakon kunnon yksitellen.

Useimmat juurimukulat olivat napakoita ja pulleita. Senior's Hope ja molemmat Cornel Bronzet vaikuttivat erityisen hyvinvoivilta. Pienten juurakoiden laatikko tarjosi kuitenkin surullisen näyn. Kaikki juurakot olivat kuivuneet koppuroiksi, vaikka suihkuttelin niitä viimeksi noin kuukausi sitten.

Minun olisi tuolloin (tai jo aikaisemmin) pitänyt hakea vajasta turvetta juurakoiden peitteeksi, mutta en viitsinyt. En tehnyt sitä nytkään. On mahdollista, että Gold Crown, Creme de Cognac ja Jowie Winnie eivät enää tuosta tokene, ja oli siellä pari muutakin kriittisessä tilassa olevaa yksilöä.

Pidän luonnon lakina, että talvetuksen aikana heikoimmat yksilöt karsiutuvat. Keväällä pääsen istuttamaan niiden tilalle uusia, ihania daalioita.

Lue lisää: Villa Palasen daaliakesä 2025

Melkein kaikki tammikuun kylvöt ovat itäneet!

Kaupungissa seuraan silmä kovana vuoden ensimmäisten esikasvatusten etenemistä. Kaikki tammikuussa kylvetyt ovat jo itäneet paitsi kuukausimansikat, jotka siirsin vasta eilen lämpimästä jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Melkein kaikki taimet ovat kuitenkin vielä tosi tosi pieniä, vain vihreitä pisteitä mullan keskellä.

Kelloköynnöksiä näyttää tulevan neljä taimea, joka on täsmälleen tarvittava määrä. Itäminen vaikuttaa kuitenkin epätasaiselta, joten on mahdollista, että niitä tulee vielä lisää. Keijunmekot, joiden siemenet olivat jo muutaman vuoden takaa, itivät hitaimmin, noin 10 päivässä. Taimia tulee luultavasti muutama ylimääräinenkin.

Ostosiemenet itivät muutamassa päivässä. Orvokkien itävyys oli vain 5/12, mutta kolmekin hyvää taimea täyttää amppelin, joten ei hätää. Pikkupetunioita saan kymmenkunta, mistä riittänee useampaan istutukseen. Jokerina kylvin vielä lobeliaa, joka on itänyt hyvin. Kylvän sitä vielä lisää myöhemmin, jotta saan taimista nätin reunuksen daaliapenkkiin.

Laitoin multaan myös vuosi sitten joulukalenterista saamiani daalian siemeniä. Uusia pompondaalioita on tulossa kahdeksan. Ne eivät mahdu Palasen pitkään daaliapenkkiin, mutta minulla on niille muu paikka mietittynä. Ylimääräiset taimetkaan eivät ole siirtolapuutarhalla mikään ongelma, koska lähistöltä löytyy aina joku, joka ottaa ne mielellään.