Kauden ensimmäinen koulinta ja kuulumiset siirtolapuutarhalta

Koulin eilen tammikuun kukkakylvöt. Pompon-daalioita on nyt kahdeksan, kelloköynnöksiä neljä, pikkupetunioita seitsemän, orvokeita, keijunmekkoja ja lobeliaryppäitä kutakin kahdeksan. Tavoitteena taisi olla kuusi kutankin, joten ihan hyvin meni. Lobelioita kylvän vielä myöhemmin lisää.

Valitsin orvokeille pienet ruukut, keijunmekoille, lobelioille ja petunioille keskikokoiset, daalioille isommat nelikulmaiset ja kelloköynnöksille isot, pyöreät taimiruukut. Möyhin Greencare-taimimullan vadissa veden kanssa kosteaksi ja lisäsin mukaan vähän vermikuliittia, ettei kasvualusta tiivistyisi liikaa. Koulintavälineinä käytin lusikkaa ja sukkapuikkoa. 

Työskentelin tällä kertaa keittiössä tiskipöydällä, koska lasitetulla parvekkeella oli pakkasta. Viime vuonna hoidin kaikki multahommat kätevästi siellä, mutta nyt jouduin tyytymään kakkosvaihtoehtoon. Isoin ero on se, että keittiössä pitää aina siivota mullan käsittelyn jälkeen, kun parvekkeella voi jättää kaiken silleen odottamaan seuraavaa kylvö- tai koulintakertaa.

Minulla on myös isoja Ikean kuralaatikoita, mutta tämä ensimmäinen erä mahtui pienille taimitarjottimille. Ryhmittelin ne omaan huoneeseeni itäikkunalle, josta siirsin pelargonin pistokkaat ja pari amaryllistä olohuoneeseen. 

Vielä ei ollut tarvetta siirtää vanhaa kirjahyllyä viereisen ikkunan eteen taimia varten. Minulla ei ole tuohon Lundia-hyllyyn varsinaisia kasvilamppuja vaan olen käyttänyt raksavaloja, jotka eivät ole ihanteellisia. Harkitsen vakavasti Impectan viljelyvaunua, jossa on mukana valot ja pyörät alla. Se olisi  siistimpi ratkaisu, mutta sillekin pitäisi löytää luonteva paikka myös taimikasvatuskauden jälkeen. En halua uhrata koko ikkunaseinää kasveille ympäri vuoden. Katsotaan nyt.

Jätin myöhemmin kylvetyt juurisellerit ja purjosipulit vielä koulimatta. Ajattelin alun perin kylvää tässä kuussa leukoijaa, mutta olen luopunut ajatuksesta, koska jouduinkin jättämään Villa Palasen kylmilleen. Muuten siellä olisi ollut leukoijan taimille juuri sopiva viiden-kymmenen plusasteen lämpö kevääseen saakka. 

Kylvin ylipäätään näinkin paljon jo tammikuussa sillä ajatuksella, että pystyn siirtämään taimet nopeasti Palaseen, jossa ne kasvavat hitaasti. Se ei nyt toteudu, kun pakkaset vaan paukkuvat nurkissa. En uskalla yrittää ilmalämpöpumpun käynnistämistä ennen kuin päivälämpötilat ovat yli kymmenen plusasteen.

Kävin eilen Palasessa siivoamassa kahden viikon takaisia jälkiäni. Lähdin silloin niin kiireesti daalian juurakoiden kanssa, että tupa jäi sekasortoon. Ilmalämpöpumppuhan oli sanonut sopimuksensa irti, ja sisällä oli pakkasta.

Jääkaappiin unohtunut lehtikuohupullo oli jäätyessään poksahtanut ja levittänyt mustaherukan tuoksuista jääsohjoa pitkin hyllyä. Kaavin sen puulastalla ja kauhalla jätekassiin. Kaikki astiat, joihin oli jäänyt vettä, olivat tietenkin umpijäässä. Nostelin ne isoihin muovilaatikoihin sulamisvesien varalta.

Siivosin myös verijäljet portista, ovista ja ikkunoista. Olin viikko sitten niin järkyttynyt ne nähdessäni, etten pystynyt tekemään mitään. Palasen tontilla kävi nimittäin tuolloin kutsumaton vieras keskellä yötä. Näin hänet aamulla turvakameran tallenteelta. Kulkija oli nähtävästi loukannut kätensä, joten kaikkeen, mihin hän koski, jäi jälki. 

Oli hyperjännittävää mennä tarkistamaan mahdollisia tuhoja erään toisen siirtolapuutarhurin kanssa. Kaikki oli kuitenkin hyvin Palasessa eikä mökkiin tai varastotiloihin ollut murtauduttu. Aika jännittävää sinne oli mennä vielä eilenkin. Onneksi törmäsin hiekkatiellä puolituttuihin peltolalaisiin, joiden kanssa jutellessa hermostus haihtui. Siivoustehtävä ei ottanut koville. 

Siirtolapuutarha-alue on maaginen paikka. Huomasin ilokseni ja yllätyksekseni, että minulla oli mökillä edelleen hyvä ja rauhallinen olo. 

Ymmärsin, että siirtolapuutarhan ainutlaatuinen tunnelma johtuu ihmisistä eikä niinkään idyllisestä ympäristöstä. Laumaeläiminä saamme turvaa siitä, että lähellä on koko ajan joukko ihmisiä, joiden hyviin aikeisiin voi luottaa. Välikohtaus todisti, että laumasuoja toteutuu jopa keskellä talvea.

Mutta entä ne daalian juurakot? Moni niistä vaikuttaa olevan ihan kunnossa. Osa on pehmennyt, osa kuivunut. Kevät näyttää, onko niistä vielä kukkijoiksi. Siihen asti ne lepäilevät taloyhtiön jääkaapissa.