Otin riskin ja se toteutui - pakkanen valtasi Palasen

Huomasin heti avatessani oven Villa Palasen lasikuistilta tupaan, että jokin on vialla. Vesiämpärit olivat jäässä. Murattien vihreys oli tavallista tummempaa ja ruukunaluslautaselle jäänyt kasteluvesi oli myöskin jäässä. Katsoin lämpömittaria: 8 astetta, sehän on ihan ok. Sitten katsoin tarkemmin. Se olikin miinus 8. Kääk! Miten tämä on mahdollista?

Pakkasvahti oli päällä, mutta se henkäili vain aivan hennosti ilmaa, joka tuntui kädenlämpöiseltä. Ilmalämpöpumppu oli sammuksissa ja vilkutti punaista valoa. Sen kaukosäätimen näyttö näytti kummallisen harmaalta. Se otti vastaan käskyjä, mutta ei välittänyt niitä laitteelle.

No niin, ihan oma vika, ajattelin. Tiesin, että ylläpitolämmöksi olisi pitänyt säätää 15-16 astetta, mutta en koskaan muistanut tehdä sitä, kun kävin mökillä. Taisin myös kuvitella, ettei tämä pakkanen voi enää kestää kuin päivän tai pari. Mutta sitähän on ollut nyt jo kaksi viikkoa eikä sääennuste lupaa helpotusta. Olisi pitänyt tajuta.

Olin kalibroinut pakkasvahdin syksyllä ja minulla oli se käsitys, että se lämmittää tarvittaessa varsin tehokkaasti. Tällä kertaa en saanut siitä irti mitään lehmän henkäystä kuumempaa, vaikka kuinka vääntelin nappulaa. Käyttöohjekin oli jäänyt kaupunkiin.

Pikkumökissä on isompi sähkölämmitin, jonka olisin voinut kaivaa esiin ja kantaa tuvan ja daalianjuurakoiden suojaksi. Tiesinhän aivan hyvin, ettei ilmalämpöpumppu ole tarkoitettu ainoaksi lämmönlähteeksi pieneenkään mökkiin. Tieto ei vain koskaan johtanut toimintaan.

Joten se riski, jonka otin? No sehän oli se, että ylipäätään jätin juurakot ja pistokkaat ilmalämpöpumpun varaan, vaikka tiesin sen olevan epävarmaa. Viime talvena se onnistui, mutta oli leuto talvi.

Soitin ilmastointihuoltoon. Kävin ammattilaisen ohjauksessa tarkistamassa, ettei ulkoyksikkö ollut jäässä. Siitä roikkui muutamia jääpuikkoja, mutta itse laite ei ollut jään peitossa. 

Seuraavaksi kokeilin sisällä, onnistuisiko laitteen sammuttaminen ja uudelleenkäynnistys kaukosäätimen avulla. Hyvältä näytti: laitteen toimintavalo syttyi ja siivekkeet alkoivat toimia. Sitten piipahdin uudestaan ulkona tarkistamassa, että laite piti ääntä. Pitihän se. Jouduin kuitenkin jäämään mökille vielä joksikin aikaa varmistamaan, että laite todella alkaa tehdä lämmintä ilmaa.

Hengitykseni huurusi. Yritin mennä peiton alle lämmittelemään, mutta lämpöön reagoiva sijauspatja oli kova kuin kivi. Laitoin kahdet villasukat päällekkäin. Ei paljon auttanut. Varpaita palelsi.

Maalaistyttö minussa heräsi. Kävelin huoltorakennukseen noutamaan sulaa vettä, jotta sain keitetyksi vettä ja laitetuksi kuumaa teetä. Eihän kannattanut odottaa liikkumattomana paikoillaan.

Laite yritti selvästi käynnistyä useita kertoja. Kuulosti siltä kuin se olisi päässyt joka kerta vähän pidemmälle, mutta joutui sitten lopettamaan. Näin kului noin puolitoista tuntia. Sitten laite laittoi hanskat naulaan ja kytki punaisen vilkkuvalon takaisin päälle.

En enää tavoittanut ilmastointihuoltoa, vaikka soitin useita kertoja ja jätin viestejä. Päättelin aika nopeasti, ettei minun kannattanut jäädä enää mökille odottamaan. 

Daalianjuurakot olivat viettäneet kahdeksassa pakkasasteessa ties miten kauan. Pöydällä olevat pistokkaat näyttivät jo täysin kuolleilta. Minun piti pelastaa juurakot ja päästä itse lämpimään. Heti!

Puolisoni tilasi minulle taksin sillä välin kun kaivoin daalialaatikot pressujen alta ja siirsin ne portille. Pakkasin myös kaksi murattia kestokassiin. Jätin toiset kaksi murattia ja pistokkaat kohtaamaan jäisen kuoleman. Irrotin pakkasvahdin ja kasvilampun pistokkeet pistorasiasta. Otin virran pois ilmalämpöpumpusta.

Villa Palanen oli nyt kylmillään.

Sitten kumipyörät kohti kaupunkia. Talvetin daalianjuurakot aikaisemmin kerrostalon kylmäkellarissa, mutta kaksi syksyä sitten kellarit romutettiin. Niiden tilalle taloyhtiö hankki rivin jääkaappeja asukkaille vuokrattavaksi. Kaapit asennettiin tammikuussa. Olin varannut itselleni yhden. Ei siis tarvinnut kauan miettiä, minne juurakot veisin.

Nostelin juurakot laatikoistaan suoraan jääkaappiin, jonka säädin +8 asteeseen. Kaikki vaikuttivat kovilta, mutta en osaa sanoa, johtuiko se jäätymisestä vai olivatko ne muuten vain napakoita. Osa tietysti oli yhtä kuivuneita kuin sunnuntaina, kun kävin ne läpi.

Kunhan tästä tokenen, käyn katsomassa, miten ne voivat ja tarvittaessa vähän suihkuttelemassa. Mutta vihanneslaatikon kai periaatteessa pitäisi olla daalian juurimukulalle ihan hyvä paikka. Juures kuin juures. Sitä vain mietin, pitäisikö ne suojata esimerkiksi muovikelmulla. Porkkanathan säilyvät ilmankin, palsternakat eivät.

Ilmastointihuollosta soitettiin lopulta ja ehdotettiin ratkaisuja mökin lämmittämiseksi, mutta olin jo tehnyt päätökseni. Villa Palanen lämmitetään seuraavan kerran huhtikuussa, kun pakkaset ovat ohi. Tai aikaisintaan maaliskuussa. Eikä missään tapauksessa ainakaan helmikuussa.