Villa Palasen kukkapenkit, osa 7: Hostapenkki
Kaareva hosta- eli kuunliljapenkki ympäröi Villa Palasen terassia länsi- ja pohjoissivulta. Paikka on keväisin erittäin valoisa, mutta kesällä luumu- ja kirsikkapuu varjostavat sitä. Terassilla on puinen kaulus, joka toimii käänteisenä lavakauluksena. Kukkapenkkien mullan pinta ja istutukset ovat siis tällä hetkellä hieman korkeammalla kuin terassin lattia.
Ensimmäinen kesä: runoilijanarsissit ja alppiruusut kukkivat
Ostin Villa Palasen keskitalvella, jolloin sen kasvillisuudesta olivat näkyvissä ainoastaan upeat hedelmäpuut sekä marjapensaat, etupihan norjanangervo ja takapihan alppiruusut. Oli ihana yllätys, kun idänsinililjat peittivät toukokuun alussa melkein koko pihan, ja siellä täällä niiden joukosta kohosi keltainen torvinarsissi. Terassin vierestä putkahti lisäksi esiin ryhmä runoilijanarsisseja. Ne ovat edelleen jäljellä, torvinarsissit ovat nurmikoita myllätessä kadonneet.
Tästä se lähti: ruohoa ja scillaa. Terassin takana kitui kolme jäkäläoksaista alppiruusua, joista yksi näytti täysin kuolleelta. Lisäksi luumupuun ja alppiruusujen välissä rehotti erittäin elinvoimainen vuorikaunokki.
Palasessa tehtiin tuolla kaudella remontti, jossa muun muassa mökin perustuksia vahvistettiin ja rakennettiin täysin uusi lattia. Terassi käsiteltiin Sioox-pinnoitteella. Sen tukipuut hiottiin ja maalattiin vasta seuraavana kesänä. Odottelin lattian öljyvahan kuivumista kirsikkapuun alla lepäillen.
Toinen kesä: Talvipuutarha, pionipenkki vai sittenkin kuunliljapenkki?
Keväällä 2022 aloitin työt poistamalla kuolleen alppiruusun sekä vuorikaunokin. En ole sinisten kukkien ylin ystävä ja vuorikaunokki on mielestäni perennoista mitättömimmästä päästä. Eihän se ole edes kunnolla sininen, kun kukkien terälehdet ovat kapeat. En ole katunut.
Kukkapenkin työnimi oli tuohon aikaan talvipuutarha. Olin vieraillut alkuvuonna 2022 Englannissa ihanassa talvipuutarhassa, jossa jouluruusut muodostivat isoja mättäitä kukkivien näsiöiden ja taikapähkinäpensaiden alle. Siksi istutin vapaaksi jääneeseen tilaan kuusi jouluruusun tainta. Taimet eivät tietenkään kukkineet vielä sinä vuonna. Yksi otti jostakin nokkiinsa ja kuoli jo samana kesänä.
Osuin paikalle, kun Lidlissä myytiin perennoja paljasjuurisina. Sieltä nappasin jouluruusujen seuraksi valkoisena kukkivan jaloangervo Brautschleierin. Elokuussa ostin vielä toisen samanlaisen.
Olin tilannut Pionien kodista kevääksi viisi pionin juurakkoa. Koska pionit ovat lempikukkiani, päätin sijoittaa ihanimmat niistä terassin viereen, jossa niitä olisi helppo ihailla. Istutin taimet aurinkoisena kevätpäivänä keskelle scillanurmikkoa.
Kesän edetessä ymmärsin tehneeni virheen. Paikka ei ollutkaan aurinkoinen vaan päin vastoin varsin varjoisa heti, kun hedelmäpuut kasvattivat itselleen tiheät lehvästöt. Taimet eivät kukkineet toisin kuin keskemmälle pihaa istuttamani pionit. Harmitti.
Vaikka tiesin, etteivät pionit pidä siirtelystä, päätin siirtää taimet mahdollisimman pian. En ripottelisikaan pioneja ympäri pihaa vaan kokoaisin ne lähekkäin pionipenkiksi keskipihalle. Terassin viereen tulisi kaareva hostapenkki, sillä myös kuunliljat kuuluvat puutarhakasvien Top 5 -listalleni. Niitä oli jo varjopuutarhassa, mutta niitähän ei voi koskaan olla liikaa.
Halusin koko kukkapenkkiin reunukseksi rivin matalia kuunliljoja ja keskemmälle isompia lajikkeita. Ostin sitä, mitä Viherlassilassa sattui elokuun alussa olemaan: kääpiökuunliljoja Blue Mouse Ears sekä kaksi kaksiväristä Fire and Ice -hostaa.
Oli lämmin syksy, joten syyskuun lopulla oli yhä miellyttävää puuhata pihatöissä. Etenin terassin länsisivulle: raivasin ruohonjuuret ja suuren määrän scillan sipuleita kompostiin ja paransin kasvualustaa muutamalla pussillisella ostomultaa.
Reunaan tuli jälleen sinisiä hiirenkorvia. Tämän osion näyttävimmiksi kasveiksi istutin kolme jättikuunlilja Great Arrivalia, joiden piti tietojeni mukaan kasvaa puolimetrisiksi. Olisin mieluummin ottanut lajiketta, jonka lehdissä on vaalea keskusta kuten Fire and Icessä, mutta sellaisia ei nyt ollut saatavilla. Tyydyin kohtalooni.
Jätin pionit vielä paikoilleen ja siirsin ne vasta lokakuun lopulla, kun arvelin niiden siirtyneen lepotilaan.
Kuunliljojen väleihin istutin monenlaisia narsissin sipuleja: torvinarsisseja Mount Hood, lisää runoilijanarsisseja, kahta lajiketta perunanarsisseja, yhtä pörheää kerrannaista lajiketta, yhtä söpöä pikku tasettinarsissia sekä kerrannaista Albus Plenus Odoratusia. Matalat kuunliljat ympäröin lumikellojen sipuleilla. Lisäksi istutin parikymmentä kesäkellon sipulia terassin nurkan luo.
Tiesin, että tämä penkki olisi keväällä ensimmäisten lumen ja jään alta paljastuvien joukossa, ja odotin ihanaa narsissikevättä.
Kolmas kesä: ihana narsissikevät
Narsissikevät saapuikin, vaikkei täysin odotusten mukaisena. Lumikelloja ilmestyi penkin reunalle vain kymmenkunta, vaikka olin istuttanut 30 sipulia. Narsisseista Mount Hood ja kerrannainen Manly kukkivat lähes täysilukuisina. Bridal Crownia ja Cheerfulnessia oli mahdotonta erottaa toisistaan, mutta niistä kukki vain noin puolet. Viidestä Geraniumista kukki kolme. Albus Plenus Odoratuksen sipuleita oli kymmenen, kukkia kaksi. Suvikelloja oli 30 sipulia, joista yksi kukki.
Narsissien väitetään olevan monivuotisia, mutta Palasessa ne eivät ole sitä olleet. Ihanasta narsissikeväästä on tällä hetkellä muistona vain keväinen lehtiviidakko - kukkia on näkynyt hyvin satunnaisesti, yksi tai kaksi vuodessa. Ellei lasketa runoilijanarsisseja. Ne ovat kukkineet uskollisesti vuodesta toiseen, sekä vanhat että uudet.
Istutin vuoden 2022 syksyllä penkkiin vielä uuden erän Mount Hoodia, joka kukki kerran ja katosi sitten. Niiden jälkeen luovutin. Nähtävästi hostapenkki ei ollut narsisseille sopiva paikka.
Kaikki hostat olivat hengissä talven jäljiltä, joskin yksi Fire and Ice joutui ohikulkevan nelijalkaisen hampaisiin. Jättikuunliljat olivat vielä aika pieniä, joten penkki kaipasi täydennystä. Pääsin taimikaupoille vasta heinäkuussa, jolloin ladoin kärryyni kaikki Viherlassilan Pink Sky Rocket -tiarellat. Niitä ei ollut tarpeeksi, joten nappasin vielä pari Iron Butterflytä. Tiarelloja tuli penkkiin kaikkiaan 10.
Tiarellat kukkivat ensimmäisellä kaudellaan elokuun loppuun saakka. Myöhemmin niiden kukinta on ollut selvästi lyhyempi.
Vaalean liilat jouluruusut näyttivät kituliailta ja kuolivat tämän kauden aikana. Tummat sinnittelivät ja isoin niistä jopa kukki. Täydensin joukkoa tuntemattomalla liilalla jouluruusulla, jonka olin hankkinut joulukukaksi ja hoitanut talven yli ikkunalla.
Sain keväällä siirtolapuutarhayhdistyksen taimitorilta vaihdossa taponlehden taimen, jonka istutin alppiruusun alle.
Sain syyskuussa viimein päätetyksi, mitä teen ylimääräiselle, pienelle villiviinille. Se jäi maahan retkottamaan, kun ensimmäisenä keväänä kaadoin länsirajalta bambuaidan, jota pitkin se kiipeili. Siirsin sen hostapenkkiin lähelle terassia. Siirto pohjusti terassin koko länsisivun muokkaamista köynnösten valtakunnaksi.
Neljäs kesä: katse maanpeitekasveihin
Koska olin repinyt ruohot pois sekä varsinaisista penkeistä että alppiruusujen alta, keltamot ja muut nopeakasvuiset rikat olivat havainneet tilaisuutensa ja levittäytyneet pensaiden juurille ja terassilaudoituksen viereen. Annoin Villa Palasen vanhan maanpeittokasvin, suikeroalpin, olla rauhassa toistaiseksi, mutta halusin monipuolistaa maanpeitekasvien valikoimaa.
Hankin taponlehden seuraksi vielä toisen taimen, vaikka tiesin jo, että se leviää vain hitaasti. Kun näin talvella puutarhalehdessä pienen jutun tuoksumatarasta, tiesin heti, että se sopisi mainiosti terassin taakse. Tilasin taimet keväällä Paratiisin taimitarhasta ja ne ovat viihtyneet paikallaan hyvin.
Terassin tausta on sikäli hankala paikka kukkapenkille, että sadevesi valuu holtittomasti valokatteelta maahan, jolloin multa roiskuu välillä terassille asti. Ratkaisuksi kaivoimme matalan ojan, joka täytettiin sepelillä. Tuoksumatarat maisemoivat sepeliojaa molemmin puolin.
Kauden iso ilonaihe oli jouluruusujen runsas kukinta. Jos muistan oikein, peräti neljä jouluruusua kukki: kaksi tummaa, yksi vaaleampi ja lisäksi valkoinen, jonka istutin keväällä. Tai oliko kukinta nyt sitten runsas, kun kukkia oli yksi tai kaksi per kasvi, ellei valkoista lasketa?
Jouluruusujen pelkkä hengissä pysyminen näyttää olevan lajikkeesta riippumatta epävarmaa Palasen oloissa, puhumattakaan kukinnasta. Ajatukseni talvipuutarhasta olivat kai tyypillisiä aloittelijan haihatteluja. Hostapenkki lienee jouluruusuille liian vähämultainen, kuiva ja suojaton.
Terassin länsisivulle asennettiin tällä kaudella puinen ristikko, josta villiviinin sopi ottaa tukea. En osannut vielä päättää, tulisiko tähän muitakin köynnöksiä.
Terassin kulman kohdalla oli yhä vajaakäytössä oleva pieni alue. Siitä tuli koti kolmelle japaninhiirenporras Red Beautyn taimelle.
Viides kesä: Hostapenkissä kaikki hyvin
Viime talvi oli leuto ja suotuisa lähes kaikille kasveille. Aiemmin kitsaasti kukkineet lumikellot muodostivat maaliskuussa täydellisen kaaren hostapenkin reunaan. Runoilijanasissien lisäksi vain yksi Geranium-narsissi kukki, vaikka lehtiä nousi jälleen kukkapenkin täydeltä.
Jouluruusuista kukki yksi tumma ja yksi valkoinen. Istutin jälleen yhden joulusta säästyneen valkoisen jouluruusun. En ole ihan varma, kuinka monta jouluruusua penkissä tällä hetkellä on.
Tuoksumatarat ja tiarellat aloittivat kukintansa jo toukokuussa. Matarat levittäytyivät kesän aikana mukavasti terassin reunasta kohti alppiruusuja. En silti vielä voi lopettaa kitkemistä.
Jättikuunliljat ovat jo aika isoja. En ole mitannut, mutta puolisen metriä saattaa hyvinkin tulla täyteen. Ne eivät kuitenkaan ole niin korkeita kuin odotin. Aika näyttää, minkä verran ne vielä kasvavat.
Hiirenportaista kaksi voi oikein hyvin ja ne ovat superkauniita, mutta yhdestä on jäljellä vain vaivainen varpu.
Villiviini on lähtenyt hitaasti liikkeelle. Se pysyi pienenä edellisessä paikassaan eikä revittele terassin vieressäkään. Istutin sen seuraksi tuoksuherneitä, jotka luikertelivat kauniisti ristikon välistä terassin puolelle.
Luumupuun juurelle ilmestyi kesäpäivänhatun siementaimi. Jätin sen rauhaan, ja se kukki koko loppukesän pakkasiin asti.
Kommentit
Lähetä kommentti