Ruotsalainen tuoksuherneguru Cecilia Wingård avaa sunnuntaina 1. marraskuuta kauden uusilla siemenillä täydennetyn verkkokauppansa osoitteessa flower-power.se. Jos haluat ensi kesänä kasvattaa King's Ransomia tai muita himoituimpia englantilaislajikkeita, älä nuku onnesi ohi.
Viime vuonna jäin ilman, sillä suosikit olivat loppuunmyytyjä jo kahdelta iltapäivällä. Onneksi siemeniä tuli uusi erä joulukuussa, joten voin ylpeänä esitellä niin King's Ransomin kuin Piggy Suen, Shell Pinkin ja Castlewellaninkin.
Tuoksuherneen siemenet säilyvät hyvin pakastimessa, joten koko kallisarvoista pussillista ei välttämättä tarvitse käyttää kerralla. Kylvin etupihan pyramidia varten kolmea lajiketta, mutta vain neljä siementä kutakin.
Istutin 15. toukokuuta kaksi Shell Pinkin, kolme King's Ransomin ja kolme Piggy Suen tainta. Vähemmän voi olla enemmän - istutuksesta tuli kaunis ja runsaan näköinen, vaikka itse sanonkin.
Toinen tuoksuherneiden vakiopaikka on divaanin takana. Noin joka toinen tähän tarkoitetuista taimistani kuoli esikasvatuksen aikana, joten runsas kukkaryöppy jäi tällä kertaa saamatta. Istutuksessa on vasemmalta oikealle viisi Castlewellania, neljä Mrs. Bernard Jonesia ja kaksi Charles Unwinia. Välillä vähemmän on yksinkertaisesti liian vähän.
Divaanin oikealla puolella on lisäksi pyramidi, johon istutin Greenfingers-lajiketta. Minulla on siitä vain yksittäisiä kukkakuvia, koska kokonaisuus jäi vaisuksi.
Mikä esikasvatuksessa meni vikaan? Voin vain arvailla. Kylvin 1. huhtikuuta Cecilian menetelmällä jokaisen lajikkeen omaan ruukkuunsa. Parin viikon kuluttua jätin taimet ulos Palasen terassille. Ruukkujen suojana oli avonaiset muovipussit.
Luulen, että kylvin liian aikaisin. Tiesin, että tuoksuherneet kestävät hyvin kylmää ja luulin pääseväni istuttamaan ne viimeistään toukokuun alussa. En sitten ehtinytkään. Taimet käytännössä unohtuivat, ja viikkojen vieriessä ruukut pääsivät kuivahtamaan. Kun sitten kastelin, todennäköisesti kastelin liikaa. Samaan aikaan sattui muutama tosi lämmin päivä. Stressi oli varmaankin taimille liikaa, ja ne katkesivat aivan läheltä mullan pintaa.
Ensi keväänä kylvän myöhemmin ja yritän valvoa taimia tarkemmin.
Tämän kauden vaatimaton tuoksuherneiden kattaus oli tietysti pettymys vain minulle, koska olin ainoa, joka osasi odottaa enemmän. Punakosmokset, koristetupakat, liljat ja daaliat kukkivat tuoksuherneidenkin puolesta. Eikä epäonnistuminen ollut täydellistä: sain kasvatetuksi vähintään pari edustavaa yksilöä kustakin lajikkeesta.
Esittelen nyt kauden 2026 lajikkeet.
Pehmeät pinkit Charles Unwin, Castlewellan ja Shell Pink
Charles Unwin. Lajikkeen isoilla, maltillisen röyhelöisillä kukilla on kermainen pohjasävy ja melko tasainen vaalean lohenpunainen väritys. Se on ollut jo pitkään suosikkini, eikä sen asemaa uhannut tälläkään kaudella mikään. Se ei ole muotilajike vaan muuten vain ylittämättömän kaunis, herkkä ja romanttinen. Siemeniä ei ole ollut ihan koko ajan saatavilla ja olen iloinen, että minulla on muutamia jemmassa.
Castlewellan. Melkein yhtä ihana kuin Charles Unwin, mutta uudempi ja väriltään vaaleampi lajike. Molempien pohjaväri on herkullisen kermainen, mutta Castelwellanin hento vaaleanpunainen voimistuu hiljalleen purjeen ja siipien reunoja kohti mentäessä.
Lajike on rotevakasvuinen ja sen kukkavarret ovat pitkät, joten se on hyvä leikkokukka ja romanttisen värityksensä takia suosittu hääkimpuissa. Sen sanotaan olevan yksi maailman halutuimmista vaaleanpunaisista tuoksuhernelajikkeista. Siemenet loppuvat usein nopeasti siemenkaupoista, mutta eivät samaa tahtia kuin King's Ransomin.
Shell Pink. Tämän lajikkeen suuri suosio voi yllättää ensinäkemältä. Se on melko matalakasvuinen, kukat ovat pienet eikä niitä ole kuin pari kolme varressa. Kukkia on kuitenkin poikkeuksellisen paljon, niiden tuoksu on erottuva ja värityskin ainutlaatuinen. Lohenpunaisten kukkien ja suklaanruskeiden kukkavarsien ja verhiöiden kontrasti on suloinen.
Lajike on peräisin Uudesta Seelannista, ja sillä on harvinaisen, Turkissa kasvavan villin tuoksuhernelajin (Lathyrus belinensis) geenejä. Kasvatin sitä ensi kertaa jo viime vuonna enkä edes tajunnut olevani edelläkävijä. Shell Pinkistä tuli iso hitti, kun se esiteltiin kevään 2025 Chelsea Flower Showssa, mutta Cecilia Wingårdilla oli siemeniä myynnissä jo edellisenä syksynä.
Shell Pink sopii mielestäni mainiosti muiden tuoksuherneiden seuraan, ja se on myös tämän postauksen avauskuvan pääosassa. Lajike tuottaa runsaasti siemeniä, joten niitä ei tarvitse välttämättä ostaa kuin kerran. En ole huomannut mitään ongelmia niiden itävyydessä, vaikka sellaisesta on raportoitu.
Raikkaat pinkit Mrs. Bernard Jones ja Piggy Sue
Mrs. Bernard Jones. Tyypillinen Mrs. Jones on väriltään selkeä, viileä pinkki. Sillä on kuitenkin valkoinen pohjaväri, jonka päälle pinkki liukuu. Kukkien ruusunpuna syvenee kauden edetessä siten, että syksymmällä kukkia voi jo sanoa syklaaminpunaisiksi. Aluksi terälehdillä saattaa olla ohut, valkoinen reunus, mutta loppukaudella reunus voikin olla beige tai pistaasinvihreä.
Mrs. Jonesin purjeen ja siipien röyhelöt olivat kauden kauneimmat, vaikkei Castlewellan jää siitä paljonkaan jälkeen.
Piggy Sue. Lajikkeen kukkien pohjaväri on puhtaanvalkoinen kuten Mrs. Bernard Jonesilla, mutta sen pinkki on vaaleampaa kuin rouva Jonesin. Shell Pinkin ja King's Ransomin seurassa Piggy Sue näytti melkein valkoiselta. Sen tuoksua pidetään yhtenä parhaista, kun verrataan vaaleanpunaisia lajikkeita.
Kauden erityiset: Greenfingers ja King's Ransom
Greenfingers. Vihreää, laventelia, hentoa lilaa ja valkoista - väriyhdistelmä on tuoksuherneelle harvinainen, ja siksi taisin sen valitakin. Palasessa Greenfingersin vihreä ei tullut kovin voimakkaasti esiin. Lajike ei myöskään ollut järin elinvoimainen vaan jäi matalaksi ja versot kuihtuivat varhain. Tämän kauden lajikkeista sen suoritus oli heikoin. Ei jatkoon.
King's Ransom. Sokeri pohjalla! Tämä lajike todellakin pääsee jatkoon, siitä ei ole epäilystäkään. Vahva kasvutapa, paljon kukkia, pitkä kukinta ja poikkeukselliset värit. Tykkään usein olla eri mieltä kuin enemmistö, mutta tuoksuherneissä olen joutunut luopumaan vastarinnastani täysin. Eihän tästä kukasta voi olla pitämättä!
Ensi kesänä Palasen tuoksuhernelajikkeet tulevat olemaan pääosin samat kuin tänä vuonna, koska kylvin keväällä vain osan hankkimistani siemenistä ja säilöin loput pakastimeen. En tarvitse mitään uutta. Voi silti olla, että jokin heräteostos tulee tehtyä. Menen kauppaan joka tapauksessa, koska lupasin tilata tuttaville muutaman siemenpussin.
* * *
* * *
Kommentit
Lähetä kommentti