Upea daaliakesä 2026 - kaikki lajikkeet!

 

Villa Palasen daaliakesä 2026 alkoi sananmukaisesti puhtaalta pöydältä, koska kaikki vanhat juurakkoni paleltuivat ilmalämpöpumpun hyydyttyä helmikuun pakkasissa. Uudet daaliat yllättivät kuitenkin vahvalla kasvulla ja uskomattoman upealla, pitkällä kukinnalla.

Vaihdoin keväällä lennossa daaliaistutusten paikkoja, koska juurakoita oli vähemmän kuin olin suunnitellut. Aiempina vuosina kaikki daaliat kukkivat Palasen kymmenen metriä pitkässä sisääntulopenkissä. Nyt istutin kolme kaulusdaaliaa erikseen etupihan omenapuun alle uuteen kukkapenkkiin, joka oli keväämmällä tulppaanipenkkinä.

”Tavalliset” kerrannaiset lajikkeet sijoitin etupihan toiselle puolelle Kukkapeltoon punakosmosten ja tsinnioiden vanhoille paikoille. Myös siemenestä kasvatetut Lilliput-daaliat istutin Kukkapeltoon.

Molemmat istutukset näkyivät hyvin hiekkatielle. Niistä tuli suorastaan Palasen vetonaula, jota ohikulkijat pysähtyivät ihailemaan. Vastapäinen naapuri toivoi, että laittaisin kukille nimilaput, kun niistä kysyttiin häneltä niin usein.

Esittelen tässä kaikki kauden daalialajikkeet ja palaan myöhemmin siihen, miten ne toimivat kukkapellossa ennestään kasvaneiden perennojen kanssa. Hienosti, vaikka itse sanonkin.

Iloiset kaulusdaaliat Fashion Monger, Bumble Rumble ja Liquid Desire

Suoraan 1950-luvulta: Fashion Monger. Tilasin kaulusdaaliat syksyllä ennen kuin tiesin, että menettäisin vanhat lajikkeet. Olin ihaillut niitä kuvissa ja halusin nähdä, ovatko ne luonnossa yhtä nättejä. Ja olivathan ne.

Katsokaa Fashion Mongerin terälehtiä – eivätkö ne näytäkin vesiväreillä maalatuilta? Lajike on vuodelta 1955 eli se on vanhempi kuin minä, vaikka olen sentään melkoisen vanha! Still going strong, voi tästä daaliasta täydellä syyllä sanoa (minusta ei niinkään).

Pörriäisten suosikki Bumble Rumble. Kaikki kaulusdaaliat olivat hyönteisten suosiossa, niin myös Bumble Rumble, jota etenkin paikalliset kimalaiset käyttivät päiväunipaikkanaan.

Lajike kasvoi Palasessa korkeammaksi kuin Fashion Monger, mutta jäi hivenen matalammaksi kuin Liquid Desire.  Se ei kukkinut aivan yhtä runsaasti kuin vierustoverit, mutta se ei tarkoita vaatimatonta kukintaa. Naapurit vain kukkivat ihan hullun lailla.

Bumble Rumblen kukka on kuin huopakynällä piirretty ja väritetty. Värit ovat samat kuin Fashion Mongerilla, mutta muoto säntillinen siinä missä Fashion Monger on vähän villi.

Ohikulkijan valinta Liquid Desire. Väreiltään dramaattinen kaulusdaalia kukki korkealta ja kovaa. Se oli monen ohikulkijan suosikki, enkä ihmettele. Kukissa on paljon katsottavaa: uusi ja muista daalioista erottuva väriyhdistelmä ja kaunis muoto. Lisäksi kukkia oli koko ajan useita.

Havaitsin juurakoita nostaessani, että Liquid Desire oli saanut äkämätartunnan. Juurimukuloiden ja varren välissä oli läpimitaltaan parisenttinen kukkakaalin näköinen vaalea muodostelma. Äkämä ei rikkoontunut, kun käsittelin juurakkoa.

Laitoin juurakon erilleen ja päätän myöhemmin, miten toimin. Kasvitauteja on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan, eivätkä ne estä puutarhaharrastusta. Olen kuitenkin ruvennut vaihtamaan yksivuotisten kasvien paikkoja osittain juuri tautien takia.

Keräilijöiden himoitsemat Château de la Bourdaisière ja Hapet Old Charm

Oma suosikkini Château de la Bourdaisière. Ranskalainen lajike on eurooppalaisissa alan nettikaupoissa niin haluttu, että juurakot myydään usein loppuun tunneissa, ellei minuuteissa. Ostomäärä on usein rajoitettu yhteen tai kahteen.

Satuin olemaan linjoilla viime syksynä, kun daaliaharrastajien ryhmässä kerrottiin Dahlia Storen myyvän tätä ja muutamia muita himoittuja erikoisuuksia kympillä kappale. Postikulut olivat muistaakseni kaksi kymppiä. Kävin katsomassa, miltä muotilajikkeet näyttävät, ja laitoin tilauksen vetämään.

En ole katunut. CdB oli millä tahansa kriteerillä mitattuna kesän hienoin daalia. Se alkoi kukkia ensimmäisten joukossa, teki eniten vahvoja kukkavarsia ja kukki siihen asti, kun nostin juurakot. En ole nähnyt yhtä kaunista, runsasta ja pitkää kukintaa millään daalialla ikinä.

Sen kukat ovat isoja ja väreiltään upeita. Niiden sävy on muodikkaan murrettu ja romanttisen utuinen. Kukat avautuvat tiiviissä ryhmissä siten, että niistä saa hienoja valokuvia. Otin niitä sadoittain.

Keräilylajikkeet päätyvät kaiketi keräilylajikkeiksi osittain huonon juurakontuotantonsa takia. CdB:n juurakko oli tullessaan niin surkea, että epäröin sen esikasvattamista. Juurakko oli murskaantunut kuljetuksessa perusteellisesti niin, että siihen jäi vain yksi huterasti kruunussa kiinni oleva mukula. Mutta niin vain kasvista tuli upea. Sain myös talvetukseen ihan mukavan kokoisen juurakon.

Ihana lummedaalia Hapet Old Charm. Lummedaalioilla on isot, leveät ja kuperat terälehdet, ja ne ovat daaliaharrastajien suuressa suosiossa. Hapet Old Charm on toistaiseksi ihanin lummedaalia, mihin olen törmännyt. Se on väritykseltään poikkeuksellisen sävykäs. Sen terälehdissä on liilaan vivahtavaa ruusunpunaa, mutta myös kermaista keltaista. Viileällä säällä avautuvat kukat ovat tummempia kuin helteellä avautuvat, ja ne vaihtavat sävyä vanhetessaan. Englanniksi väritystä kuvataan sanoilla Antique Blush ja Antique Chic.

Old Charmin kukka sulkeutuu osittain illaksi, ja sulkeutumisen aikana se on kauneimmillaan. Tässä suhteessa se muistuttaa Joel’s Favouritea, jollainen minulla oli edelliskesänä. Toisin kuin Joel’s, Old charm oli kuitenkin kaunis ihan koko ajan ja lisäksi se kukki paljon runsaammin.

Lähes yhtä ihanat Salmon Runner ja Great Silence

Altavastaaja Salmon Runner. Missä tahansa muussa seurassa Salmon Runner olisi näyttäytynyt poikkeuksellisen elinvoimaisena ja upeana daaliana. Mutta kun se sattui kasvamaan vielä vahvemman Château de la Bourdaisièren vieressä keskellä kukkapenkkiä, se ehkä jäi vaille ansaitsemaansa huomiota ja suitsutusta.

Salmon Runner ei ole aivan yhtä valokuvauksellinen ja instagrammattava kuin naapurinsa, sillä monilla kameroilla on vaikeuksia toistaa vadelmanpunaista kauniisti. Lajikkeen punaisessa on kuitenkin savuista tai puuterista sävyä, ja se haalistuu hienosti. Kasvutavaltaan Salmon Runner on roteva eikä se tarvitse tuentaa. Se aloitti kukinnan kukkapellon daalioista toisena, heti tunnetusti aikaisen Creme de Cognacin jälkeen. 

Äänestysvoittaja Great Silence. Kun Ison-Britannian kuninkaallinen puutarhaseura RHS kysyi lippulaivapuutarhansa Wisleyn vierailijoilta, mikä sen koekentillä kasvaneista daalioista oli upein, äänestyksen voittaja oli Great Silence. Lajike sai helppohoitoisuutensa ja satoisuutensa ansioista myös himoitun AGM-laatuleiman (Advanced Garden Merit).

Great Silence on kieltämättä näyttävä daalia. Se kasvoi Palasessa korkeaksi ja kukat olivat isoja. Kukinnassa ei ollut taukoja, mutta se alkoi suhteellisen myöhään. Kukat alkoivat avautua korallin ja ruusun sävyissä, kunnes oranssi keskusta tuli esiin. Tästä syntyi eloisa syvyysvaikutelma. Ei huono, mutta en itse olisi äänestänyt tätä daaliaa, kun mukana oli esimerkiksi Night Silence.

Vanhat suosikit Creme de Cognac, Night Silence ja Cornel Bronze

Lummedaalian veroinen Creme de Cognac. Yllä esitellyt daaliat olivat minulle uusia lajikkeita, jotka tilasin jo ennen kuin tiesin, miten vanhoille juurakoille kävisi. Kun sitten tiesin sen, jouduin miettimään, mitkä vanhat lajikkeet ovat niin tärkeitä, että haluan välttämättä tilata niistä uudet juurakot. Mitä tuttuja daalioita ilman en haluaisi elää?

Pidän daalioista, joiden terälehdet ovat yläpuolelta eri väriset kuin alapuolelta. Tällaisia ovat esimerkiksi Creme de Cognac, Creme de Cassis, Night Silence ja Senior’s Choice. Kaikki nämä ovat myös melko matalia ja aloittavat kukinnan aikaisin. Tilasin muut paitsi Creme de Cassisia.

Creme de Cognac yllätti tällä kaudella erittäin isoilla kukilla, jotka eivät hävinneet vertailussa edes CdB:lle. Ensimmäiset kukat olivat sävyiltään tomuisen punertavia, eivät suinkaan keltaisia, kuten yleensä. Keltaisuus lisääntyi vasta syksyn tullen. Kukinta oli myös erittäin runsas.

Creme de Cognacia ei lasketa virallisesti lummedaalioihin, mutta laakeat kukat ja isot teräehdet antoivat aihetta epäillä luokituksen osuvuutta.

Tumma kaunotar Night Silence. Tämä oli edelliskesänä lempidaaliani, vaikka kukki silloin erittäin niukasti. Ensimmäisen ja toisen kukan välillä oli yli kuukauden mittainen tauko. Luin talven aikana, että latvominen voi auttaa tähän ongelmaan, ja niinpä latvoin tänä vuonna kaikki daaliat. Se tosiaan auttoi. Night Silencen kukinnassa ei ollut minkäänlaista taukoa, vaikka se ei edelleenkään ollut kovin runsas.

Paras pallodaalia Cornel Bronze. Tykkään sivellä sormella pallodaalioiden hunajakennomaista pintaa, joten vähintään yksi sellainen oli jälleen saatava. Cornel Bronze on luotettavin pallodaalia, jonka tiedän. Värissä on ainakin kuparia, pronssia ja hunajaa, kasvutapa on pysty ja roteva ja kukkia tulee paljon. Mitä sitä muuta enää voi toivoa? Tämä kaikki toteutui myös tämän yksilön kanssa.

Kauden ainoa lautasdaalia Penhill Watermelon

Pörröpää Penhill Watermelon. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, en ole lautasdaalioiden ylin ystävä. Ne kukkivat liian myöhään ja kukkia ehtii avautua liian vähän. Minulla on niitä kuitenkin lähes aina yksi tai kaksi. Tällä kertaa oli pörröpäisen Penhill Watermelonin vuoro.

Muihin kasvattamiini lautasdaalioihin verrattuna Watermelonilla on hennoimmat kukkavarret ja siksi sen isot kukat saattavat kumartua ja taittuakin tuulessa ja sateessa. Se teki ison juurakon, jonka yritän talvettaa. Ehkä hankin sille ensi kesäksi seuraksi Break Outin.

Siemenestä kasvatetut Lilliputit

Pompon, joka ei ollut pompon. Kokeilin tänä vuonna myös daalioiden kasvatusta siemenestä, koska minulla oli Lilliput-daalian siemeniä varastossa Impectan taannoisen joulukalenterin jäljiltä. Esikasvatus sujui hyvin ja taimista tuli kesän mittaan muhkeita pikku puskia. Kyseessä oli värilajitelma, jossa oli mukana valkoista, vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista sekä oranssia ja kirkkaan punaista. Vain oranssia ei osunut kasvatettavien joukkoon. 

Petyin siemendaalioihin aluksi, koska niiden kukat olivat tosi tosi pieniä ja yksinkertaisia eivätkä suinkaan pallomaisia, kuten siemenpussin kuvassa. Kesän mittaan osa kukista kehittyi kuitenkin lähes pallomaisiksi. Daaliat kukkivat erittäin runsaasti, kun alkuun pääsivät. Otin niistä kolme juurakkoa talvetukseen.

Täyttymättömät lupaukset 

Tuntematon daalia, mahdollisesti Orange and Snow.

Senior’s Choicen juurakko jäi suutariksi eikä herännyt ollenkaan. Näin käy joka vuosi yhdelle tai kahdelle juurakolle. Lisäksi kermanvalkoista, aprikoosia, vaaleanpunaista ja keltaista yhdistelevä matala Maya-daalia ei ollutkaan Maya vaan todennäköisesti Orange and Snow. Ihan nätti daalia, mutta en ollut valtavan harmissani, kun huomasin, että sen juurakko oli kesän aikana mädäntynyt.

* * *

Lue lisää: Villa Palasen daaliakesä 2025