Taimipöydällä kaikki hyvin
Kauden taimikasvatus on sujunut tähän asti ilman isompia ongelmia. Kaikki tammi-helmikuun kylvöt ovat itäneet, viimeisinä kuukausimansikat.
Pidin mansikkarasioita ensin viikon huoneenlämmössä ja sen jälkeen neljä viikkoa 6-asteisessa jääkaapissa. Huoneenlämpöön palauttamisen jälkeen meni vielä reilu viikko ennen kuin ensimmäiset pienet vihreät pisteet ilmestyivät mullan pinnalle. Nyt niitä tulee päivittäin muutamia lisää. Tällä hetkellä ollaan jo 15 taimessa.
Kuvassa etualalla on kuitenkin pikkupetunia. Lajike on Shake Raspberry.
Keijunmekoista on kasvanut tosi nättejä. Siemenet olivat kolme vuotta vanhoja, mutta niiden itävyys oli vielä ihan hyvä. Taimia näyttäisi tulevan yli oman tarpeen. Petunioita on ihan sopivasti, orvokeita samoin. Tarvitsen vain muutaman kutakin.
Daaliat voisivat näyttää paremmiltakin. Moni taimi ehti venähtää ja mennä mutkalle ennen kuin tajusin laittaa niille tukikepit. Taimista kaksi kärsii jostakin nuoria lehtiä vaurioittavasta ongelmasta, kenties ripsiäisistä, vaikka en ole kyllä nähnyt niitä yrityksistäni huolimatta. Niissä ei näy mitään, minkä voisi liiskata sormin. Olen suihkutellut taimia enkä tiedä, mitä muuta tekisin.
Onneksi Palasen kukkaloisto ei ole näiden siementaimien varassa. Kylvin siemenet vain siksi, kun niitä sattui tulemaan joulukalenterista. Pari kolme istutuskokoista tainta riittää aivan hyvin.
Harsosääski tai pari pyörii taimien ympärillä silloin tällöin, mutta ne jäävät yleensä hyvin nopeasti kiinni liima-ansoihin. En usko niiden aiheuttaneen taimille mitään.
Taimista kookkaimpia ovat tietysti kelloköynnökset. Ne kasvavat vauhdikkaasti ja ovat nyt noin puoli metriä korkeita. Olen poistanut niistä kärhöjä ja aion latvoa ne ennen pitkää. Uskon, että pystyn pitämään ne latvomalla ja versoja ohjailemalla kuljetuskoossa siihen saakka, että pystyn viemään ne Palaseen. Siellä niiden kasvu väistämättä hidastuu viileyden takia.
Odotus ei välttämättä ole pitkä. Ilmastointihuollosta soitettiin tänään, ja sovimme ensi viikolle tapaamisen Palasessa. Pakkasilla simahtanut ilmalämpöpumppu huolletaan ja todennäköisesti saadaan käynnistymään. Jos niin käy, jätän mökkiin jälleen lämmön päälle.
Viime vuonna tähän aikaan orvokit ja petuniat olivat jo Palasessa.
Esikasvatettavat taimesi näyttävät olevan hienossa kasvussa! Tsemppiä niille tästä eteenpäinkin.
VastaaPoistaKiitos tsempistä!
PoistaIhania taimikuvia! Minä kasvatin viime keväänä daalioita siemenistä ja voi pojat, että ne olivat hankalia kiemurtelijoita. Ne näyttivät pitkään todella onnettomilta ja kitukasvuisilta. Reipastuivat vasta, kun pääsivät kasvariin. Lobelioita laitoin tänä keväänä ja totesin saman kuin sinä. Ne ovat ihan mahdottomia koulittavia. Uusintakylvön tein niin, että dippasin lyijykynän pään siemeniin ja sitten työnsin sen multaan. Uudet taimet ovat nyt nousseet valmiina tuppaina. Toivottavasti niiden kanssa on näin helpompaa toimia. Olisi taas pitänyt ensin miettiä, mutta sittenhän tämä koko homma olisi ihan liian yksinkertaista😂
VastaaPoistaMinäkin olen katsellut kaipaavasti sitä komeaa Impectan taimihyllykköä!
Kiva (tai kiva ja kiva) kuulla, että muillakin on ollut vaikeuksia daalian siementaimien kanssa. Ovat tosiaan melkoisia kiemurtelijoita, mutta hyvä tietää, ettei vika välttämättä ole minussa. Lobelioiden kanssa on varmaan myös lisääkin oppimiskokemuksia tulossa. Ja hyvä niin, ei tämän tarvitse liian helppoa olla. Taimihyllykkö saapuu huomenna, jännää!
PoistaReippaat taimet! Lobelian pikkutaimet ovat haastavia käsitellä. Tajusin ensimmäisen yrityksen jälkeen ripotella siemenet ryppäiksi, sillä ensimmäisestä hajakylvöstä onnistuin tappamaan suuren osan taimia ihan vain kastelemalla kylvöstä suihkepullolla. Hentoiset taimet kaatuilivat vesipisaroiden takia eivätkä enää jaksaneet nousta pystyyn. Mättäinä kasvavien taimien väleihin oli helpompi tähdätä kasteluvesi ja kouliminenkin onnistui nostelemalla pikkulusikalla taimiryppäät isompiin purkkeihin. Tänä vuonna vanhat lobeliansiemenet eivät jaksaneet edes lähteä itämään, joten ei tule lobeliaa minulle tänä vuonna.
VastaaPoistaSaisitkohan jonkun autollisen kaverin avuksi taimihylllykön hakemiseen? Tai pystyykö Postista hakemaan vain osan paketeista kerrallaan, jos saisi kuskattua ne pienempinä erinä bussissa? 18 kiloahan painaa vain kahden kastelukannullisen verran, eli ei paljoa mitään. Pakettien koko, muoto ja määrä sen sijaan ovat haastavampia silloin, jos ei riitä kädet kantamaan niitä. Harmillista tuo, etteivät lähetykset aina tule lähimpään noutopaikkaan, vaikka sen olisi valinnut tilausvaiheessa.
Hyvää naistenpäivän iltaa!
Lobelian taimet kaatuilevat tosiaan erityisen helposti. Olen siirtynyt muidenkin taimien kanssa melkein pelkästään altakasteluun samasta syystä. Isoin paketti on niin kookas, ettei sitä pysty kantamaan yksin, eikä se myöskään välttämättä mahdu henkilöautoon. Kuljetus järjestyi kuljetusfirman kautta 30 eurolla, he noutavat paketit qr-koodien avulla ja tuovat sisään asti.
Poista