Pieni varhaiskevään pihakatsaus Palasesta

 

Siitä on melkein kuukausi, kun viimeksi kerroin kuulumisia siirtolapuutarhapalstaltani. Sinä aikana talvi on vaihtunut varhaiskevääksi, lumet ovat sulaneet ja ensimmäiset vihreät piipat kohonneet toiveikkaina mustasta mullasta. 

Vietin maanantaina mökillä useita tunteja testaillen ilmalämpöpumppua, jonka sähköasennusliikkeen Janne kävi viime viikolla käynnistämässä. Aistin hienoista yllätystä hänen olemuksessaan, kun laite hyrähti  käyntiin vain muutamalla kaukosäätimen painalluksella. Nähtävästi hän oli varautunut pahempaan.

Tiedustelin Jannelta, pitäisikö neljättä käyttövuottaan aloittava Hitachi Shirokumani saman tien huoltaa. Hän avasi sisäyksikön kannen ja totesi, että siistiltä näyttää: olen imuroinut suodattimet säännöllisin väliajoin. Huolto ei hänen mielestään ollut vielä tarpeen, koska laite on ollut suhteellisen vähällä käytöllä. Sovimme, että kokeilen laitetta eri asetuksilla ja palaan asiaan, jos se ei toimi normaalisti.

Totesin testeissäni, että pumppu tuottaa ongelmitta sekä lämpöä että kylmää eri asetuksilla. Tästä päätellen helmikuinen hyytyminen johtui yksinkertaisesti siitä, että laitteen propelliin kertyi pakkasella jäätä eikä se jaksanut pyöriä. Mitään ei kuitenkaan nähtävästi mennyt rikki. Hyvä niin.

Jos haluan jatkossa pitää mökissä ylläpitolämmön läpi talven ja pitää samalla vakuutusyhtiön tyytyväisenä, minun pitäisi hankkia kiinteästi asennettava lämpöpatteri tukemaan lämpöpumpun toimintaa. Siirrettävien pattereiden käyttöohjeissa lukee, ettei niitä pidä jättää valvomatta. Koska tiesin tämän, minulla oli mökissä vain pakkasvahti, jonka teho oli tositilanteessa riittämätön.

Janne tarjoutui tietenkin asentamaan patterin, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että mökin jättäminen kylmilleen on sekin kelpo vaihtoehto. Eipä tarvitse murehtia, miten laitteet pärjäävät. Pitää vain talvettaa daaliat toisaalla ja hyväksyä se, ettei lumitöiden tekijä pääse tauolle lämpimään. Jäin miettimään asiaa.

Käänsin siis pumpun täysille ja painuin pihalle tarkkailemaan talvituhoja ja kevään etenemistä. Osasin odottaa, että osa lumikellojen versoista oli jo syöty ja siksi ilahduin, kun nuppuja sentään vielä oli ainakin neljässä pienessä ryhmässä. Suojasin kasvit nurinpäin käännetyillä lankakoreilla.

Samanlaisen suojauksen saivat kevätkurjenmiekkojen piipat, joita oli pionipenkin laidalla yllättävän runsaasti. Pikkuiiristen kukinta on yleensä ollut Palasessa varsin vaatimatonta ja ne ovat usein tulleet syödyiksi viimeistään nuppuina. Nyt olen toiveikas. 

Myös uudessa tulppaanipenkissä omenapuun alla näkyi merkkejä elämästä. Katsoin parhaaksi suojata koko penkin kanaverkolla, jonka pingotin koholle perennatukien avulla ja kiinnitin reunoilta määlyillä. Kiinnityksestä ei tullut kovin tiivis, koska maa oli vielä osittain jäässä. Innokas jäniseläin pääsee kyllä halutessaan herkuttelemaan tulppaanien versoilla, mutta kauris tuskin viitsii penkoa niitä esiin verkon alta.

Pihan pahimmat talvituhot löytyivät keski- ja takapihan kukkapenkkien reunuksista: yli puolet keijunkukista oli syöty. Ihan oma vikani, kun suojasin ne vain metallilankaelementeistä rakentamillani "harjakatoilla". Niiden avoimista päistä rusakko mahtui mainiosti aterialle. 

Toisaalta onkin jo aika jakaa jäljelle jääneet keijunkukat. Saan varmasti niistä tarpeeksi jakotaimia ja pistokkaita reunusten uudistamiseen. Sitä paitsi minulla on tulossa myös isohko erä siemenestä kasvatettuja kuukausimansikan taimia. Niistä ehkä riittää täydennystä myös keijunkukkariveihin. 

Eniten huolissani olen nuorista hedelmäpuistani. Istutin vain kaksi vuotta sitten kaksi kirsikkaluumua ja yhden pensaskirsikan, joita en suojannut talveksi muuten kuin verkoilla. Jos ne ovat paleltuneet, ne saattavat kyllä vielä kukkia, mutta kuivuvat ehkä sitten pystyyn ja kuolevat - näin olen lukenut. Asialle ei ole enää mitään tehtävissä. Voin vain odottaa ja katsoa.

Useimmista perennoista on toistaiseksi vaikea sanoa mitään. Pioneista osassa näkyy pieniä elonmerkkejä. Se on kuitenkin varmaa, että köynnöspinaatit ovat selviytyneet talvesta Pikkumökin seinustalla. Luultavasti myös oregano on hengissä.

Poikkesin myös kasvimaan reunalla. Siellä oli märkää ja kuollutta. Erityisesti tarkastelin sitä kohtaa, johon hautasin syksyllä neljä korillista tulppaanin sipuleita. Piipoista ei näkynyt vielä merkkiäkään, joten ei tarvinnut tarttua lapioon. Aion nostaa korit ylös ja istuttaa sipulit ruukkuistutuksiin, kunhan kevät vielä hieman etenee. Mikäli ehdin paikalle ennen kauriita.

Kommentit

  1. Onpa se ilmalämpöpumppu aiheuttanut ylimääräistä päänvaivaa. Mutta sellaistahan se on, kun jotain menee rikki😕
    Samanlaisia suojauskonsteja minäkin käytän puutarhassa. Kanaverkkoa tulee useimmiten leviteltyä kasvien päälle epämääräiseksi matoksi. Tuo lankakorisysteemi on myös hyvä. Niitä innokkaita jäniseläimiä löytyy täältä meiltä myös. Myyristä nyt puhumattakaan. Ovat mokomat kaivaneet tarhakylmänkukkapenkkini ihan reikiä täyteen. Kyllä harmittaa!
    Mukavaa kevään jatkoa, ja toivotaan ettei meille kummallekaan tulisi enempää tuhoja puutarhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suojauksissa saa yhä käyttää luovuuttaan. Kumma, kun kukaan ei ole vielä tuonut markkinoille pensaan tai perennapenkin kokoista, valmista verkkohäkkiä. Varjostusverkkoakin saa jo tuijan mentävinä pusseina, miksei sitten peura- ja pupusuojauksia? Hyvää kevättä sinnekin!

      Poista
  2. Olet huolehtinut ilmalämpöpumpusta hyvin, mikä varmasti vaikuttaa sen toimivuuteen. Kaikkien asioiden kanssa joutuu jatkuvasti punnitsemaan hyötyjä ja haittoja. Pienen siirtolamökin lämpimänä pitäminen taitaa olla yksi niistä. Korkeat sähköhinnat tuovat yhden varteenotettavan kriteerin lisää.
    Voi, sinulla on niin tutun näköisiä verkkovirityksiä istutusalueilla. Minua ärsyttää, että keväisin (nykyisin myös muina vuodenaikoina) on aseteltava sinne sun tänne kaikenlaisia häkkyröitä suojellakseen istuttamiaan kasveja. Se on kuitenkin ainoa tapa päästä niistä joskus kukkivina iloitsemaan. Vielä 20 vuotta sitten puutarhassamme ei peuroja näkynyt. Nyt niitä saattaa kulkea viisi peräkanaa samanaikaisesti. Rusakkojakin pihassa pyörii ja niiltäkin on suojia laitettava. Rusakkoja on aina ollut, niiltä suojautumiseen olen tottunut. Valkohäntäpeurat eivät sensijaan omakotipihoille kuulu.
    Pahoittelen purkaustani. Tunnen itseni voimattomaksi sorkkajalkojen suhteen.
    Tästäkin päivästä näyttää tulevan oivallinen puutarhapäivä. Aurinoa sinun päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi on, että peurojen vierailut pihassa ovat turhauttavia ja häkkyröiden asettelu harmittaa. Mutta minkäs teet! Kesällä luotan siihen, että nelijalkaiset löytävät muutakin syötävää eivätkä himoitse erityisesti juuri minun istutuksiani. Kyllä siltikin aina jokunen verso katoaa parempiin suihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amaryllikset ja kuinka kukitan ne uudelleen

Takana viisi kesää siirtolapuutarhurina ja tästä tiedän, että olen päässyt pihanhoidosta jyvälle

Ensimmäinen postaus Villa Palasen omaan blogiin: Kauden näppärimmät ideat puutarhassa ja kasvimaalla