Pieni varhaiskevään pihakatsaus Palasesta

 

Siitä on melkein kuukausi, kun viimeksi kerroin kuulumisia siirtolapuutarhapalstaltani. Sinä aikana talvi on vaihtunut varhaiskevääksi, lumet ovat sulaneet ja ensimmäiset vihreät piipat kohonneet toiveikkaina mustasta mullasta. 

Vietin maanantaina mökillä useita tunteja testaillen ilmalämpöpumppua, jonka sähköasennusliikkeen Janne kävi viime viikolla käynnistämässä. Aistin hienoista yllätystä hänen olemuksessaan, kun laite hyrähti  käyntiin vain muutamalla kaukosäätimen painalluksella. Nähtävästi hän oli varautunut pahempaan.

Tiedustelin Jannelta, pitäisikö neljättä käyttövuottaan aloittava Hitachi Shirokumani saman tien huoltaa. Hän avasi sisäyksikön kannen ja totesi, että siistiltä näyttää: olen imuroinut suodattimet säännöllisin väliajoin. Huolto ei hänen mielestään ollut vielä tarpeen, koska laite on ollut suhteellisen vähällä käytöllä. Sovimme, että kokeilen laitetta eri asetuksilla ja palaan asiaan, jos se ei toimi normaalisti.

Totesin testeissäni, että pumppu tuottaa ongelmitta sekä lämpöä että kylmää eri asetuksilla. Tästä päätellen helmikuinen hyytyminen johtui yksinkertaisesti siitä, että laitteen propelliin kertyi pakkasella jäätä eikä se jaksanut pyöriä. Mitään ei kuitenkaan nähtävästi mennyt rikki. Hyvä niin.

Jos haluan jatkossa pitää mökissä ylläpitolämmön läpi talven ja pitää samalla vakuutusyhtiön tyytyväisenä, minun pitäisi hankkia kiinteästi asennettava lämpöpatteri tukemaan lämpöpumpun toimintaa. Siirrettävien pattereiden käyttöohjeissa lukee, ettei niitä pidä jättää valvomatta. Koska tiesin tämän, minulla oli mökissä vain pakkasvahti, jonka teho oli tositilanteessa riittämätön.

Janne tarjoutui tietenkin asentamaan patterin, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että mökin jättäminen kylmilleen on sekin kelpo vaihtoehto. Eipä tarvitse murehtia, miten laitteet pärjäävät. Pitää vain talvettaa daaliat toisaalla ja hyväksyä se, ettei lumitöiden tekijä pääse tauolle lämpimään. Jäin miettimään asiaa.

Käänsin siis pumpun täysille ja painuin pihalle tarkkailemaan talvituhoja ja kevään etenemistä. Osasin odottaa, että osa lumikellojen versoista oli jo syöty ja siksi ilahduin, kun nuppuja sentään vielä oli ainakin neljässä pienessä ryhmässä. Suojasin kasvit nurinpäin käännetyillä lankakoreilla.

Samanlaisen suojauksen saivat kevätkurjenmiekkojen piipat, joita oli pionipenkin laidalla yllättävän runsaasti. Pikkuiiristen kukinta on yleensä ollut Palasessa varsin vaatimatonta ja ne ovat usein tulleet syödyiksi viimeistään nuppuina. Nyt olen toiveikas. 

Myös uudessa tulppaanipenkissä omenapuun alla näkyi merkkejä elämästä. Katsoin parhaaksi suojata koko penkin kanaverkolla, jonka pingotin koholle perennatukien avulla ja kiinnitin reunoilta määlyillä. Kiinnityksestä ei tullut kovin tiivis, koska maa oli vielä osittain jäässä. Innokas jäniseläin pääsee kyllä halutessaan herkuttelemaan tulppaanien versoilla, mutta kauris tuskin viitsii penkoa niitä esiin verkon alta.

Pihan pahimmat talvituhot löytyivät keski- ja takapihan kukkapenkkien reunuksista: yli puolet keijunkukista oli syöty. Ihan oma vikani, kun suojasin ne vain metallilankaelementeistä rakentamillani "harjakatoilla". Niiden avoimista päistä rusakko mahtui mainiosti aterialle. 

Toisaalta onkin jo aika jakaa jäljelle jääneet keijunkukat. Saan varmasti niistä tarpeeksi jakotaimia ja pistokkaita reunusten uudistamiseen. Sitä paitsi minulla on tulossa myös isohko erä siemenestä kasvatettuja kuukausimansikan taimia. Niistä ehkä riittää täydennystä myös keijunkukkariveihin. 

Eniten huolissani olen nuorista hedelmäpuistani. Istutin vain kaksi vuotta sitten kaksi kirsikkaluumua ja yhden pensaskirsikan, joita en suojannut talveksi muuten kuin verkoilla. Jos ne ovat paleltuneet, ne saattavat kyllä vielä kukkia, mutta kuivuvat ehkä sitten pystyyn ja kuolevat - näin olen lukenut. Asialle ei ole enää mitään tehtävissä. Voin vain odottaa ja katsoa.

Useimmista perennoista on toistaiseksi vaikea sanoa mitään. Pioneista osassa näkyy pieniä elonmerkkejä. Se on kuitenkin varmaa, että köynnöspinaatit ovat selviytyneet talvesta Pikkumökin seinustalla. Luultavasti myös oregano on hengissä.

Poikkesin myös kasvimaan reunalla. Siellä oli märkää ja kuollutta. Erityisesti tarkastelin sitä kohtaa, johon hautasin syksyllä neljä korillista tulppaanin sipuleita. Piipoista ei näkynyt vielä merkkiäkään, joten ei tarvinnut tarttua lapioon. Aion nostaa korit ylös ja istuttaa sipulit ruukkuistutuksiin, kunhan kevät vielä hieman etenee. Mikäli ehdin paikalle ennen kauriita.