Järjettömän kaunis iltakierros

 

Ei siitä sitten mitään tullut. Siis siitä ajatuksesta, että ehtisin laatia blogiin nopeita katsauksia puutarhan tapahtumiin pitkin kesää. Puutarhanhoito on nykyään niin vahva hyperfokuksen kohde, että kirjoittaminenkin jää sille toiseksi. Valokuvia sentään ehdin ottaa melkein joka päivä, kun olen mökillä.

Tässä siis muutama kuvaherkku tämän illan puutarhakierrokselta. Oli aivan järjettömän kaunista.

Aloitetaan takapihan varjopenkistä. Siellä jaloangervot Hennie Graafland sekä suuri tuntematon ovat jäämässä pahasti kotkansiipisaniaisten ja kuunlilja Summer Musicien jalkoihin. Täyteen kasvaneelle penkille täytyy syksymmällä tehdä jotakin. Tämä kuva todennäköisesti vaikuttaa siten, etten poista angervoja vaan jotakin muuta.

Matka jatkuu hyötykasvien ohi. Molemmat nuoret kirsikkaluumut tuottavat tänä syksynä satoa. Kometalta olen jo maistanutkin mehukasta luumua, Podarok on hieman myöhäisempi. Herukat ovat valmiita poimittaviksi - ehkä jo huomenna! Kaarevan kukkapenkin reunassa on tänä keväänä siemenestä kasvatettu kuukausimansikkareunus. Poimin siitä mehukkaat marjat aamuksi. Valkoisia mansikoita eivät linnut ymmärrä syödä.

Kaarevan kukkapenkin pallohortensiat ovat juuri aloittamassa kukintaansa. Pink Annabellet ja Candybelle Marshmallowt ovat niin toisissaan kiinni ja kukintojen värit ovat niin lähellä toisiaan, että välillä on vaikea erottaa, kumpi on kumpi. Ruby Annabelle on vähän niistä erillään, mutta tuntuu melkein kuin vaaleiden hattaroiden keskelle olisi pyrähtänyt yksi Ruby. Sävyjä on ilman muuta enemmän kuin kaksi.

Saman penkin toisessa päässä siemenestä kasvatettu punahattu Magnus ja pieni purppuraheisiangervo mudostavat hauskan väriparin. Magnuksen piti olla siinä  vain tilapäisesti kasvamassa isoksi, mutta kun huomasin väriyhdistelmän, en malttanutkaan siirtää Magnusta etupihalle.

Etupihan puolella vanha, iso Valkea kuulas -omenapuu kantaa hedelmää niin, että oksat taipuvat lähes maahan asti. Taustalla amppelissa petunia Shake Raspberry - siemenistä, tietenkin. 

Honeymoon-puuliljat poksauttavat pian nuppunsa auki. Se on yksi kesän kohokohdista, ja silloin otan varmasti uudet kuvat koko pihasta. 

Puuliljojen vieressä kukkapenkissä, joka erottaa etupihan yksityisemmästä keskipihasta, kukkivat isopäivänkakkarat Alaska. Tämä on siis pionipenkin portin puoleista osuutta. Olen harvoin ottanut näistä kuvia, koska kirvat tai jokin muu vaurioittaa kukkia melkein joka kerta niin, että ne näyttävät karanneen ihan jostain muusta elokuvasta kuin muu piha.

Portilta mökille johtavan laattakäytävän viereisessä pitkässä kukkapenkissä on jo monena kesänä kasvanut daalioita. Tänä keväänä vaihdoin suunnitelmaa lennosta ja istutinkin siihen punakosmokset. Lopputulos ei ole mielestäni yhtään hullumpi.

Tästä ette ole nähneet ennen kuvia ettekä ehkä tule näkemään jatkossakaan. Hankin keväällä mökin päädyn Kauhukulmaan Ikeasta kukkahyllykön, mutta en jaksanut miettiä ihan viimeisen päälle sen ruukku- ja kasvivalikoimaa. Siinä on nyt mitä sattuu. Odotan innolla, alkaako hyllykön oikealla puolella korkeassa ruukussa oleva salkoruusu kukkia. Sen vieressä on vielä lyhtykoisoa.

Kokemattomuuteni puutarhurina näkyy tällä hetkellä Palasen pihassa ehkä selvimmin siinä, että en ole perennoja hankkiessani ymmärtänyt, minkä kokoisia ne ovat isona. Luulin, että Magnus-punahatut olisivat vain vähän matalampia kuin sinipiikkiputket. Istutin ne vierekkäin, koska halusin ottaa kuvia, joissa hatut ja siniset kukinnot asettuisivat lomittain. Niinhän siinä ei käynyt. Sinipiikkiputket on kyllä mahdollista saada samaan kuvaan, mutta vain taustalle.

Sama päätee kiiltoluppio Strawberry Frostiin. Luulin sen olevan vain hiukan korkeampi kuin keskikokoiset perennat, mutta se onkin melkein metrin verran niitä korkeampi. Etualalla on tämän kesän daaliavalikoimani ehdoton ylpeys ja ilon aihe, Château de la Bourdaisière. Se kukkii uskomattoman upeasti, vaikka juurakko oli aika surkea. Pakko laittaa siitä toinenkin kuva!

Vaikka täytyy myöntää, että myös viime kesän suursuosikki, Night Silence, on tosi ihana. Kukassa ovat tällä hetkellä myös vaalea, sävykäs Hapet Old Charm sekä vanha suosikki Cornel Bronze. Moni lajike on vasta isolla nupulla, joten palaan daalioihin varmasti vielä.

Etupihan penkissä on punahattujen, daalioiden, luppioiden ja piikkiputkien lisäksi myös valkoisia punahattuja eli valkohattuja. Niin, ja paljon muuta, sillä penkki on varsinainen sekamelska. En tänä iltana ottanut kuvia ihan kaikesta.

Lyhyen iltakierroksen päätteeksi nappasin kuvan vajan päädyn kultapalloista, joiden taustalla näkyvät epätarkkana iso omenapuu ja pitkän penkin kosmokset. Isolla kuvakierroksella otan helposti yli 200 kuvaa. Siinä ehkä yksi harvan julkaisutahdin syy - Palasessa on niin paljon kukkia, että pelkästään kuvien valinta siirtäisi nukkumaanmenoaikaa kohtuuttomasti.