Se kesä, kun jokainen Villa Palasen pioni kukki

Kerroin viime postauksessa Villa Palasen Pionipenkin tarinan vuosi vuodelta, mutta mukaan ei mahtunut yhtään kunnollista pionikuvaa. Olihan se sääli ja vahinko, joten otetaanpa vahinko takaisin siitäkin huolimatta, että tein viime vuonna vastaavan postauksen. Väitin muuten silloinkin, että oli hyvä pionivuosi. Niinpä kai - jokainen vuosi, kun pionit kukkivat, on hyvä.

Aloitan ainoasta pionistani, joka ei kasva Pionipenkissä. Se on minulle Villa Palasen henkilökohtaisesti tärkein kasvi, koska se kantaa erityistä muistoa.

1. Perintöpioni kukki äitini muistolle

Sain elokuussa 2024 kaksi jakopalaa äitini suvussa kulkevasta pionista, joka lienee tilli- tai kartanopioni. Istutin juurakot syyskuun lopulla vierekkäin etupihan Kukkapeltoon ja toivoin parasta.

Huhtikuussa tänä vuonna oli selvää, että toiveeni toteutuisi. Vähintään toinen jakopaloista oli selviytynyt talvesta, ja siinä oli useita nuppuja! Ensimmäinen nuppu avautui 1. kesäkuuta. Olisin mielelläni tarttunut puhelimeen ja kertonut tärkeästä tapauksesta äidilleni. Ikävä kyllä en voinut soittaa, koska äitini kuoli yllättäen helmikuussa.

Se, että minulla on Villa Palasessa kukkiva muisto äidistäni ja muista Maurialan naisista, on minulle niin tärkeää, että sen ajatteleminen tuo nytkin kyyneleet silmiini.

Tämä pioni näytti melkein koko kesän surkealta. Niin varmaan minäkin. Edes Palanen ei tällä kaudella tuottanut yhtä ylitsevuotavia onnen tunteita kuin aiempina kesinä. Mutta elämä jatkuu. Pian tulee uusi kevät, uudet versot ja uudet kukat. Ehkä ensi kesänä taas hymyilyttää enemmän.

Kun emme saa menetettyä takaisin, vaalikaamme sitä, mitä on.

2. Vanha rouva ihastutti hiekkatielle saakka

Perintöpionin kukat olivat jo kauan sitten kuihtuneet, kun ensimmäinen Palasen jalopioneista avasi nuppunsa 22. kesäkuuta. Kukkiessaan tämä julkea ja räikeä vanha rouva on ehdoton pihan kuningatar, ja tänä vuonna se oli poikkeuksellisen korkea ja komea. Kuulin naapurilta ja itsekin näin, että ohikulkijat pysähtyivät hiekkatielle ihailemaan sitä.

En tiedä toista yhtä näyttävää pionia, jolla on näin vähän terälehtiä. En ole istuttanut sitä itse, mutta olisin hyvin voinut istuttaa, sillä lajike on yksinkertaisesti mahtava. Nimestä ei ole varmuutta, mutta se saattaa olla Scarlett O’Hara.

3. Monsieur Jules Elie tuplasi tuuheutensa

Seuraavana kukkaan ehti Monsieur Jules Elie, jonka juurakon olin pelastanut Sarah Berndhardtin kuristusotteesta silloisesta pionipenkistä. Paistatellessaan pörheänä aamupäivän auringossa se näytti ehkä ensimmäisen kerran täsmälleen siltä kuin lajikkeen kuvista päätellen kuuluukin.

Se oli myös tuplannut tuuheutensa edellisvuodesta. Monsieur käytti niin paljon tilaa, että pionipenkin keskeltä kulkeva salapolkuni oli sen kukinnan aikana käyttökelvoton. En päässyt kuljettamaan kasteluletkua sitä kautta, koska pelkäsin letkun katkaisevan kukkavarsia.

4. Karl Rosenfield jatkoi pidättyväistä linjaa

Loput jalopionit aloittivat kukintansa yhtä aikaa kesäkuun viimeisinä päivinä. Täyteläisen punainen rescue-pioni Karl Rosenfield ei revitellyt turhia vaan jatkoi pidättyväistä kahden kukan linjaansa. Pioni näyttää olevan hitaasti lämpiävä. Kuulinkin, että se alkaa tyypillisesti voimistua vasta neljän tai viiden vuoden päästä istutuksesta. 

5. Coral Charm sai töyhtöangervosta tyylikkään kumppanin

En muista, että Coral Charm olisi koskaan ennen kukkinut samaan aikaan kuin Palasen vanha, valtavan kokoinen töyhtöangervo. Tänä vuonna töyhtöangervon kermanvalkoiset röyhyt muodostivat kuitenkin täydellisen taustan pionin isoille, pulleille kukille. Näky oli vastustamattoman ihana, mutta meni nopeasti ohi. Coral Charmin kukat eivät ole kovin pitkäikäisiä.

6. Sarah Bernhardt kukki pitkään

Vaaleanpunainen pioniklassikko Sarah Bernhardt on vakiinnuttanut asemansa Pionipenkin julkisella, hiekkatielle näkyvällä puolella. Se kasvoi tänä kesänä niin reheväksi, että jouduin siirtämään akileijat sen tieltä pois – niille ei yksinkertaisesti riittänyt tilaa ja valoa.

Elinvoimainen Sarah tuntui tuottavan loputtoman määrän nuppuja ja pallomaisia, sieltä täältä karmiininpunaisella raidoitettuja kukkia. Niitä oli niin paljon, että maltoin jopa leikata kimpun  maljakkoon. Näytti erityisen hauskalta, kun nuput kurottuivat köynnöstuen läpi rautadivaanin ylle ja aukesivat siinä.

7. Ainoa Itoh-pionini Hillary juroi, mutta miksi?

Minulla on vain yksi Itoh-pioni, Hillary. Se on tähän asti ollut suosikkini, vaikka pidän kaikista muistakin pioneistani paljon. Tänä vuonna se kuitenkin tuotti pienoisen pettymyksen. Se oli nähtävästi ottanut nokkiinsa jostakin ja avasi vain yhden kukan. Olinko tallannut liikaa sen juuria vai mistä mahtoi olla kysymys? En osaa sanoa. Toivottavasti saan anteeksi ja ensi vuonna tulee lisää kukkia. Kasvusto on ihan hyvän kokoinen ja lehdet näyttivät terveiltä.

8. Candy Stripen ensikukinta oli pionikauden kohokohta

Suosikin manttelin ryöväsi tänä vuonna Candy Stripe, vain osittain sen takia, että olin odottanut kukintaa pitkään. Se kukki nyt ensimmäisen kerran, viimeisenä vuonna 2022 istutettamistani pioneista. Kukkia oli vain yksi, mutta se oli kyllä hieno. Mitäpä muuta siitä osaisin sanoa? Pysähdyin ihailemaan sitä joka päivä.

9. Mother’s Choice kukki kuin vanha tekijä

Valkoinen pionini, Mother’s Choice, on ehkä hivenen myöhäisempi kukinnaltaan kuin muut. Vaikutelma johtuu ainakin osittain siitä, että se avaa kukkansa hyvin hitaasti, kerros kerrokselta, ja kerroksia on kymmeniä - tai ainakin toistakymmentä. Se näyttää alussa ihan eri pionilta kuin lopussa. Hento korallinpunainen sävy katoaa kukan avautuessa. Valokuvissa se  tosin usein näkyy myöhemminkin.

Mother’s Choice on melko matala pioni eikä sitä voi sanoa rakenteeltaan rotevaksi. Istuttamistani uusista jalopioneista se on kuitenkin kasvanut parhaiten ja kukkinut runsaimmin. 

 * * *

Otin viimeiset kuvat pioneista 9. heinäkuuta. Pionien kukinta on ihana, mutta menee ohi älyttömän nopeasti, kahdessa viikossa. Nuori pioni saattaa kukkia vain kolme päivää.  Niin katoavaista on kauneus! Niin katoavaista on kaikki. Sen tiedon kanssa me kaikki joudumme elämään.

Lue lisää: Villa Palasen ihanat pionit