Istutin tulppaanit koreissa - miten onnistui?

Sain viime vuonna idean istuttaa siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen pitkän tulppaanipenkin sipulit muovikoreissa, jotka olisi helppoa nostaa ylös keväällä kukinnan päätyttyä. Yritin löytää netistä tietoa siitä, miten koreissa istutus kannattaa tehdä ja toimiiko se ylipäätään, mutta juuri mitään ei osunut haaviin. Yritän nyt poistaa puutteen kertomalla juurta jaksain, miten toimin ja mihin se johti.

Tilasin Impectalta Ruotsista 30 nelikulmaista, muovista istutuskoria. Muualla oli vain pyöreitä koreja, ja halusin kukista yhtenäisen jatkumon, minkä nelikulmaiset korit mahdollistivat. Korien sanottiin suojaavan kukkasipuleita myyriltä, mutta se ei ollut hankinnan pointti. Ideana oli helpottaa tulppaanien ja daalioiden vuorottelua. Kun sipulit saisi koreissa näppärästi ylös, valmiisiin kuoppiin olisi helppoa istuttaa esikasvatetut daalianjuurakot. Korit voisi nostaa jonnekin seinustalle, jossa lehdet voisivat vielä kerätä lisävoimia uusille sipuleille uutta istutusta varten.

Halusin myös pysyä entistä paremmin selvillä siitä, mikä tulppaani on mikä. Tykkään kokeilla uusia lajikkeita, mutta välillä pussissa on eri lajiketta kuin päällä lukee ja joskus tulppaanin väri on Palasen penkissä erilainen kuin kuvassa. Jos nyt istuttaisin vain yhtä lajiketta kuhunkin koriin, voisin muistiinpanoistani selvittää kiistattomasti, miten lajike menestyi ja miltä se näyttää.

Suunnittelin lajikkeiden järjestyksen, numeroin korit ja jaoin sipulit koreihin suunnitelman mukaan. Kymmenen sipulin pussista tuli aina kaksi korillista, koska en halunnut sipuleita aivan kylki kylkeen, jotta kukilla olisi kunnolla tilaa aueta.  Tein jaon sisällä mökissä. Merkitsin numerot koreihin maalarinteipillä siltä varalta, että ne menisivät siirtelyn ja istutuksen aikana sekaisin.

Olin tilannut lisää edellisvuoden suosikkeja, Belle Epoqueta ja Peptalkia. Uusista lajikkeista China Townia ja Angeliqueta oli useampi pussi. Ja sitten oli kaikenlaista kivaa: Pink Staria, White Lizardia, Finolaa, Apricot Parrotia, Averyonia ja Gudoshnik Doublea.

Ostosipuleiden lisäksi minulla oli iso tarjottimellinen sekalaisia edellisen kevään sipuleita, joista osa oli kooltaan täysin kaupan sipuleiden veroisia. Niinpä osa koreista sai nimekseen Random.

Kaivoin kukkapenkin keskelle pitkän hautavajoaman. Kun viime viikolla otin sipulit ylös, näin, että sipulien päällä oli enemmän kuin kahden sipulin korkeuden verran multaa. Ainakin istutussyvyys oli siten riittävä.

Heitin kaivannon pohjalle maltillisen määrän hevosen takapotkua. Korien pohjalle tuli pari kourallista uutta multaa, hieman muista istutuksista yli jäänyttä mykorritsarouhetta ja ripaus sipulilannoitetta Täytin kaivannot vanhalla mullalla, päällystin pussimullalla ja sekoitin näitä hieman keskenään.

Minua huolestutti, onnistuisivatko sipulit kasvattamaan kunnolliset juuret korin läpi, mutta keväällä näin, että huoli oli ollut turha. Tulppaanien tuuheat juuret ulottuivat monta senttiä korien alapuolelle.

Kuten Villa Palasen Instagram-tiliä seuraavat tietävät, istutustyö ei sujunut ilman välikohtauksia. Kun olin istuttanut noin kolmanneksen sipuleista, lähdin tauolle. Olin poissa puolisen tuntia, ja sillä välin istutusta odottavista koreista oli kadonnut 13 muhkeaa sipulia. Harakkapari käkätti läheisessä puussa syyllisen näköisenä ja seuraavalla tauolla näin ikkunasta, että ne tulivat tutkimaan istutusaluettani. Olin kuitenkin jo siirtänyt sipulit niiden ulottumattomiin.

Korvasin jäljettömiin hävinneet sipulit random-korin aarteilla. Merkitsin tämän muistiinpanoihini, mutta täytyy myöntää, että sipulivoron toiminta sotki hyvää suunnitelmaani aika paljon. Varsinkin, kun se jatkui. Kun seuraavan kerran menin mökille, tulppaanipenkissä oli useita sipulin kokoisia reikiä. Jokaisen reiän kohdalta oli sipuli kadonnut. Tätä tapahtui maan routaantumiseen saakka.

Satuin kerran katselemaan Palasen pihaa valvontakamerasta livenä, kun mökin alta luikahti hiiri. Se hyppäsi tulppaanipenkin reunalaudalle ja loikkasi siitä penkkiin. Varas olikin siis hiiri – tai kokonainen hiirilauma päätellen siitä, millainen määrä sipuleita tästä ja pihan muista penkeistä syksyn aikana katosi. Vähintään sata. Mahtoi niillä olla orgiat! Ja apetta varastossa koko talveksi.

Koska epäilin ensin sipulivarkaiksi lintuja, katoin tulppaanipenkin kanaverkolla. Sehän ei tietenkään hiiriä pidätellyt pätkääkään. Tulevana syksynä aion käyttää jyrsijäverkkoa ja lisäksi valella sipulit Trico Gardenilla. En ollut suojannut niitä, koska hiiret eivät aikaisemmin olleet käyneet niiden kimppuun.

Talvi oli pitkä ja luminen. Vielä 22. huhtikuuta satoi noin 15 senttiä lunta, mutta toukokuusta tuli kuiva ja tukalan helteinen. Sadetta saatiin Palaseen vasta 31.5.

Tulppaanien kukinta jäi vajaaksi ja se oli ennätysmäisen nopea. Vaihdoin kuihtuneet tulppaanit daalioihin jo 28.5, kun viime vuonna tein sen kesäkuun 10. päivän vaiheilla.

Tulppaanipenkin alkupää näkyy hyvin hiekkatielle, ja olin ladannut siihen kaikki upeimmat suosikit ohikulkijoiden ihasteltaviksi. Juuri tämä penkin osuus jäi kuitenkin täysin ilman kukkia. Maan pinnalla näkyi vain pieniä pilkahduksia kukkanupun huipusta – yksikään kukkavarsi ei jaksanut nousta, vaikka kastelin ja lisäsin hiukan sipulilannoitettakin. En tunne tulppaanien sielunelämää riittävästi ymmärtääkseni, miksi kävi näin. Tässä penkin osassa eivät edes hiiret mellastaneet.

Kukkia tuli kyllä penkin muihin osiin, mutta moni lajike jäi matalaksi ja/tai väreiltään kovin vaaleaksi. Vaaleanpunainen Angelique oli nuppuna kokovalkoinen ja sai ripauksen väriä vasta täysin auenneena. Lisäksi moni upea lajike tuotti hiirituhojen johdosta vain yhden tai kaksi kukkaa. Jyrsijöiden suosiossa olivat erityisesti Peptalk, Valdivia ja Finola. Vain China Town ei niille juuri kelvannut. Se oli selvästi kaikkia muita lajikkeita myöhäisempi ja alkoi näyttää hyvältä vasta, kun muut olivat jo kuihtuneet.

Oli kuitenkin yksi lajike yli muiden: Gudoshnik Double. Sen sipulit säästyivät melko hyvin hiiriltä ja jokainen sipuli tuotti korkean varren sekä ison ja värikkään kukan. Lajike on siinä mielessä samanlainen kuin Peptalk, että kukkien väri vaihtelee tummasta vaaleaan.

Random-sipuleista monet kukkivat tosi hienosti. Esimerkiksi Exotic Emperor, Charming Lady, Blushing Lady ja Ballerina tuottivat toisena kautenaan melkein yhtä upeat kukat kuin edellisenä keväänä. Istutin yli jääneitä, pienempiä edellisen kevään sipuleja myös perunamaan reunaan, jossa jokainen sipuli näytti kukkivan. Pienempänä, mutta kuitenkin.

En tällä kertaa pysty tekemään luotettavaa tulppaanien Top 10 -listausta, koska useimpien lajikkeiden otos jäi liian pieneksi. Jatkoon pääsee tältä keväältä Gudoshnik Double. Ostoslistallani ensi kevääksi ovat lisäksi ainakin La Belle Epoque, Charming Lady ja Mount Tacoma. Saatan yrittää uudestaan myös Pink Staria ja Averyonia.

Lisäksi aion istuttaa tämän kevään sipuleista suurimmat, joten mitään hillittyä ja hallittua ei taaskaan ole luvassa.

Koreihin istuttaminen kyllä onnistui ja sipulikorit tosiaan oli helppoa nostaa pois daalioiden tieltä. Korit nököttävät nyt Pikkumökin seinustalla. Miten isoiksi sipulit siinä kehittyvät, jää nähtäväksi. Tulppaaneiden lehdet ovat yhä täysin vihreitä ja kastelen koreja samalla kun viereistä kukkapenkkiäkin.

Lue lisää: Arvosteleva tulppaaniluettelo 2022