Tämä siirtolapuutarhamökki on Villa Palanen, ja se on nyt minun!

 

Kävin Villa Palasen puutarhassa ensimmäisen kerran salaa joulukuussa. Ketään ei näkynyt missään, joten työnsin matalan portin auki ja tein pienen kierroksen pihapiirissä.

Näky oli ankea. Aivan kuin omistaja olisi joutunut heinäkuussa lähtemään mökiltä kiireesti ja jättänyt kaiken silleen. Yleensä kai kalusteiden pehmusteet kerätään suojaan. Täällä olivat niiden lisäksi vielä läpimärät viltitkin tuolien päällä. Valkoiset terassin verhot lepattivat tuulessa. Kesäkeittiön pöydällä oli astioita, ja lattialla pyörivät lasten lelut. Ruosteinen grilli kasvoi hometta.

Olin järkyttynyt. Ajattelin, että omistaja oli varmaan mummeli, joka oli kotimatkalla mökiltä jäänyt bussin alle ja menehtynyt, ja nyt perikunta möisi mökkiä. Ainakaan tätä en ostaisi. Huono karma, ajattelin.

Olin väärässä. Myyjä oli minua nuorempi, tosi mukava ja hänellä oli kaikki hyvin. Hän oli vain muuttanut perheineen toiselle paikkakunnalle, eikä ollut kiireiltään ehtinyt siivota mökillä. Ja niin minä sitten ostin sen. Tuumasin, että mikäli karma oli huono, sen oli aika muuttua. Tämä paikka tarvitsee vain annoksen TLC:tä eli rakkautta ja hellää huolenpitoa, ja siitä tulee tosi hieno.

Kyllä minua hirvittää hieman edelleen joka kerta, kun käyn siellä. Ensin oli portti jäätynyt kiinni, sitten vanha lukko kieltäytyi päästämästä ketään sisälle. Lukko on kuitenkin nyt vaihdettu, ylikasvaneet hedelmäpuut leikattu ja pienen pintaremontin suunnittelu alkanut. Olen nimennyt mökin Villa Palaseksi, ja näistä syistä ostin sen:

1. Kolme omenapuuta, kaksi kirsikkapuuta ja luumupuu

Maltan tuskin odottaa, miltä tontti näyttää, kun hedelmäpuut kukkivat. Ihan oma kirsikkapuu! Luumuja omasta pihasta! Vanhoja, satoisia omenapuita: kaksi Valkeaa kuulasta ja yksi jotakin myöhäisempää vanhaa lajiketta. Lisäksi yksi vastaistutettu hedelmäpuu – olisiko sekin kirsikka? Toivottavasti jänikset eivät ehdi syödä sitä ennen kevättä. (Ei ollut kirsikka vaan päärynä.)

Olisin voinut hankkia mökin myös uudelta siirtolapuutarha-alueelta, jossa mökkiin saa rakentaa täydet mukavuudet (monikohan alle 30-vuotias muuten tietää, mitä se tarkoittaa?), mutta vanhoja hedelmäpuita ei voi ostaa puutarhamyymälästä.

2. Mustaherukoita, karviaispuska ja vadelmapensaita

Siirtolapuutarhan säännöissä lukee, että jokaisen tontin laidalla pitää olla vadelma-aita. Tätä ei nähtävästi valvota aivan viimeiseen pilkkuun saakka, koska Palasen puutarhan vadelma-aita ulottuu tuskin tontin puoliväliin. Mustaherukkapensaita on kuitenkin useita ja karviaispuska on komea. Punaherukkaa on myös, mutta valkoherukka puuttuu. Ja raparperi. (Raparperi löytyi myöhemmin.)

Mansikkaa on kolme lavakauluksellista. Luulen, että ostan mansikkani edelleen enimmäkseen torilta. Kukat saavat puutarhassani pääroolin, joten nykyisen mansikkamaan paikalle tulee ehkä jo ensi kesänä iso kesäkukkapenkki. Vähitellen korvaan ne sitten perennoilla.

3. Valkoinen ja liila syreeni

Syreenit ovat aivan must. Niitä oli jo lapsuuteni kotipihalla, ja tykkäsin pienenä piileskellä hyväntuoksuisten puskien sisällä. En antanut arboristin leikata Villa Palasen syreenejä, jotta ne varmasti kukkivat ensi kesänä. Mukavaa, ettei niitäkään tarvinnut mennä ostamaan.

Puutarha kaipaa kuitenkin suojakseen lisää kukkivia pensaita. Jasmikkeet ja lumipalloheidet ovat vahvoilla, syyshortensiakin olisi kiva. Täytyy vähän katsella, mitä muut ovat saaneet menestymään.

4. Pioneja ja kukkapenkkejä

Pionit ovat lempikukkiani, ja niitä on Palasen pihalla jo kaksi valmiina. Todennäköisesti ainakin toinen on kuolanpioni ja toinenkin jotakin vanhaa lajiketta. Kasvavat kuulemma melko korkeiksi. Aion tietenkin istuttaa lisää pioneja, mutta tarkkailen ensin, minne ne kannattaa sijoittaa. (Pioneja löytyi lopulta kolme ja kaikki jalopioneja.)

Portilta mökille vievän polun vierustoilla on kukkapenkit, kuten asiaan kuuluu. Kevään ja kesän mittaan selviää, mitä niissä kasvaa. Jännittävää! 

5. Iso katettu terassi ja kesäkeittiö

Villa Palasen terassi alkaa talon ovelta pitkänä, katettuna avokuistina ja jatkuu suoraan ruokailutilana ja kesäkeittiönä. Kattona on läpinäkyvää muovista valokatetta. Kuisti on lämmin ja kiva istuskelupaikka jo nyt – siihen osuu kevätaurinko hyvin. Voin kuvitella, miten mukava se on kesällä. Sitä paitsi kuistin ja terassin rakenteisiin pystyy ripustamaan lähes rajattoman määrän kukka-amppeleita. Ellen sitten istuta köynnöksiä terassien näkösuojaksi. Kesäkeittiö on nähnyt parhaat päivänsä, mutta välttää vielä jonkin aikaa. Siinä on tiskauspaikka, hieman työpöytää ja se ruostunut grilli.

6. Valoisa lasikuisti

Alueen mökit ovat lähes identtisiä. Niiden piirustukset ovat sellaiset, että kahdella ulkoseinällä ei ole lainkaan ikkunoita. Kolmannella seinällä on pienet alkovin ja keittiön ikkunat silmän korkeudella. Tässä on varmaankin ajateltu yksityisyyttä: naapurit eivät näe toisiaan ihan koko ajan. Neljäs seinä on mökin paraatipuoli, jossa ovat lasikuisti ja katetulle ulkokuistille antava olohuoneen iso ikkuna.  

Lasikuisti on erityisen ihana, joten sitä olisi sääli jättää pelkäksi läpikulkupaikaksi. Suunnittelen siitä sadepäivien ruokailutilaa, ja ehkä siirrän keittiönkin osittain siihen, jos vain saan jotenkin mahtumaan. Lasikuistista saattaa tulla myös pelargonien talvetuspaikka.

Ensin pitää kuitenkin saada kokemusta olosuhteista. Miten kuumaksi kuisti mahtaa lämmetä kesällä ja miten alas lämpötila laskee talvella? En päässyt pakkasilla mittaamaan, kun portti oli jäätynyt kiinni.

7. Ikkunat, sähköt ja katto hyvässä kunnossa

Villa Palanen on valmistunut todennäköisesti vuonna 1948, ja se on vaihtanut omistajaa suhteellisen usein. Kukaan ei ole tehnyt täysremonttia, mutta jokainen on korjannut jotakin. Mökin katto on hyvässä kunnossa, eikä se perimätiedon mukaan ole koskaan vuotanut. Vesivahinkoja mökissä ei ole sattunut senkään takia, että vesijohto ja viemäri puuttuvat. Ikkunat on vaihdettu hiljattain uusiin. Mökissä on lähes uudet sähköjohdot ja pistorasiat myös verannalla. Kamiinan hormi on huollettu ja talon ulkoseinät maalattu.

Kun perusasiat ovat näinkin hyvin, minun tehtäväkseni jää pintaremontti ja mahdollisesti keittiöremppa. Ennen kuin pääsen niihin käsiksi, lähtee useita tavarakuormia kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mökit myydään perinteisesti irtaimistoineen, mikä kannustaa myyjiä jättämään vähemmän kuranttiakin tavaraa nurkkiin pyörimään. 

Ihmettelin ensin, miksi jokaisen sängyn alla on pino jonkinlaista rakennuslevyä. Mitä varten sitä on mahdettu jemmata? Sitten selvisi, että tuollaista levyä käytetään lattian suojaamiseen remonteissa. En heitäkään niitä vielä pois.

8. Varasto täynnä työkaluja

Minulla on oksasakset, mutta vain vähän muita puutarhatyökaluja. Pelkäsin, että niihin kuluu vielä pitkä penni. Kurkistin vasta kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen varastovajaan, jossa piti olla ”aikaisempien omistajien roinaa”, ja yllätyin iloisesti. Olihan siellä 1940-luvun viikate ja kuokka, mutta myös ruohonleikkuri, hedelmäpoimuri, harjoja ja monta muuta työkalua. En edes tiedä, mihin kaikkia käytetään. Kaikki on suloisessa sekamelskassa.

Kompostorien luota löytyi kahdet kottikärryt, ja leikkimökin takana näyttää myös olevan yhtä ja toista. Mitään ei kannata ostaa ennen kuin olen katsonut, mitä omalta tontilta löytyy. Huvittaa, että varastotilat muistuttavat kovasti lapsuudenkotini vastaavia. Paljon tavaroita oudoissa paikoissa eli enimmäkseen kronkkeellaan, kuten edesmennyt isäni olisi sanonut.

9. Bussipysäkki portin pielessä

Siirtolapuutarha on osa kaupunkilaista elämäntapaa, joka ei perustu autoiluun. Kaksi bussipysäkkiä on aivan siirtolapuutarhan sisäänkäynnin lähellä ja kolmas hivenen kauempana. En aja autoa enkä huimauksen takia pyöräile, joten tämä oli tärkeä hankintaperuste. Yksi bussireiteistä kulkee melkein kotioveni edestä, ja busseja kulkee usein.

10. Siirtolapuutarha on järjestäytynyt yhteisö                                     

Netin keskustelupalstoista päätellen siirtolapuutarhan säännöt määräävät ihan kaiken eikä mitään kivaa ole lupa tehdä, joten kukaan järkevä ei hanki alueelta mökkiä. Hyvä, pysykää te vaan poissa! En haluaisikaan viettää vapaa-aikaani sellaisten ihmisten naapurina, joilla on mielestään oikeus tehdä mitä tahansa missä tahansa ja milloin tahansa. Tutustuin sääntöihin ja pidän niitä hyvinä.

Yhteisö vaikuttaa toimivalta. Yhteisissä tiloissa on muun muassa kangaspuut ja oma kirjasto. Uutta saunaa suunnitellaan. Ruokatilaukset tulevat kerran viikossa kaupasta yhteiskuljetuksena. Omasta multamarketista voi ostaa multaa ja kuiviketta.

Puutarhakausi alkaa virallisesti vasta toukokuun alussa, jolloin vesi kytketään palstoille. Kyllä tulee odotellessa pitkät kaksi kuukautta! Olen valmis kantamaan korteni yhteiseen kekoon, mikäli korona suinkin sallii.

Näistä lähtökohdista lähden Villa Palasen kevääseen.

Ja miksi juuri Villa Palanen? Pitääkö tosiaan selittää? No, sukunimenihän on englanniksi peace. Peace lausutaan samoin kuin piece, joka on suomeksi palanen. Mökki tontteineen on minulle palanen taivasta, mutta tietenkin myös palanen maata. Tuntuu myös mukavalta sanoa, että nyt lähdetään Palaseen, vaikkei mökki mikään palatsi olekaan. Ja koko hanke on ainakin tähän asti ollut ihan piece of cake.

Villa Palasen elämää on jatkossa helpointa seurata Instagramissa. Tilin nimi on villa_palanen. Tervetuloa mukaan siirtolapuutarhaelämään!

(asiavirheet korjattu 9.12.2021.)