Villa Palasen kukkapenkit, osa 6: Pionipenkki, joka kukkii pakkasiin saakka

Olen lykännyt tämän postauksen tekemistä pitkään, koska tiedän, että se on iso työ. Mutta koska nyt on niin märkää, etteivät syystyöt Palasessa etene, syvennyn odotellessa tähän.

Pionipenkin rakentaminen on vaikuttanut Villa Palasen tunnelmaan ja yleisilmeeseen luultavasti enemmän kuin mikään muu, mitä olen tontilla tehnyt. Se on ollut myös visaisin pähkinä purtavaksi aloittelevalle siirtolapuutarhurille.

Istutusalue on tärkeä, koska se erottaa julkisen etupihan yksityisestä puutarhasta. Ilman sitä etuaidan luota näkisi koko pihan läpi takarajaan asti. Useimmilla siirtolapuutarhamme pihoilla on vastaavassa kohdassa jonkinlainen näkösuoja ja sen lisäksi terassi, pergola tai muu oleskelualue. En kuitenkaan kokenut sellaiselle tarvetta, koska mökin jatkeena on riittävän iso terassi. Mitä muuta siinä siis voisi olla? Olin pitkään aivan pallo hukassa.

Rakensin istutusaluetta hiljalleen pala palalta. Ensin istutin pionit, sitten muokkasin penkin hiekkatien puolen ja lopulta viime vuonna yhdistin koko alueen L:n muotoiseksi kukkapenkiksi. Lisäsin siihen samalla leveän ja korkean köynnöstuen sekä mökin terassia kohti kurottavan laajennusosan. Nyt se muodostaa Palasen puutarhan ytimen yhdessä kaarevan kukkapenkin ja tulppaani/daaliapenkin kanssa, kuten yläkuvasta voi nähdä. 

Alla piirros istutusalueesta. Pionipenkin hiekkatien puoleinen reuna on piirroksen ylälaidassa ja  nurmikenttä alalaidassa. Vasemmalle jää pitkä tulppaani/daaliapenkki, jonka päädyssä Wim's Red käytännössä on.

Lue lisää: Villa Palasen kukkapenkit osa 3: pihan pohjapiirros

Lue lisää: Villa Palasen kukkapenkit osa 5: Keskipihan kaareva perennapenkki

Ensimmäinen vuosi: En tehnyt mitään, ihmettelin vain

Tammikuussa 2021 nykyisen Pionipenkin paikalla oli kaksi korkeaa näkösuojaelementtiä, jotka olisivat voineet olla pystyyn nostettuja sängyn pohjaritilöiltä. Niiden takana oli piilossa puulaatoista koottu, kattamaton terassi. Sen sivua koristi metallinen sängynpääty, joka tuki vadelman versoja. Näiden ympärillä näkyi jäänteitä vanhasta perennapenkistä.

Villa Palanen talvella 2021.

Tämä on ainoa valokuvani, jossa vanha puulaattaterassi näkyy kunnolla. Se oli jo ensimmäisenä kesänä osittain ruohottunut. Tuolin takana vadelmapöheikkö, joka on edelleen paikoillaan.

Ensimmäisen kevään ilo: edessä särkynyt sydän, sen takana punainen pioni (jota en kuvaa ottaessani vielä tiennyt punaiseksi) ja töyhtöangervo. Kaikki ovat edelleen osa Pionipenkkiä.

Jätin puulaatat paikoilleen, koska pidin mahdollisena, että niitä vielä tarvittaisiin. Poistin kuitenkin keväällä ensi töikseni näkösuojasäleiköt ja sängynpäädyn ja aloin seurata, mitä maasta nousisi.

Luulin tulleeni pioniharrastajan Mekkaan, kun kaikki maasta kohoavat versot olivat punaisia ja toinenkin kukkapenkki näytti olevan pionin alkuja täynnä. Perennoista yksi paljastui kuitenkin särkyneeksi sydämeksi ja toinen töyhtöangervoksi. Pioneja oli tällä alueella vain yksi, mutta se oli sitäkin komeampi. Lisäksi alueella kasvoi vuohenkelloa, illakkoa, kultapalloa ja ehkä vähän syysasteriakin.

En tehnyt kasveille ensimmäisenä vuotena yhtään mitään.

Toinen vuosi: Siirsin vanhoja pioneja ja tilasin uusia

Pihan kokonaissuunnittelu oli talven aikana edennyt sen verran, että tiesin, että alueelle tulisi pionipenkki eikä esimerkiksi ruusupenkki. Harkitsin ruusuja vakavasti, koska pidän valtavasti englantilaisista Austin-ruusuista. Päädyin kuitenkin pioneihin, koska tykkään niistä ehkä vielä enemmän kuin ruusuista, ja lisäksi ne ovat helppohoitoisempia.

Kolmas syy oli Palasen maaperä. Vaikka se on entistä meren pohjaa ja peltoa, savipatjan paksuus on vain noin 40 senttiä, jonka jälkeen lapio törmää kovaan ja kiviseen pohjamaahan. Se riittää pioneille, jos nostaa penkin hieman koholle, mutta ruusulle se on liian vähän.

Niinpä tilasin Pionien Kodista neljä pionin juurakkoa: yhden Itohin, yhden valkoisen, yhden korallinpunaisen ja yhden raidallisen. Niiden saapumista odotellessa nostin ylös toisessa kukkapenkissä olleet pionin juurakot. Nämä pionit olivat kukkineet hyvin niukasti edellisenä kesänä, vaikka lehtiä ja juuria oli penkin täydeltä. Valitsin kaksi parasta palaa penkin eri päistä ja toivoin, että ne olisivat eri lajiketta. Juuristahan sitä ei erota, enkä ylipäätään ollut varma, montako lajiketta penkkiin oli joskus aikojen alussa istutettu.

Tästä se lähtee. On huhtikuu 2022 ja vanhan kukkapenkin juurakoiden poistaminen käynnissä.

Siirsin vanhat pionit istutusalueelle liu'uttamalla jätesäkin päällä.

Siirtopionit on istutettu oikeaoppisesti koholla olevaan penkkiin ja hiukan vinoon. Päällimmäisenä hiekkakerros.

Isompi siirtopioni kukki heti samana kesänä. Se tunnistettiin myöhemmin Sarah Bernhardtiksi.

Aloitin pionipenkin rakentamisen poistamalla vanhat perennan juurakot.  Olin opiskellut pionien istuttamista Suomen Pioniseuran verkkosivuilta, ja valmistelin istutuskuopat tarkasti ohjeiden mukaan. Vaikeinta oli saada siirtojuurakot sopivaan korkeuteen eli ei liian syvälle, muttei liian korkeallekaan.

Lisäksi sain tuttavalta rescue-juurakon, joka oli pelastettu rakennustyömaan alta. Antaja ei tiennyt edes pionin väriä,eikä se paljastunutkaan vielä pariin vuoteen. Uusista pioneista valkoinen Mother’s Choice ja korallin värinen Coral Charm kukkivat jo ensimmäisenä vuonna, mutta kukkia oli vain yksi kummassakin.

Koska pionien väleihin jäi tilaa, pystytin kaksi metallilankapyramidia krasseja varten. Lisäksi kylvin yksivuotisia tarhakukonkannuksia vyöhykkeeksi hiekkatien puolelle. Se oli ensimmäinen ja viimeinen suorakylvöni, koska ne kukkivat vasta syyskuussa.

Lumipalloheisi on istutettu ja kukonkannuskylvös on peitetty harsolla.

Myöhään syksyllä siirsin istutusalueelle Itoh-pioni Hillaryn ja raidallisen Candy Stripen, jotka olin keväällä istuttanut erehdyksessä terassin viereen. Olin luullut, että tuo paikka olisi aurinkoinen, mutta en muistanut, että puihin tulee lehdet. Korjasin virheeni heti, kun pystyin.

Olin jo keväällä istuttanut pionipenkin laidalle lumipalloheiden, jonka halusin ehdottomasti pihaani jollekin näkyvälle paikalle. Se viihtyisi luultavasti paremmin kosteammassa maaperässä, mutta olen kastellut sitä ahkerasti. Kirvaongelmat ovat pysyneet hallinnassa, ja pensas on kukkinut hienosti joka kesä.

Pionipenkki vuonna 2022. Kannattaa verrata myöhempiin kuviin.

Hiekkatien puolelta. Eipä voi juuri kehua.

Kolmas vuosi: Istutin akileijoja ja muuta romanttista

Kolmannella(kaan) kaudella en tehnyt pionipenkille juuri mitään, koska en edelleenkään ollut varma, mihin suuntaan sitä veisin.

Laajensin kuitenkin penkkiä hiukan hiekkatielle päin. Istutin pionien ja töyhtöangervon eteen monenlaista cottage-henkistä: morsiusharson juurakon, päivänkakkaroita, sormustinkukkia ja akileijoja. Penkin toiseen reunaan tuli nyt tuoksuherne Cupani pyramidissaan ja toiseen reunaan tumman violetteja gladioluksia, joiden mukulat olin saanut kaupanpäällisinä daalioiden kanssa.

Kesäkuu 2023. Pionipenkki hiekkatien puolelta. Ei kanttausta.

Elokuu 2023 yksityispihan puolelta. L:n tämä sakara oli vielä nurmikkoa, jonka keskellä pionit kasvoivat. Vasemmalla pitkä daaliapenkki ja oikealla kaareva perennapenkki.

Puulaattoja tuskin enää näkyi rikkaruohojen alta.

Vanhat pionit eivät olleet vielä täysin asettuneet, ja uudet olivat aika hentoja. Niiden väleissä kasvoi voikukkia ja paljon muuta, joten alue näytti epäsiistiltä. Vanha puuterassi oli kolmen kesän aikana ruohottunut lähes umpeen, kun sitä ei ollut käytetty eikä kitketty. Oli korkea aika ratkaista tämäkin ongelma.

Neljäs vuosi: Rakensin yhtenäisen Pionipenkin, joka kukkii pitkään

Sain talven aikana vision yhtenäisestä pionipenkistä, jonka keskellä olisi leveä köynnöstuki ja sen edessä/takana puuterassin paikalla jokin istuinryhmän tapainen. Halusin myös, että sisääntulokäytävää vierustavan pitkän tulppaani/daaliapenkin päähän muodostuisi paikka jollekin korkeammalle, näyttävälle kasville. Se olisi ikään kuin piste iin päälle portilta katsottaessa.

Kesäkuu 2024. Pionit kukkivat köynnöstuen ja divaanin takana.

Heinäkuu 2024. Tuoksuherneet kukkivat köynnöstuessa ja krassit kiipeilevät rautadivaanilla. Pionien kukinta on ohi, mutta varsinainen näytös on vasta alkamassa.

Elokuun loppu 2024. Kiinanasterit lopettelevat kukintaansa, gladiolukset ovat komeimmillaan.

Ilmeinen ehdokas katseenvangitsijaksi oli syyshortensia Wim’s Red, joka oli etupihan Kukkapellossa väärässä paikassa. Siirsinkin pensaan heti keväällä. Jo sitä ennen kiskoin vanhan puuterassin laatat ylös. Niiden alla oli suodatinkangas, jonka läpi oli kasvanut vadelman versoja ja paljon muutakin.

Huhtikuu 2024. Ruohottuneen puuterassin purku käynnissä.

Maanparannus meneillään. Pionien ympärillä on soraa ja muualle olen juuri heitellyt hiekkaa. Pressun päällä multaa puutarhakompostorista.

Kuorin nurmikon pois pionien väliltä ja laajennusalueelta. Paransin maata hiekalla ja kypsällä puutarhakompostilla, jota käytin koko kompostorillisen. Muistaakseni lisäsin hiukan myös hevosen takapotkua, jota oli jäänyt yli, kun istutin daaliat.

Täytin pionien välit pääasiassa yksivuotisilla kukilla, koska se oli helpointa ja halvinta ja koska niiden avulla Pionipenkin kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Syyshortensia Wim’s Redin ympärille istutin ryhmän matalia leijonankitoja Twinny Peach ja Twinny Appleblossom. Vaaleanpunaiset Chamois Turm -kiinanasterit saivat oman vyöhykkeensä. Penkkiin tuli myös tuoksu- ja tavallisia gladioluksia, krassia sekä kaksi tupasta puna- ja valkotähkää, joiden mukulat olin tuonut Keukenhofista. 

Pionipenkin hiekkatien puoleiseen reunaan siirsin liljat, jotka olivat aikaisemmin Kukkapellossa. Näin sekin kulmaus sai oman luonteen. Lisäksi hankin kaksi uutta lehtoakileijaa: White Barlow ja Black Barlow. Luovuin samalla Winky Red-White -akileijoista, joista en pitänyt. Sain tälle cottage garden -lohkolle mahtumaan myös sinipiikkiputken ja muutaman sormustinkukan. Siirsin sinipiikkiputken seuravana syksynä Kukkapeltoon.

Pystytin köynnöstuet Bauhausista tilaamistani koristeellisista elementeistä, jotka tuotiin rekalla suoraan siirtolapuutarhalle. Istutin niiden molemmin puolin tuoksuherneitä, koska en osannut päättää, kokeilisinko kärhöjä vai istuttaisinko jonkin kuusaman. Taimia riitti myös kahteen pyramidiin, joista toisen pystytin pionipenkin ja kaarevan kukkapenkin väliin.

Kesäkuu 2024. Koko alue on istutettu ja lumipalloheisi kukkii.

Mietin, että köynnöstuen seuraan sopisivat yhtä koristeelliset, metalliset puutarhakalusteet. Vimmattu googlaus tuotti tulokseksi suomalaisen nettikaupan ja antiikkivihreän rautadivaanin. Kotikauppa.com vaikutti vähän hämäräperäiseltä, mutta tilasin rohkeasti ja sain, mitä halusin. Divaani lähetettiin suoraan Saksasta ja se on minusta ihana.

Visiossani köynnöskukat kiipeilivät divaanin selkänojalla ja sen alla kasvoi värikkäitä kukkia. Päädyin hankkimaan Turun torilta tusinan raikkaita rönsyleimuja divaanin alle. Päätyyn tuli murattia ja eteen sitruuna-ajuruohoa. Onneksi putkirakenteinen divaani oli kevyt nostaa pois paikoiltaan, sillä muuten rikkaruohojen kitkeminen taimien välistä olisi ollut mahdotonta. Multa ei todellakaan pysynyt kauan rikattomana.

Divaanin eteen jäi aluksi pieni tyhjä alue. Näin keskikesällä kuvan puukiekoista, joita oli käytetty puutarhapolkuna, ja keksin ajatuksen puukiekoista divaanin edessä. Sain perheemme metsiä hoitavalta veljeltäni erän vaahterakiekkoja. Sovittelin niitä divaanin eteen, mutta en vielä asentanut paikoilleen.

Kesäkuun loppu 2024.

Minulla ei ollut tarkkaa sunnitelmaa, kun aloitin istuttamisen. Käytin taimia, joita sattui olemaan, ja sommittelin ne lennosta paikoille, joihin ne tuntuivat sopivan. Siihen nähden tulos oli mielestäni tasapainoinen, mutta silti villi ja värikäs.

Lue lisää: Pian valmista! 5 ongelmaa ja ratkaisua VillaPalasen kaudella 2024

Kesäkuun loppu 2024.

Heinä-elokuun vaihde 2024. Pionipenkki hiekkatien puolelta. Krassit ja unikot ovat jo nähneet parhaat päivänsä.

Viides vuosi: Ohikulkijat ihailivat upeaa pionia ja korkeita liljoja

Pionipenkin rakenne oli nyt valmis. Sen sisältöä piti kuitenkin rukata, koska suositusten mukaan kiinanastereita ei pitäisi kasvattaa samalla paikalla peräkkäisinä vuosina. Siirsin asterit liljojen ympärille hiekkatien puolelle ja kasvatin yksityispihan puolelle korkeita Madame Butterfly Bronze –leijonankitoja. Ne alkoivat kukkia melko myöhään, mutta muodostivat lopulta isoja, pensasmaisia kasvustoja. Pari niistä kukkii tälläkin hetkellä eli lokakuun alussa.

Kesäkuu 2025. Pionipenkki hiekkatien puolelta.

Kesäkuu 2025. Pionipenkki hiekkatien puolelta.

En tiedä, oliko syynä lauha talvi vai yksinkertaisesti juurtuminen paikoilleen, mutta Palasen pionit olivat tänä kesänä rehevämpiä ja korkeampia kuin koskaan. Ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään ja ihastelemaan etenkin varhain kukkivaa, valtavan kokoista punaista pionia. En tiedä sen nimeä, mutta veikkaan Scarlett O'Haraa. Se olikin majesteettinen näky, kuten aina kukkiessaan töyhtöangervon vieressä.

Toinen huomiota herättävä näky paljastui elokuun alkupuolella, kun liljat alkoivat kukkia. Olin napannut sipulit Lidlin laarista katsomatta niitä sen tarkemmin, ja vasta nyt minulle selvisi, että ne olivat puuliljoja nimeltä Honeymoon. Niiltä kesti neljä vuotta kasvaa täyteen kokoonsa, mutta nyt ne olivat todella komeita. Korkeimmassa varressa oli10 nuppua. 

Kesä toi tullessaan myös menetyksiä. Kaikki akileijat olivat kadonneet talven aikana jäljettömiin, joten hankin siirtolapuutarahan taimitorilta kaksi uutta, vaaleanpunaista akileijaa. Kesän aikana ne jäivät kuitenkin pahasti pionien ja töyhtöangervon varjoon. Olin syyskuussa pakotettu perustamaan niitä varten uuden kukkapenkin. Se on Villa Palasen neljästoista istutusalue.

Puukiekot ovat melko paksuja. Hiekkaa kului asennukseen useampi ämpärillinen.

Kellolobelian pitäisi olla kestävä maanpeittokasvi. Aika näyttää. Parhaillaan taimet ovat kaksinkertaisen harson suojassa.

Kesäkuussa tein puukiekoille soraperustukset asensin ne hiekan kanssa paikoilleen divaanin eteen.  Yllätyin, kun vaalea vaahtera tummui sateisen kesän aikana, mutta olisihan se pitänyt arvata. Mietin pitkään, mitä istuttaisin kiekkojen väleihin. Päädyin lopulta kellolobelioihin (Isotoma fluviatilis), jotka ovat kotoisin Australiasta. Saapa nähdä, pysyvätkö ne hengissä Suomen ilmastossa.

Pionipenkki on nyt valmis. Tai niin valmis kuin mikään puutarhassani on valmis. Ensi keväänä kasvatan taas uudet kesäkukat, eivätkä ne ole samat kuin tänä vuonna.

Tähän postaukseen ei mahtunut ihania pioni- ja muita kukkakuvia, joten täytynee palata asiaan. Tuoksuherneet olen jo esitellyt, ja viime vuoden pionikuvista on oma postaus - linkit tässä alla.

Lue lisää: Villa Palasen ihanat pionit

Lue lisää: Villa Palasen 9 tuoksuhernettä – valitse suosikkisi!

Heinäkuu 2025.

 
Elokuun loppu 2025. Wim's Red on omalla paikallaan pitkän daaliapenkin päässä ja Pionipenkki hohtaa värikkäänä. Tuoksuherneetkin kukkivat yhä. Kun Wim's Red kasvaa korkeutta, se täyttää tehtävänsä katseenvangitsijana vielä nykyistä paremmin.