Villa Palanen

  Siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen viides vuosi oli yhtä työntäyteinen kuin aiemmat, vaikka taisin vuosi sitten toisin luvata. Jos pihamaalta loppuivat työt, kasvimaalla riitti puuhaa. Kausi oli myös yhteisöllisempi kuin koskaan ennen. Kukkapenkeissä perennat antoivat parastaan lempeän talven jälkeen ja kesäkukat viimeistelivät värikkään näkymän. Listaan katsaukseen kauden kohokohdat, harmin aiheet, oivallukset ja tärkeimmät tekemiset kuukausittain. Tammikuu: Mökki tärisee ja liukuu savipatjan päällä Maassa oli muutama sentti lunta ja lämpömittarissa muutama aste pakkasta. Hyvä, ettei enempää, koska Palasessa oli ylläpitolämpö ensi kertaa päällä läpi talven. Kävin viikoittain tarkistamassa daalian juurakoiden ja murattien tilanteen mökillä. Seurasin samalla , miten kahden kerrostalon purkaminen edistyi tien toisella puolella vastapäätä Palasta. Koko mökki tärisi, kun työmaalla jysähteli. Pöydällä olevat astiat alkoivat kilistä, kun niiden ohi käveli. Perustukset varmaa...

Kirjoitin viime kuussa kuluneen kesän ruukku- ja amppelikasveista, ja nyt on kukkapenkkien yksivuotisten vuoro. Aloin kasvattaa niitä alun perin siksi, että saisin penkit nopeasti ja edullisesti täyteen kukkia. Aikomukseni oli korvata ne perennoilla heti, kun pystyn. Olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Pidän monista yksivuotisista kesäkukista niin paljon, etten ole valmis vaihtamaan niitä mihinkään. Harvat perennat pystyvät kilpailemaan niiden kanssa kukinnan kestossa ja väreissä. Sitä paitsi nautin taimien esikasvatuksesta ja tykkään puuhailla kukkieni kanssa. Kesäkukkia pitää kuivina kesinä kastella usein, mutta entä sitten? Tunti kukkapenkissä kasteluletkun tai -kannun kanssa on minulle usein päivän ihanin tunti. Helppohoitoisuus on yliarvostettua. Lue lisää : Palanen kukkii myös ruukuissa! 1. Korkea ja komea leijonankita yllätti Olin täysin  tietämätön näin korkeiden ja komeiden leijonankitojen olemassaolosta, kun hypistelin keväällä Impectan siemenpussia käsissäni...

  Takanani on nyt viisi kesää siirtolapuutarhurina ja neljä talvea tiedonhankintaa puutarhanhoidosta.  Aloitin nollasta, ja nyt alkaa vähitellen tuntua, että olen pääsemässä asioista jyvälle. Kokeneisiin harrastajiin verrattuna olen tietysti vielä lähtökuopissa, ja ammattilaisista en nyt puhu mitään. Mutta jotakin jo osaan minäkin. Tästä olen sen huomannut: 1.   En tarvitse ketään kertomaan, mitä tässä kuussa pitää tehdä Aiempina vuosina katselin silmät tapilla Pihailo-puutarhuri Lea Raudan kuukausittaisia Puutarhavuosi-verkkoliveistuntoja, joissa hän näytti omalla pihallaan, mitä kulloinkin kannattaa tehdä ja miksi. Ohjeistus oli aina ajankohtaista ja tosi hyödyllistä. Mutta arvatkaas mitä. Tänä kesänä en ehtinyt paikalle yhteenkään striimaukseen enkä edes katsonut tallenteita jälkeenpäin. En ehtinyt, koska oli kiire puutarhan ja kasvimaan töihin. Tiesin jo itse, mitä pihallani kannattaa tehdä. Olen myös tehnyt monet työt niin monta kertaa, etten tarvitse ohjeita...

En ole panostanut ruukkuistutuksiin Palasessa, koska tontin joka multaneliön täyttäminen kukkivilla pensailla, perennoilla ja kesäkukilla on ollut ajatuksissani etusijalla. Viime keväänä jouduin kuitenkin hankkimaan useita uusia amppeleita ja täyttämään vanhatkin ruukut mullalla. Syyllinen oli Impectan joulukalenteri, josta saatuja siemeniä en halunnut jättää käyttämättä. Kylvin ensi kertaa petunioita, lumihiutaleita ja kelloköynnöksiä – orvokeita olin kasvattanut aikaisemminkin. Yllätyin hienoista tuloksista. Nyt minulla oli varaa vaihtaa etupihan amppeli sen mukaan, mikä istutus kulloinkin oli parhaimmillaan. Joku oli aina. Orvokit kukkivat hienosti jo kesäkuun toisella puoliskolla, petuniat olivat parhaimmillaan heinäkuussa ja elokuu oli kelloköynnösten mahtiaikaa. Lumihiutaleet kukkivat tasaisesti koko kesän. 1. Päihdyttävän kaunis orvokki ei ole ujoa nähnytkään Orvokkiamppelit ovat perinteisesti olleet ensimmäiset taimet, jotka jätän ulos yöksi. Helmikuun alussa kylvetyt...