Villa Palanen

  Takanani on nyt viisi kesää siirtolapuutarhurina ja neljä talvea tiedonhankintaa puutarhanhoidosta.  Aloitin nollasta, ja nyt alkaa vähitellen tuntua, että olen pääsemässä asioista jyvälle. Kokeneisiin harrastajiin verrattuna olen tietysti vielä lähtökuopissa, ja ammattilaisista en nyt puhu mitään. Mutta jotakin jo osaan minäkin. Tästä olen sen huomannut: 1.   En tarvitse ketään kertomaan, mitä tässä kuussa pitää tehdä Aiempina vuosina katselin silmät tapilla Pihailo-puutarhuri Lea Raudan kuukausittaisia Puutarhavuosi-verkkoliveistuntoja, joissa hän näytti omalla pihallaan, mitä kulloinkin kannattaa tehdä ja miksi. Ohjeistus oli aina ajankohtaista ja tosi hyödyllistä. Mutta arvatkaas mitä. Tänä kesänä en ehtinyt paikalle yhteenkään striimaukseen enkä edes katsonut tallenteita jälkeenpäin. En ehtinyt, koska oli kiire puutarhan ja kasvimaan töihin. Tiesin jo itse, mitä pihallani kannattaa tehdä. Olen myös tehnyt monet työt niin monta kertaa, etten tarvitse ohjeita...

En ole panostanut ruukkuistutuksiin Palasessa, koska tontin joka multaneliön täyttäminen kukkivilla pensailla, perennoilla ja kesäkukilla on ollut ajatuksissani etusijalla. Viime keväänä jouduin kuitenkin hankkimaan useita uusia amppeleita ja täyttämään vanhatkin ruukut mullalla. Syyllinen oli Impectan joulukalenteri, josta saatuja siemeniä en halunnut jättää käyttämättä. Kylvin ensi kertaa petunioita, lumihiutaleita ja kelloköynnöksiä – orvokeita olin kasvattanut aikaisemminkin. Yllätyin hienoista tuloksista. Nyt minulla oli varaa vaihtaa etupihan amppeli sen mukaan, mikä istutus kulloinkin oli parhaimmillaan. Joku oli aina. Orvokit kukkivat hienosti jo kesäkuun toisella puoliskolla, petuniat olivat parhaimmillaan heinäkuussa ja elokuu oli kelloköynnösten mahtiaikaa. Lumihiutaleet kukkivat tasaisesti koko kesän. 1. Päihdyttävän kaunis orvokki ei ole ujoa nähnytkään Orvokkiamppelit ovat perinteisesti olleet ensimmäiset taimet, jotka jätän ulos yöksi. Helmikuun alussa kylvetyt...