Villa Palanen

Peltolan siirtolapuutarhan hiekkatiellä kulkevat näkevät Villa Palasen ruusupenkin kokonaan, jos vain osaavat katsoa risukasaan. Pieni istutusalue on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun kokematon puutarhuri lähtee rakentamaan pihaa lajeja ja lajikkeita tuntematta ja ilman kunnollista kokonaissuunnitelmaa. Siis yrittää kiivetä kankku edellä puuhun. Toisaalta väliäkös sillä sitten on. Sitä vartenhan minulla on oma puutarha, että saan tehdä virheitä ja oppia niistä. Ensimmäinen vuosi: No dig -daaliapenkki ei toimi Kun otin Palasen haltuuni, ruusupenkin paikalla oli nurmikkoa. Juuri tuossa omenapuun vierellä oli kuitenkin ollut edellisen puutarhuriperheen teltan paikka, joten käytännössä siinä ei kasvanut juuri mitään. Se oli siis oiva paikka uudelle istutusalueelle. Siitä tuli aluksi daaliapenkki, koska en ollut vielä valmis koskemaan vanhoihin kukkapenkkeihin, ja daaliat piti tunkea jonnekin. Minulla oli ennestään iso Gold Crown -daalian juurakko ja lisäksi olin hankkinut puutarhamyymä...

Minulla oli tavoitteena, että siirtolapuutarhamökkini Villa Palasen sisääntuloa reunustava kukkapenkki räjähtäisi keväällä kymmenmetriseksi tulppaanien ilotulitukseksi. Niin ei koskaan käynyt. Viimeinen niitti oli kasvitauti nimeltä tulppaanipolte, tulip fire, joka iski voimalla istutukseen tänä keväänä. Lähes kaikissa tulppaaneissa oli vaurioita viimeistään kukinnan jälkeen. Jos kukat  olisivat säilyneet terveinä, olisin nyt, ensimmäisenä juhannuksen jälkeisenä sadepäivänä, suunnittelemassa ensi kevään penkkiä ja tekemässä innokkaana tulppaaninsipulien ennakkotilauksia. Mutta koska en tänä syksynä aio istuttaa yhtään tulppaania, istunkin kirjoittamassa tätä suruvirttä. Ja samaan aikaan on totta, että Palanen kukki keväällä kauniimmin kuin koskaan.  Charming Lady hurmasi tänäkin keväänä. Istutin tulppaaneja Palasen sisääntulopenkkiin ensimmäisen kerran jo syksyllä 2021, kun olin vasta saanut palstan haltuuni. Seuraava talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara. Maa oli viel...

Sitä luulisi jo osaavansa jotakin, kun on kasvattanut kukkia siemenestä aika monena keväänä. Mutta aina oppii uutta. Tässä tulevat esikasvatuskauden 2025 oivallukset: 1. Suorittajan ei kannata hankkia siemenjoulukalenteria Luulin, että Impectan joulukalenterista tulisi yksi siemenpussi per aamu, mutta siemeniähän suorastaan satoi koko joulukuun aina aattoon asti. Niitä kertyi niin paljon, ettei kaikkien käyttäminen ollut mahdollista. Taimikasvatustilat, kukkapenkit ja kasvimaa olisivat loppuneet kesken. Lisäksi osa lajeista oli hankaliksi tunnettuja, sellaisia, joita vain uhkarohkeimmat yrittävät kasvattaa siemenestä: artisokka, parsa, raparperi, jaloleinikki. Minussa on sen verran suorittajaluonnetta, että tuntui vaikealta jättää suuri määrä siemenpusseja käyttämättä. Avaamattomat pakkaukset häiritsivät minua kuten tekemättömät työt. Siksi kylvin paljon enemmän kuin olin alun perin suunnitellut, ja noista hankalimmistakin valitsin kokeiluun yhden: jaloleinikin. Pikkuruiseen koeputk...