Tämä siirtolapuutarhamökki on Villa Palanen, ja se on nyt minun!
Kävin Villa Palasen puutarhassa ensimmäisen kerran salaa joulukuussa. Ketään ei näkynyt missään, joten työnsin matalan portin auki ja tein pienen kierroksen pihapiirissä. Näky oli ankea. Aivan kuin omistaja olisi joutunut heinäkuussa lähtemään mökiltä kiireesti ja jättänyt kaiken silleen. Yleensä kai kalusteiden pehmusteet kerätään suojaan. Täällä olivat niiden lisäksi vielä läpimärät viltitkin tuolien päällä. Valkoiset terassin verhot lepattivat tuulessa. Kesäkeittiön pöydällä oli astioita, ja lattialla pyörivät lasten lelut. Ruosteinen grilli kasvoi hometta. Olin järkyttynyt. Ajattelin, että omistaja oli varmaan mummeli, joka oli kotimatkalla mökiltä jäänyt bussin alle ja menehtynyt, ja nyt perikunta möisi mökkiä. Ainakaan tätä en ostaisi. Huono karma, ajattelin. Olin väärässä . Myyjä oli minua nuorempi, tosi mukava ja hänellä oli kaikki hyvin. Hän oli vain muuttanut perheineen toiselle paikkakunnalle, eikä ollut kiireiltään ehtinyt siivota mökillä. Ja niin minä sitten ostin...